Toggle sidebar

Vanhojen talojen ja kartanoiden tuhovimma

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Viisasta ajattelua. Olen miettinyt syntyjä syviä lähiaikoina ja kaivanut arkistoni pölyistä perunkirjoitusta varten vanhan osituskirjan. Kaikki on vain maallista. Tärkeintä maailmassa on rauha ja ihmisten väliset hyvät suhteet.
Sain luettua ostamani Wille Riekkisen uusimman kirjan Valo ja pimeys ja olo on levollinen ja valaistunut.
Naurattaa mihin kaikkeen olen elämäni aikana uskonut ja hyväuskoisuuttani sotkeentunut harhaoppeihin.
Click to expand...
Tuohon toiveeseen on helppo yhtyä, että rauha ja sopuisuus ovat tärkeitä. Myös sillä tavalla omasta mielestäni, että välttelee niitä ihmisiä, joiden kanssa tulee erimielisyyksiä. Kun en pysty uskomaan mihinkään muuhun kuin maalliseen (ja se riittää paremmin kuin hyvin), niin se asettaa päämääräksi tässä maailmassa viihtymisen niin ettei olisi muillekaan kovin paljon vaivaksi ja ehkä jopa voisi hyödyttää tai viihdyttää muita. Ja samalla itseäänkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Tutustu niiden historiaan,
Esimerkiksi kesänavetat ovat olleet vapaita itikoista, kun niiden ilma vaihtuu kaiken aikaa: lämmin ilma nousee ylös ja kun se poistohormi on keskellä, —-helppoa ja mukavaa:-)
Click to expand...
En ole se jolle vastaat, mutta kommentoin navetoista, että meillä on vanha kivinavetta, jossa on ihanan viileää kuumina kesäpäivinä. Lemmikkieläimet tykkäsivät olla sisällä oviverhojen takana kesäkuumalla ja tulivat laiduntamaan vasta illan viilennyttyä. Meillä siis oli pihattoratkaisu, pääsivät isolle laitumelle tai navettaan oman valintansa mukaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
En ole se jolle vastaat, mutta kommentoin navetoista, että meillä on vanha kivinavetta, jossa on ihanan viileää kuumina kesäpäivinä. Lemmikkieläimet tykkäsivät olla sisällä oviverhojen takana kesäkuumalla ja tulivat laiduntamaan vasta illan viilennyttyä. Meillä siis oli pihattoratkaisu, pääsivät isolle laitumelle tai navettaan oman valintansa mukaan.
Click to expand...
Hienoa:-)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Eli tarkoitat, että hirsitalorakennusta arvostettiin, mutta se vain haluttiin muuttaa sisältä nykyaikaiseksi (jos oikein viestisi ymmärsin).

Ok, voihan se noin olla. Kasarilla vanhat hirsitalot ehkä olivat edullisia kuten ne ovat nytkin maaseudulla. 70-luvulla vimma hävittää vanhaa oli kyllä vielä suurempi, jos sen ajan aikuisia on uskominen. Anoppini kertoi, miten aitat tyhjennettiin vanhoista huonekaluista juhannuskokkoon jne. Tilalle uudet, tehdasvalmisteiset huonekalut ja muovia lattiaan.
Click to expand...
Sanoisin pikemminkin niin, että sotien jälkeisenä aikana perhekoon kasvaessa vanhat (siis pohjapirrokseltaan vanhanmalliset hirsitalot) tulivat epäkäytännöllisiksi asua. Niitten arvostus laski, koska ne olivat melko hankalia muunneltavia.

Elintason noustessa asumiseen liitettiin paljon uusia, vai pitäisikö sanoa uudella tavallla toteutettuja toimintoja, joita oli melko hankala ympätä vanhaan hirsitaloon. Oli siis yksinkertaisempaa rakentaa vallan uusi talo, joka oli suunniteltu sen hetkisiä vaatimuksia vastaavasti.

Markkinoille lykättiin samoihin aikoihin myös paljon uusia rakenne-, sisustus- ja eristemateriaaleja, joiden käytöstä ja vaikutuksista ei kukaan tiennyt mitään. Näillä pilattiin yhden aikakauden talot. Seitsemän-, kahdeksan- ja vielä yhdeksänkymmenluvullakin pidettiin hirsitaloissa asuvia lähes omituisina. Vasta, kun näitten "muovilaatikoiden" iän myötä haitalliset sivuvaikutukset alkoivat tulla esiin, alettiin vanhaa puu- ja sitä myöten myös hirsirakentamista arvostaa uudella tavoin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja diogenes 57:
Sanoisin pikemminkin niin, että sotien jälkeisenä aikana perhekoon kasvaessa vanhat (siis pohjapirrokseltaan vanhanmalliset hirsitalot) tulivat epäkäytännöllisiksi asua. Niitten arvostus laski, koska ne olivat melko hankalia muunneltavia.

Elintason noustessa asumiseen liitettiin paljon uusia, vai pitäisikö sanoa uudella tavallla toteutettuja toimintoja, joita oli melko hankala ympätä vanhaan hirsitaloon. Oli siis yksinkertaisempaa rakentaa vallan uusi talo, joka oli suunniteltu sen hetkisiä vaatimuksia vastaavasti.

