Vanhojen talojen ja kartanoiden tuhovimma

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Viisasta ajattelua. Olen miettinyt syntyjä syviä lähiaikoina ja kaivanut arkistoni pölyistä perunkirjoitusta varten vanhan osituskirjan. Kaikki on vain maallista. Tärkeintä maailmassa on rauha ja ihmisten väliset hyvät suhteet.
Sain luettua ostamani Wille Riekkisen uusimman kirjan Valo ja pimeys ja olo on levollinen ja valaistunut.
Naurattaa mihin kaikkeen olen elämäni aikana uskonut ja hyväuskoisuuttani sotkeentunut harhaoppeihin.
Tuohon toiveeseen on helppo yhtyä, että rauha ja sopuisuus ovat tärkeitä. Myös sillä tavalla omasta mielestäni, että välttelee niitä ihmisiä, joiden kanssa tulee erimielisyyksiä. Kun en pysty uskomaan mihinkään muuhun kuin maalliseen (ja se riittää paremmin kuin hyvin), niin se asettaa päämääräksi tässä maailmassa viihtymisen niin ettei olisi muillekaan kovin paljon vaivaksi ja ehkä jopa voisi hyödyttää tai viihdyttää muita. Ja samalla itseäänkin.
 
Tutustu niiden historiaan,
Esimerkiksi kesänavetat ovat olleet vapaita itikoista, kun niiden ilma vaihtuu kaiken aikaa: lämmin ilma nousee ylös ja kun se poistohormi on keskellä, —-helppoa ja mukavaa:-)
En ole se jolle vastaat, mutta kommentoin navetoista, että meillä on vanha kivinavetta, jossa on ihanan viileää kuumina kesäpäivinä. Lemmikkieläimet tykkäsivät olla sisällä oviverhojen takana kesäkuumalla ja tulivat laiduntamaan vasta illan viilennyttyä. Meillä siis oli pihattoratkaisu, pääsivät isolle laitumelle tai navettaan oman valintansa mukaan.
 
En ole se jolle vastaat, mutta kommentoin navetoista, että meillä on vanha kivinavetta, jossa on ihanan viileää kuumina kesäpäivinä. Lemmikkieläimet tykkäsivät olla sisällä oviverhojen takana kesäkuumalla ja tulivat laiduntamaan vasta illan viilennyttyä. Meillä siis oli pihattoratkaisu, pääsivät isolle laitumelle tai navettaan oman valintansa mukaan.
Hienoa:-)
 
Eli tarkoitat, että hirsitalorakennusta arvostettiin, mutta se vain haluttiin muuttaa sisältä nykyaikaiseksi (jos oikein viestisi ymmärsin).

Ok, voihan se noin olla. Kasarilla vanhat hirsitalot ehkä olivat edullisia kuten ne ovat nytkin maaseudulla. 70-luvulla vimma hävittää vanhaa oli kyllä vielä suurempi, jos sen ajan aikuisia on uskominen. Anoppini kertoi, miten aitat tyhjennettiin vanhoista huonekaluista juhannuskokkoon jne. Tilalle uudet, tehdasvalmisteiset huonekalut ja muovia lattiaan.
Sanoisin pikemminkin niin, että sotien jälkeisenä aikana perhekoon kasvaessa vanhat (siis pohjapirrokseltaan vanhanmalliset hirsitalot) tulivat epäkäytännöllisiksi asua. Niitten arvostus laski, koska ne olivat melko hankalia muunneltavia.

Elintason noustessa asumiseen liitettiin paljon uusia, vai pitäisikö sanoa uudella tavallla toteutettuja toimintoja, joita oli melko hankala ympätä vanhaan hirsitaloon. Oli siis yksinkertaisempaa rakentaa vallan uusi talo, joka oli suunniteltu sen hetkisiä vaatimuksia vastaavasti.

Markkinoille lykättiin samoihin aikoihin myös paljon uusia rakenne-, sisustus- ja eristemateriaaleja, joiden käytöstä ja vaikutuksista ei kukaan tiennyt mitään. Näillä pilattiin yhden aikakauden talot. Seitsemän-, kahdeksan- ja vielä yhdeksänkymmenluvullakin pidettiin hirsitaloissa asuvia lähes omituisina. Vasta, kun näitten "muovilaatikoiden" iän myötä haitalliset sivuvaikutukset alkoivat tulla esiin, alettiin vanhaa puu- ja sitä myöten myös hirsirakentamista arvostaa uudella tavoin.
 

Yhteistyössä