J
jurristi harmaana
Vieras
Tuosta iänikuisesta käsityksestä, että sairaanhoitajat eivät osallistu perushoitoon. Minua henkilökohtaisesti on alkanut kovasti ottaa aivoon suppeat kuvitelmat sairaanhoitajan työnkuvasta. Joten tässä faktaa eräästä Suomessa toimivasta vanhainkodista
....
Ainakin meidän vanhainkodissa sairaanhoitajat tekevät ihan kaikkea - siivouksia, petauksia, vessatuksia, nosteluja, kääntämisiä, ruuanjakoja, vaipanvaihtoja, pesuja ja syöttämisiä sekä roskasäkkien ulosvientiä myöten. Vastuuhoitaja joutuu myös kantamaan vuoronsa ajan puhelinta taskussaan, joten toimimme hoitotyön ohessa myös puhelujen välittäjinä. Sen lisäksi otamme itse kaikki labranäytteet, hoidamme lääkeasiat, teemme lekurin kanssa kierrot kerran viikossa (noin "usein" se lekuri meillä käy) ja kirjoitamme auki lekurin sanelut. Tilaamme apteekista lääkkeet, pidämme yhteyttä omaisiin, kotihoitoon jne. Vastaamme välillä loppupeleissä yksinämme koko talon vanhuksista (n. 40hlöä), jos toista sh:ta ei ole vuorossa. Joskus päälle tulevat vielä viereisen palvelutalojen asukkaat (15 hlöä). Eli jos jotain tapahtuu, sh päättää, miten edetään. Ja kun lääkäri tosiaan käy kerran viikossa, langat ovat todella pitkälti hoitajien käsissä. Päätökset pitää useimmiten tehdä nopeasti ja loppupeleissä yksin, sillä sh vastaa vuorossaan tehdyistä päätöksistä.
"Naurattaa" sekin, että usein esimerkiksi vanhainkotien sairaanhoitajien kuvitellaan hukkaavan koulutuksensa ja pääsevän helpolla, kun vkodissa ei erikoissairaanhoidon temppuja tehdä. Katsokaapa tuota ekan kappaleen listaa, siinä vain osa sairaanhoitajan toimenkuvaan kuuluvista asioista. Vastuu on toki erilaista kuin yliopistosairaalan teho-osastolla, vaan ei yhtään vähäisempää. Sitä paitsi joka osa-alueellehan niitä sairaanhoitajia kaivataan. Tekstini kumpuaa oikeastaan myös siitä, että paljon on väläytelty sitäkin, että vain erikoissairaanhoidossa työskentelevät ansaitsisivat tuon korotuksen ja oikeastaan koko työtaistelukin kulminoituu tuolle puolelle. Sitä ajatustapaa en pysty käsittämään ollenkaan, minusta vanhuspuolen hoitajatkin ovat korotuksensa ansainneet.
Kuusi vuotta olen itse tehnyt töitä esimerkkini vanhainkodissa sairaanhoitajana, pahimmillaan 14vrk putkeen ilman vapaita, kun sijaisia ei saatu. Tuon putken aikana oli myös kolme-neljä päivää, jolloin jouduin samasta syystä tekemään tuplavuorot eli olemaan töissä 07-21.30. Tämä on arkipäivää vanhuspuolella. Arkipäivää on myös se, että henkilöstövajauksien (jatkuvasti pyörivät sairaslomat) takia töissä joutuu jatkuvasti miettimään, mitä tehdään ja jätetään tekemättä. Pahimmillaan meitä on ollut kaksi hoitajaa aamuvuorossa koko osastolla. Oikeasti, se "liukuhihnatyöskentely" on hirveää, vanhainkodin kun pitäisi olla vanhuksen koti. Ja jollekin vanhukselle viikon kohokohtana on esimerkiksi hiusten rullaus saunapäivänä tai kynsilakan laitto. Usein sitten jätetään oma tauko pitämättä, jotta nuokin pikkutoiveet ehdimme täyttämään. Palkkioksi siitä voimme saada aidon, onnellisen hymyn dementoituneelta vanhukselta, joka ei enää edes puhu. Toisekseen dementikkojen kanssa työskennellessä kiire ei saisi näkyä, se huolestuttaa ja tekee levottomaksi myös vanhukset. Työ vaatii paljon niin fysiikalta kuin henkiseltäkin puolelta. Kotiin mennessä tietää kyllä olleensa töissä...
Itse pidin kovasti työstäni ja vanhuksista, mutta työolosuhteet (ja niistä johtuva jatkuva riittämättömyyden tunne) sekä valehtelematta myös palkkaus johtivat siihen, että päädyin lopulta alanvaihtoon. Vanhuspuolen tahtia jos olisin mennyt loppuelämäni, niin eivät olisi kestäneet perhe-elämä eikä oma pääni. En yksinkertaisesti olisi jaksanut. Onneksi on niitä, jotka jaksavat.
Tsemppiä teille KAIKILLE, jotka päivästä toiseen jaksatte tehdä hyvää työtä vanhuspuolella! Myös te olette tärkeitä!
Ainakin meidän vanhainkodissa sairaanhoitajat tekevät ihan kaikkea - siivouksia, petauksia, vessatuksia, nosteluja, kääntämisiä, ruuanjakoja, vaipanvaihtoja, pesuja ja syöttämisiä sekä roskasäkkien ulosvientiä myöten. Vastuuhoitaja joutuu myös kantamaan vuoronsa ajan puhelinta taskussaan, joten toimimme hoitotyön ohessa myös puhelujen välittäjinä. Sen lisäksi otamme itse kaikki labranäytteet, hoidamme lääkeasiat, teemme lekurin kanssa kierrot kerran viikossa (noin "usein" se lekuri meillä käy) ja kirjoitamme auki lekurin sanelut. Tilaamme apteekista lääkkeet, pidämme yhteyttä omaisiin, kotihoitoon jne. Vastaamme välillä loppupeleissä yksinämme koko talon vanhuksista (n. 40hlöä), jos toista sh:ta ei ole vuorossa. Joskus päälle tulevat vielä viereisen palvelutalojen asukkaat (15 hlöä). Eli jos jotain tapahtuu, sh päättää, miten edetään. Ja kun lääkäri tosiaan käy kerran viikossa, langat ovat todella pitkälti hoitajien käsissä. Päätökset pitää useimmiten tehdä nopeasti ja loppupeleissä yksin, sillä sh vastaa vuorossaan tehdyistä päätöksistä.
"Naurattaa" sekin, että usein esimerkiksi vanhainkotien sairaanhoitajien kuvitellaan hukkaavan koulutuksensa ja pääsevän helpolla, kun vkodissa ei erikoissairaanhoidon temppuja tehdä. Katsokaapa tuota ekan kappaleen listaa, siinä vain osa sairaanhoitajan toimenkuvaan kuuluvista asioista. Vastuu on toki erilaista kuin yliopistosairaalan teho-osastolla, vaan ei yhtään vähäisempää. Sitä paitsi joka osa-alueellehan niitä sairaanhoitajia kaivataan. Tekstini kumpuaa oikeastaan myös siitä, että paljon on väläytelty sitäkin, että vain erikoissairaanhoidossa työskentelevät ansaitsisivat tuon korotuksen ja oikeastaan koko työtaistelukin kulminoituu tuolle puolelle. Sitä ajatustapaa en pysty käsittämään ollenkaan, minusta vanhuspuolen hoitajatkin ovat korotuksensa ansainneet.
Kuusi vuotta olen itse tehnyt töitä esimerkkini vanhainkodissa sairaanhoitajana, pahimmillaan 14vrk putkeen ilman vapaita, kun sijaisia ei saatu. Tuon putken aikana oli myös kolme-neljä päivää, jolloin jouduin samasta syystä tekemään tuplavuorot eli olemaan töissä 07-21.30. Tämä on arkipäivää vanhuspuolella. Arkipäivää on myös se, että henkilöstövajauksien (jatkuvasti pyörivät sairaslomat) takia töissä joutuu jatkuvasti miettimään, mitä tehdään ja jätetään tekemättä. Pahimmillaan meitä on ollut kaksi hoitajaa aamuvuorossa koko osastolla. Oikeasti, se "liukuhihnatyöskentely" on hirveää, vanhainkodin kun pitäisi olla vanhuksen koti. Ja jollekin vanhukselle viikon kohokohtana on esimerkiksi hiusten rullaus saunapäivänä tai kynsilakan laitto. Usein sitten jätetään oma tauko pitämättä, jotta nuokin pikkutoiveet ehdimme täyttämään. Palkkioksi siitä voimme saada aidon, onnellisen hymyn dementoituneelta vanhukselta, joka ei enää edes puhu. Toisekseen dementikkojen kanssa työskennellessä kiire ei saisi näkyä, se huolestuttaa ja tekee levottomaksi myös vanhukset. Työ vaatii paljon niin fysiikalta kuin henkiseltäkin puolelta. Kotiin mennessä tietää kyllä olleensa töissä...
Itse pidin kovasti työstäni ja vanhuksista, mutta työolosuhteet (ja niistä johtuva jatkuva riittämättömyyden tunne) sekä valehtelematta myös palkkaus johtivat siihen, että päädyin lopulta alanvaihtoon. Vanhuspuolen tahtia jos olisin mennyt loppuelämäni, niin eivät olisi kestäneet perhe-elämä eikä oma pääni. En yksinkertaisesti olisi jaksanut. Onneksi on niitä, jotka jaksavat.
Tsemppiä teille KAIKILLE, jotka päivästä toiseen jaksatte tehdä hyvää työtä vanhuspuolella! Myös te olette tärkeitä!