Markkinoille lykättiin samoihin aikoihin myös paljon uusia rakenne-, sisustus- ja eristemateriaaleja, joiden käytöstä ja vaikutuksista ei kukaan tiennyt mitään. Näillä pilattiin yhden aikakauden talot. Seitsemän-, kahdeksan- ja vielä yhdeksänkymmenluvullakin pidettiin hirsitaloissa asuvia lähes omituisina. Vasta, kun näitten "muovilaatikoiden" iän myötä haitalliset sivuvaikutukset alkoivat tulla esiin, alettiin vanhaa puu- ja sitä myöten myös hirsirakentamista arvostaa uudella tavoin.
Click to expand...
Monessa talossa on vinttikerros jätetty kokonaan rakentamatta. Sattuiko se muuttoaalto Volvon tehtaille just silloin kun olisi pitänyt hankkia lisää sahanpurua eristeeksi js lankkua lattioiksi?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Monessa talossa on vinttikerros jätetty kokonaan rakentamatta. Sattuiko se muuttoaalto Volvon tehtaille just silloin kun olisi pitänyt hankkia lisää sahanpurua eristeeksi js lankkua lattioiksi?
Click to expand...
Jos tarkoitat ns rintamamiestaloja, voidaan kai suurimpana syynä pitää sitä, että rakennettaessa jätettiin ns "kasvunvaraa". Jostakin syystä sitä ei sitten tarvinnutkaan ottaa käyttöön. Maaserudun tyhjennyspolitiikka alkoi purra vasta kuusi- seitsemänkymmenlukujen vaihteessa, joten senkin voi katsoa vaikuttaneen samaan suuntaan. Miksi rakentaa huoneita nuorille, jotka lähtivät pois?

Suurimpana syynä kuitenkin pitäisin sitä, että sotien jälkeen perheet olivat suuria ja rakennusmateriaalit kalliita. Kun lisäksi oli nähtävissä jo silloin tulossa oleva maaltapako, pyrittiin kaikki lapset kouluttamaan edes jollakin tavoin. Se oli siihen aikaan todella kallista ja vei monien tilojen/perheiden talouden polvilleen vuosikausiksi, joskus jopa vuosikymmeniksi. Silloin valittiin mieluummin ahdas asuminen ja lapasille koulutus kuin rahojen kiinnittäminen tulevaisuudessa täysin turhaan rakentamiseen.

Tällaisen asetelman ja asenteen ymmärtäminen vain on nykyelintasoon ja -sosiaaliturvaan kasvaneille ja tottuneille vaikeaa.
 
Enpäs muuten tiedäkään minkä takia ullakko usein jätettiin rakentamatta eli sinne tuli se yksi huone, jos sitäkään. Ajateltiinko tosiaan kasvunvaraksi, että jos talo vielä kasvaa ja tarvitaan lisää palvelusväkeä. Tai että useampi sukupolvi voisi tarvittaessa asua yhdessä. Säilytystilaksiko? Toisaalta tavaroita ei siihen aikaan niin paljon ollut. Ulkorakennuksiakin oli monilla, joihin tavaroita voitiin sijoittaa. Romuvarastoja niistä kuitenkin tuli. Monta peräkärryllistä roinaa oli tuossa entisöimässänikin talossa. Ja jotain on kertynyt kesämökillekin, vaikka olen sitä yrittänyt välttää. Vanhempani eivät onneksi ole pahimmasta päästä säilyttäjiä, mutta kyllä siellä jotain on, mattoja ja muutamia huonekaluja. Siististi kuitenkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja diogenes 57:
Jos tarkoitat ns rintamamiestaloja, voidaan kai suurimpana syynä pitää sitä, että rakennettaessa jätettiin ns "kasvunvaraa". Jostakin syystä sitä ei sitten tarvinnutkaan ottaa käyttöön. Maaserudun tyhjennyspolitiikka alkoi purra vasta kuusi- seitsemänkymmenlukujen vaihteessa, joten senkin voi katsoa vaikuttaneen samaan suuntaan. Miksi rakentaa huoneita nuorille, jotka lähtivät pois?

Suurimpana syynä kuitenkin pitäisin sitä, että sotien jälkeen perheet olivat suuria ja rakennusmateriaalit kalliita. Kun lisäksi oli nähtävissä jo silloin tulossa oleva maaltapako, pyrittiin kaikki lapset kouluttamaan edes jollakin tavoin. Se oli siihen aikaan todella kallista ja vei monien tilojen/perheiden talouden polvilleen vuosikausiksi, joskus jopa vuosikymmeniksi. Silloin valittiin mieluummin ahdas asuminen ja lapasille koulutus kuin rahojen kiinnittäminen tulevaisuudessa täysin turhaan rakentamiseen.

Tällaisen asetelman ja asenteen ymmärtäminen vain on nykyelintasoon ja -sosiaaliturvaan kasvaneille ja tottuneille vaikeaa.
Click to expand...
Sodan jälkeen rakennusmateriaaleista oli pulaa, mutta myös vanhemmissa taloissa on tuo rakentamaton ullakko kuten juuri kirjoitin. Silloin talossa asui palvelusväkeä eli loppujen lopuksi taloissa ei niin valtavasti tiloja ollutkaan, vaikka ne nykypäivinä tuntuvat valtavilta, tässä meidänkin entisöimässä talossa on 200 neliötä pelkästään alakerrassa. Mutta siinä on asunut kaksi sukupolvea ja osa palvelusväestä. Yksityistä tilaa ei ole juuri ollut.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa