Vanhemmat joilla ei ole kokemusta oikeasti vaativista vauvoista/lapsista, eivät osaa arvostaa helppoja lapsiaan!

[Etsiväkaksoset]

Noin sano mullekki yks neuvolan täti että"näin rauhoittelet lapsen",neiti katto sitä vähä aikaa ja sai kunnon raivarin, siinä oli mulla naurussa pitelemistä että noinhan se hyvin tempperamenttisen vauvan kans sujuu Mulla on käyny perhetyöntekijä ja oltiin unikoulussa ja kaikki sanonu että on vaan vauvalla luonnetta, että jos oikeasti tekisit tota työksesi tietäisit että vauvoilla voi olla hyvin vahva luonne ja osa hermostuu todella herkästi ja pienistä asioista.

Enhän minä voi viran puolesta olla sen lapsen äiti, en tietenkään voi tarjota lapselle sellaista turvaa mitä äiti voi. Lapsi on sidoksissa äitiinsä ja tarvitsee tämän käyttäytymään oikein. Käytin tuota omaan syliin ottamista vain esimerkkinä joka toimii hetkellisesti, mutta ei minun sylillä lapsia muuteta helpoiksi, se tulee vain vanhempien kyetessä muuttumaan.

Kerro nyt ihmeellä sitten mitenkä pitää vanhemman muuttua jos toinen samanikäisistä vauvoista köllöttää tyytyväisenä sylissä, sohvalla tai lattialla, ja toista joutuu kantamaan ympäri asuntoa?

Todella surullista jos vauva on vaikea jos se ei suostukaan istumaan tyytyväisenä sitterissä ja katsomaan telkkua?? Nehän on vauvoja, ei mitään nukkeja, tottakai niiden kanssa pitää tehdä asioita. Nyt minusta alkaa tuntumaan että puhutaan ihan eri asioista jos tyytyväinen vauva tarkoittaa teidän mielestä sitä että sille ei tarvi kuin laittaa puurot välillä naamaan eikä hänen kanssa tarvitse olla. Ei tosiaan kannata lapsia tehdäkään jos haluaa lelun. Minulle helppo vauva on sellainen joka ei itke, se millaisia temppuja joudun tekemään jotta saan vauvan pysymään tyytyväisenä, on sitten ihan eri asia. Äidin pitäisi olla valmis tekemään mitä vaan, antautua sille äitiydelle 24/7.

Joo mä toivotan sulle sitten jossain vaiheessa "helppoja kaksosia" että voit omistautua äitiydelle 24/7. Etkös asukin Porvoossa?

 

[olen äiti, ongelma-äiti]

Olisin erittäin kiitollinen jos kyseinen vieras(=lasten kasvatuksen ammattilainen) voisi jossain neuvoa mitä tehdä tietyissä ongelmatilanteissa, ilman, että pitää lukea sitä opusta. Joskus kun tulee eteen sellaisia ongelmia, mihin ei itse keksi ratkaisua, eivätkä esim. neuvolan ohjeet auta. Näitä tilanteita varten pitäisi olla kysymys-palsta..(Ei siis tämä pelkkä kaksplus, missä mielipiteitä on laidasta laitaan, vaan sellainen missä tosiaan ammattilainen vastaa, koska minun ymmärtääkseni siis ne ohjeet pätevät kaikkiin äiteihin. Olen itse valmis muuttumaan.

 

[vieras]

Kyllä mä tiedostan, että esikoiseni on aivan enkeli ja osaan todella arvostaa sitä. Lähipiirissä on ihan tarpeeksi "kamalia" lapsia, joten kyllä olen tyytyväinen omaan lapseeni.

Tosin olen sitä mieltä, että kasvatuksella on aika paljon osuutta asiaan......

 

[Etsiväkaksoset]

Kyllä mä tiedostan, että esikoiseni on aivan enkeli ja osaan todella arvostaa sitä. Lähipiirissä on ihan tarpeeksi "kamalia" lapsia, joten kyllä olen tyytyväinen omaan lapseeni.

