"VARAAN, ilmoitan myöhemmin otanko, pitää jutella miehen kanssa"

Ai että toi feissarimoka oli hauska Mä oon onnistunut suututtamaan paikallisella lastentarvikekirppiksellä (siis facebookin) erään ihmisen, kun kyrpiinnyin niistä jatkuvista ohareista ja selittelyistä. Sieltä tuli vaikka mitä uhkauksia

 

Yhteiset rahat, yhteinen talo, yhteiset huonekalut ja totta helvetissä mä isommista hankinnoista jotka maksaa enemmän kun 20€ puhun sen ihmisen kanssa joka meidät leivässä pitää.

 

[QUOTE="vieras";26875748]Jos itse maksaa, niin ei pitäis miehellä olla vastaansanomista. Noi mammat vaan ei taida itse maksaa. [/QUOTE]

No ei se nyt ihan noin mene. Vaikka mieheni maksaisi kokonaan itse, niin en halua, että hän jonkun helvetin ruman sohvan meille raahaisi... Ja sama toimii myös toisinpäin.

 

[QUOTE="vierailee";26876135]Meillä myös yhteiset rahat ja yhteinen koti ja olemme tasavertaisia keskenämme,mutta silti voin tehdä erinäisiä ostoksia kysymättä mieheltäni lupaa. No ehkä taloa tai sen sortin isompaa ostosta en tekisi ilman miestä,mutta muuta kyllä.[/QUOTE]

Lupa ja mielipide, eikös ne nyt ole kaksi eriasiaa? Kyllä, voin ostaa jonkun tarpeellisen kipon "ilman lupaa". Mutta ei tulisi mieleenkään ostaa vaikkapa aloituksessa mainittua kirjahyllyä ilman että toinen saa sanoa mielipiteensä siitä.

Mä en todellakaan koe tuota luvan kysymiseksi vaan ennemmin teoksi jota itsekin arvostan. Eli sitä että mies puhuu mullekin mitä haluaisi ostaa kotiimme ja näin ottaa minut mukaan "päättämään".

 

Kyllä me ainakin keskustellaan miehen kanssa "isommista" ostoksista. Ei kumpikaan mene omine päineen hommaamaan jotain sohvia tai pöytiä ellei toinenkin oo antanu siihen suostumusta. Se on käsittääkseni ihan normaalia parisuhteessa. Eri asia sitten kämppisten kesken.