I
ilman isää
Vieras
Heippa!
Piti ihan laittaa oma juttu vielä lisäks tänne. En ole koskaan nähnyt isääni. Hän oli ottanut pitkät kuullessaan minun olevan tulossa. Minulle on kerrottu hänen nimensä ja ikänsä. Tiedän myös varmasti, että minulla on yksi isoveli ja isosisko, isän puolelta. hyvien arvailujen varassa on myös useampia siaruksia, joista en todellakaan voi tietää. Esiteininä olisin tavallaan tahtonut tavata isäni ja leikittelin ajatuksella, että voisinko mitenkään tunnistaa häntä, jos hän tulisi vastaan jossain. Halu tavata ei kuitenkaan ollut niin suuri, että asialle olisi tehty jotain. Tähän päivään mennessä (olen nyt 27v) en ole isääni tietoisesti tavannut, ja jos olen vahingossa törmännyt, en ole tunnistanut... =)
Jossain vaiheessa mietin asiaa uudelleen ja tulin tulokseen, että minulla on ollut mm. eno, pappa ja kaikki muut sukulaismiehet isähahmoina ja olen pärjännyt ilman sitä biologista isääni tänne asti, niin enköhän pärjää tästä eteenkinpäin. Pelko siitä, että mahdollisesti pettyisin on suurempi kuin uteliaisuus.
Tottakai isän pitää saada tietää lapsestaan, mutta kaikki aikanaan, päätös on sinun ap. Ja ole lapsellekin rehellinen isästään, jos niin käy, ettei isä halua olla osallinen lapsen elämään. Vieläkin jos kysyn joltain joka isästäni jotain tietää, ihmiset kertovat sen minkä osaavat. Muuta en tarvitsekaan.
Piti ihan laittaa oma juttu vielä lisäks tänne. En ole koskaan nähnyt isääni. Hän oli ottanut pitkät kuullessaan minun olevan tulossa. Minulle on kerrottu hänen nimensä ja ikänsä. Tiedän myös varmasti, että minulla on yksi isoveli ja isosisko, isän puolelta. hyvien arvailujen varassa on myös useampia siaruksia, joista en todellakaan voi tietää. Esiteininä olisin tavallaan tahtonut tavata isäni ja leikittelin ajatuksella, että voisinko mitenkään tunnistaa häntä, jos hän tulisi vastaan jossain. Halu tavata ei kuitenkaan ollut niin suuri, että asialle olisi tehty jotain. Tähän päivään mennessä (olen nyt 27v) en ole isääni tietoisesti tavannut, ja jos olen vahingossa törmännyt, en ole tunnistanut... =)
Jossain vaiheessa mietin asiaa uudelleen ja tulin tulokseen, että minulla on ollut mm. eno, pappa ja kaikki muut sukulaismiehet isähahmoina ja olen pärjännyt ilman sitä biologista isääni tänne asti, niin enköhän pärjää tästä eteenkinpäin. Pelko siitä, että mahdollisesti pettyisin on suurempi kuin uteliaisuus.
Tottakai isän pitää saada tietää lapsestaan, mutta kaikki aikanaan, päätös on sinun ap. Ja ole lapsellekin rehellinen isästään, jos niin käy, ettei isä halua olla osallinen lapsen elämään. Vieläkin jos kysyn joltain joka isästäni jotain tietää, ihmiset kertovat sen minkä osaavat. Muuta en tarvitsekaan.