Tosin olen sitä mieltä, että kasvatuksella on aika paljon osuutta asiaan......

Kasvatuksella on paljon osuutta moneen asiaan, mutta pointti olikin että se ei ole koko totuus. Väännän tästä vaikka maailman loppuun, kun meillä on kotona kokeiltu tällaista ihmiskoetta että saatiin 2 vauvaa kerralla. Ja ovat olleet alusta alkaen ihan erilaisia. Mikä toimii yhdellä, ei välttämättä toimi toisella.

Kasvatusoppaita on hyvä lukea ja osa niiden vinkeistä toimii. Mutta kaikki vauvat eivät ole samanlaisia, niin että jokaisella toimisi tassuttaminen tai joku muu vastaava temppu.

 

[Hisu]

Kyllä mä tiedostan, että esikoiseni on aivan enkeli ja osaan todella arvostaa sitä. Lähipiirissä on ihan tarpeeksi "kamalia" lapsia, joten kyllä olen tyytyväinen omaan lapseeni.

Tosin olen sitä mieltä, että kasvatuksella on aika paljon osuutta asiaan......

No tämä riippuu tosi paljon lapsen iästä. Sanotaan nyt jostain 2 v iästä ylöspäin kasvatuksella on tosiaankin osuutta asiaan (joskin lasten temperamenteissa on paljon eroa silloinkin!), mutta pikkuvauvaa ei kyllä pysty "kasvattamaan" helpoksi.

 

[jotain rajaa!!!!]

jotkut vauvat vain ovat VAATIVIA. haluavat olla vain sylissä ja kitisevät, vaikkei hätää olisi. eikä vika ole karjuvissa vanhemmissa, koliikissa, märässä vaipassa tai nälässä vaan kyseessä vain on vauva, jonka persoonaan kuuluu olla hiukan vaativampi! siinä ovat sitten kummissaan ne kaikkitietävät, jotka ovat ottamassa syliin että "annappa minä näytän" ja sitten ovat montut auki että " kyllä tämä yleensä tehoaa, olen HYVÄ LASTEN KANSSA". juu...

 

[Etsiväkaksoset]

Ja aika jännä että olen osannut olla täydellinen äiti tälle toiselle lapselle, ja toinen on sitten surkea epäonnistuminen, jos "ammattilaisen" ohjeita uskoisi. Että olenkin osannut jo raskausaikana jotenkin toimia niin että toinen lapsi on vilkas ja toinen rauhallinen. Mun pitäis kyllä saada joku mitali jakautuneesta persoonallisuudesta jos tämä teoria pitää paikkansa.

 

[:D]

jotkut vauvat vain ovat VAATIVIA. haluavat olla vain sylissä ja kitisevät, vaikkei hätää olisi. eikä vika ole karjuvissa vanhemmissa, koliikissa, märässä vaipassa tai nälässä vaan kyseessä vain on vauva, jonka persoonaan kuuluu olla hiukan vaativampi! siinä ovat sitten kummissaan ne kaikkitietävät, jotka ovat ottamassa syliin että "annappa minä näytän" ja sitten ovat montut auki että " kyllä tämä yleensä tehoaa, olen HYVÄ LASTEN KANSSA". juu...

Näinpä. Mutta osaltaan annan anteeksi näille äideille sen jotka näin luulevat, heidän luonne ei edes välttämättä kestäis ettei olekkaan"täydellinen äiti", mustavalkoisuus pelastaa monet itseltään.

 

[vieras]

jotkut vauvat vain ovat VAATIVIA. haluavat olla vain sylissä ja kitisevät, vaikkei hätää olisi. eikä vika ole karjuvissa vanhemmissa, koliikissa, märässä vaipassa tai nälässä vaan kyseessä vain on vauva, jonka persoonaan kuuluu olla hiukan vaativampi! siinä ovat sitten kummissaan ne kaikkitietävät, jotka ovat ottamassa syliin että "annappa minä näytän" ja sitten ovat montut auki että " kyllä tämä yleensä tehoaa, olen HYVÄ LASTEN KANSSA". juu...

Ai vauvan persoonaan kuuluu kitistä ja itkeä? Uskotko tuohon ihan todella? Uskotko että pieni, alle 6kk vauva on ohjelmoitu jollain tavalla olemaan vaikea ja haastava sekä onneton? No, oli minunkin vauvani vaikea kunnes muutuin itse ja aloin tehdä asioita eri tavalla. Kun vauva lakkasi olemasta minun silmissäni vaativa, kaiken keskipiste ja luonnostaan lohduton nyytti, oli kaikki paljon helpompaa. Siitä alkoi ihana, helpottava tie toisenlaiseen näkemykseen lastenkasvatuksesta.

 

[Etsiväkaksoset]

jotkut vauvat vain ovat VAATIVIA. haluavat olla vain sylissä ja kitisevät, vaikkei hätää olisi. eikä vika ole karjuvissa vanhemmissa, koliikissa, märässä vaipassa tai nälässä vaan kyseessä vain on vauva, jonka persoonaan kuuluu olla hiukan vaativampi! siinä ovat sitten kummissaan ne kaikkitietävät, jotka ovat ottamassa syliin että "annappa minä näytän" ja sitten ovat montut auki että " kyllä tämä yleensä tehoaa, olen HYVÄ LASTEN KANSSA". juu...

Ai vauvan persoonaan kuuluu kitistä ja itkeä? Uskotko tuohon ihan todella? Uskotko että pieni, alle 6kk vauva on ohjelmoitu jollain tavalla olemaan vaikea ja haastava sekä onneton? No, oli minunkin vauvani vaikea kunnes muutuin itse ja aloin tehdä asioita eri tavalla. Kun vauva lakkasi olemasta minun silmissäni vaativa, kaiken keskipiste ja luonnostaan lohduton nyytti, oli kaikki paljon helpompaa. Siitä alkoi ihana, helpottava tie toisenlaiseen näkemykseen lastenkasvatuksesta.

Vai olisiko koliikki vain mennyt ohi? Se nimittäin tekee sen ihan itsestäänkin. En tunnusta sellaista että meillä oltaisiin miehen kanssa molemmat, ja lasten isovanhemmatkin vielä, jotenkin henkisesti häiriintyneitä ettei osattaisi hoitaa vauvaa. Varsinkin kun toinen samanikäinen oli saamaansa kohteluun oikein tyytyväinen.

 

[Madicken04]

Jaa. En kyllä koe että minun olisi pitänyt olla mikään järjen jättiläinen tajutakseni että esikoinen oli ns. helppo vauva. Kyllä siihen riitti ihan se mitä oli sukulaiten ja kavereiden vauvoja nähnyt, juttuja kuullut ja lukenut. Enkä pidä minään ihmesuorituksena sitä että kykenin nauttimaan tuosta tilanteesta, rauhallisesta yhdessäolosta tyytyväisen vauvan kanssa, siitä että pystyi vapaasti liikkumaan lapsen kanssa ja jäi kivasti omaa aikaakin.

Kyllä minä ainakin arvstin tuota jo ihan tarpeeksi ennen kuin kuopus sitten osoittautui vaativaksi vauvaksi. Ikävältä tuntuu jos joku on minulle esikoisen vauva-aikana vartavasten toivonut mahdollisimman vaativaa vauvaa ja tuntenut sittemmin jopa vahingoniloa kuopusta katsellessa ja kuunnellessa. :/

muoks. ja siis ei tullut missään vaiheessa mieleenkään pitää esikoisen helppoutta meidän ansiona ja pistää toisten vauvojen vaativuutta vanhempien syyksi. En kokenut itseäni todellakaan miksikään vauvankäsittelyn mestariksi, päinvastoin kun puhuttiin vaativista vauvoista ja heidän kanssaan pärjäämisestä myönsin aina etten tiedä aiheesta mitään.

 

[noh]

Minulla ei ole tapana ylentää itseäni muiden yläpuolelle, mutta noin se vaan mielestäni on. Jos omat lapset aina on olleet helppoja, ei sitä vaan voi täysin käsittää, mitä esim vauva-aika pahimmillaan voi olla.

Meillä esikoinen on vieläkin erittäin vaativa lapsi ja oli vauvana suorastaan vaikea (rakas tietysti silti!). Nyt väitän osaavani ihan eri lailla arvostaa kuopuksen helppohoitosuutta - hän ei turhia kitise tai itke, ja nukkuukin verrattaen hyvin ollakseen vasta vauva.

No, onhan se niinkin, että ihmiset, joilla ei ole kokemusta vakavasta elämää uhanneesta sairaudesta, eivät osaa arvostaa terveyttään. Tai ne, jotka eivät ole joutuneet koskaan laskemaan viimeisiä senttejään ruokakaupassa, eivät osaa arvostaa taloudellista hyvinvointiaan. Ja ne, joilla ei koskaan ole ollut pahaa allergiaa, eivät osaa arvostaa normaalisti toimivaa elimistöään. Ja niin edelleen, esimerkkejä vois keksiä ihan loputtomiin....

 

[vieras]

jotkut vauvat vain ovat VAATIVIA. haluavat olla vain sylissä ja kitisevät, vaikkei hätää olisi. eikä vika ole karjuvissa vanhemmissa, koliikissa, märässä vaipassa tai nälässä vaan kyseessä vain on vauva, jonka persoonaan kuuluu olla hiukan vaativampi! siinä ovat sitten kummissaan ne kaikkitietävät, jotka ovat ottamassa syliin että "annappa minä näytän" ja sitten ovat montut auki että " kyllä tämä yleensä tehoaa, olen HYVÄ LASTEN KANSSA". juu...

Ai vauvan persoonaan kuuluu kitistä ja itkeä? Uskotko tuohon ihan todella? Uskotko että pieni, alle 6kk vauva on ohjelmoitu jollain tavalla olemaan vaikea ja haastava sekä onneton? No, oli minunkin vauvani vaikea kunnes muutuin itse ja aloin tehdä asioita eri tavalla. Kun vauva lakkasi olemasta minun silmissäni vaativa, kaiken keskipiste ja luonnostaan lohduton nyytti, oli kaikki paljon helpompaa. Siitä alkoi ihana, helpottava tie toisenlaiseen näkemykseen lastenkasvatuksesta.

Vai olisiko koliikki vain mennyt ohi? Se nimittäin tekee sen ihan itsestäänkin. En tunnusta sellaista että meillä oltaisiin miehen kanssa molemmat, ja lasten isovanhemmatkin vielä, jotenkin henkisesti häiriintyneitä ettei osattaisi hoitaa vauvaa. Varsinkin kun toinen samanikäinen oli saamaansa kohteluun oikein tyytyväinen.

Ei ollut koliikkia Ei myöskään mitään muuta ns. ulkopuolista tekijää tai fyysistä "vikaa".

 

[Hisu]

Jaa. En kyllä koe että minun olisi pitänyt olla mikään järjen jättiläinen tajutakseni että esikoinen oli ns. helppo vauva. Kyllä siihen riitti ihan se mitä oli sukulaiten ja kavereiden vauvoja nähnyt, juttuja kuullut ja lukenut. Enkä pidä minään ihmesuorituksena sitä että kykenin nauttimaan tuosta tilanteesta, rauhallisesta yhdessäolosta tyytyväisen vauvan kanssa, siitä että pystyi vapaasti liikkumaan lapsen kanssa ja jäi kivasti omaa aikaakin.

Kyllä minä ainakin arvstin tuota jo ihan tarpeeksi ennen kuin kuopus sitten osoittautui vaativaksi vauvaksi. Ikävältä tuntuu jos joku on minulle esikoisen vauva-aikana vartavasten toivonut mahdollisimman vaativaa vauvaa ja tuntenut sittemmin jopa vahingoniloa kuopusta katsellessa ja kuunnellessa. :/

muoks. ja siis ei tullut missään vaiheessa mieleenkään pitää esikoisen helppoutta meidän ansiona ja pistää toisten vauvojen vaativuutta vanhempien syyksi. En kokenut itseäni todellakaan miksikään vauvankäsittelyn mestariksi, päinvastoin kun puhuttiin vaativista vauvoista ja heidän kanssaan pärjäämisestä myönsin aina etten tiedä aiheesta mitään.

Onneksi on olemassa sitten näitä fiksujakin ihmisiä jotka ymmärtävät että vauvat vaan voivat olla erilaisia. Mutta JOTKUT äidit tosiaan luulevat että vaativa vauva on vanhempien "vika".

 

[Hisu]

jotkut vauvat vain ovat VAATIVIA. haluavat olla vain sylissä ja kitisevät, vaikkei hätää olisi. eikä vika ole karjuvissa vanhemmissa, koliikissa, märässä vaipassa tai nälässä vaan kyseessä vain on vauva, jonka persoonaan kuuluu olla hiukan vaativampi! siinä ovat sitten kummissaan ne kaikkitietävät, jotka ovat ottamassa syliin että "annappa minä näytän" ja sitten ovat montut auki että " kyllä tämä yleensä tehoaa, olen HYVÄ LASTEN KANSSA". juu...

Ai vauvan persoonaan kuuluu kitistä ja itkeä? Uskotko tuohon ihan todella? Uskotko että pieni, alle 6kk vauva on ohjelmoitu jollain tavalla olemaan vaikea ja haastava sekä onneton? No, oli minunkin vauvani vaikea kunnes muutuin itse ja aloin tehdä asioita eri tavalla. Kun vauva lakkasi olemasta minun silmissäni vaativa, kaiken keskipiste ja luonnostaan lohduton nyytti, oli kaikki paljon helpompaa. Siitä alkoi ihana, helpottava tie toisenlaiseen näkemykseen lastenkasvatuksesta.

On varmasti näitäkin tapauksia, että vauva reagoi vaan johonkin tiettyyn toimintatapaan ja kun tapa muuttuu, niin lapsi rauhoittuu. Mutta kaikki ei ole näitä tapauksia.

 

[Madicken04]

Sen verran vielä tarkennan, että silloin kun esikoinen jo huusi sitä reumaansa, hänessä ei kenenkään mielestä ollut mitään fyysistä vikaa. Se huomattiin vasta paljon myöhemmin.
Minä olin herkkä ja lapsi vaativa- siinä meidän ongelmat.

JA jos nyt palataan tuohon ketjun aloitukseen, niin kun sitä vaativaa lastansa kanniskeli yökaudet vaihdellen asentoa että sai hetkeksi hiljentymään (=hoiti oikein) niin ei seuraavana päivänä se 'helpon' lapsen äiti oikein jaksanut käsittää miksi en ole nukkunut silloin kun lapsi nukkuu.
So simple

Meillä oli kuopuksen kanssa samaa kokemusta, eli vauvana hän oli ihan perusterve vauva, joskin motorisessa kehityksessä hitaasti etenevä. Ei ollut mitään mikä olisi selittänyt hänen vaativuuttaan.

Iän myötä ongelmat sitten vaan jatkuivat ja saivat uutta muotoa ja vasta 3v iässä hän sai autismi-diagnoosin jonka uskon olevan osasyynä siihen että hän oli jo vauvana vaativa. Loppupelissä aikas moni lapsista joiden huutamiselle ja tyytymättömyydelle löytyy jokin lääketieteellinen syy ovat vielä vauvoina "terveitä" ja syyttävä sormi osoittaa niin helposti äitiä...

 

[ap]

jotkut vauvat vain ovat VAATIVIA. haluavat olla vain sylissä ja kitisevät, vaikkei hätää olisi. eikä vika ole karjuvissa vanhemmissa, koliikissa, märässä vaipassa tai nälässä vaan kyseessä vain on vauva, jonka persoonaan kuuluu olla hiukan vaativampi! siinä ovat sitten kummissaan ne kaikkitietävät, jotka ovat ottamassa syliin että "annappa minä näytän" ja sitten ovat montut auki että " kyllä tämä yleensä tehoaa, olen HYVÄ LASTEN KANSSA". juu...

Ai vauvan persoonaan kuuluu kitistä ja itkeä? Uskotko tuohon ihan todella? Uskotko että pieni, alle 6kk vauva on ohjelmoitu jollain tavalla olemaan vaikea ja haastava sekä onneton? No, oli minunkin vauvani vaikea kunnes muutuin itse ja aloin tehdä asioita eri tavalla. Kun vauva lakkasi olemasta minun silmissäni vaativa, kaiken keskipiste ja luonnostaan lohduton nyytti, oli kaikki paljon helpompaa. Siitä alkoi ihana, helpottava tie toisenlaiseen näkemykseen lastenkasvatuksesta.

ei onneton, mutta esim. haluaa olla vain sylissä eikä viihdy sekuntiakaan sitterissä niin että pissallakin käytävä kaksoiskappaleen kanssa tai saattaa karjua ikäänkuin varmistaakseen että hänet huomataan vaikka on saanut sykittelyä, mah

 

[Lissu]

Mun oma äiti on kyllä sanonut että jos mä oisin ollut esikoinen niin ois jääny lapsiluku yhteen. Onneksi synnyin vasta kolmantena Mun isosisko ja isoveli oli kuulemma tosi helppohoitoisia lapsia. Viihtyivät itekseen ja olivat pääasiassa aina hyvällä tuulella ja tottelivat kerrasta. Ja samalla tavalla äiti on minut kasvattanut mutta mä olin sitten taas se jatkuvaa seuraa vaativa ja herkästi kitisevä tyyppi joka ei totellutkaan niin helposti. Ja joo, olen samanlainen edelleen eli hermostun herkästi Veljeni ja siskoni taas ovat edelleen rauhallisia viilipyttyjä ja todella tasaisia persoonia joka eivät hermostu paljon koskaan.

 

[vieras]

Siinä se koko jutun ydin on ollutkin että vauvat ovat erilaisia ja siksi niitä pitää hoitaa eri tavalla. Tämä etsiväkaksosetkin on hoitanut molempia lapsia samalla tavalla ja ihmettelee miksi on ollut toiselle hyvä äiti ja toiselle huono, ehkäpä juuri siksi että sen vaikean olisi hänen mukaansa pitänyt olla samanlainen kuin se helppo vauva. Jos hän olisi saanut vain yhden lapsen niin ehkäpä tämä vaikea lapsi olisikin ollut helppo. Anteeksi että otan sinut esimerkiksi mutta minusta tapauksessasi on niin räikeää vertaamista toiseen lapseen, kakkosen pitäisi olla samanlainen kuin ykkönen tai muuten on vaikea.
Eikä tarvitse olla mitenkään häiriintynyt tai huono jos ei osaa hoitaa vauvaa niin että vauva olisi tyytyväinen. Kukapa meistä osaa autoa ajaa kun ensimmäistä kertaa autonrattiin hyppää. Minä ainakin myönnän olleeni surkea äiti esikoiselle, ihme että muille on niin kova kynnys myöntää että on ehkä itse toiminut väärin.
Eikä tällaisella syyllistävällä keskustelulla mitään hyvää saada aikaiseksi, tiedän se itsekin. Toivottavasti kuitenkin edes joku alkoi miettimään voisiko toimia toisin ja sitä kautta auttaa vauvaa ja itseään.

 

[mentti sentään]

Niin, minusta on aika erikoista puhua vaikeista tai helpoista vauvoista. Paljon on kuitenkin kiinni vanhemmista. Mulla kaikki lapset erilaisia, on tempperamenttia ja on rauhallista lasta, mutta ei yhtään "vaikeaa" tai "vaativaa". Lapsikirjasta on kyllä ollut suuri apu, se mullisti monta asiaa.

Olen tästä lasten temperamentista samaa mieltä, mutta kaikki ei aina suinkaan ole kyse vanhemmista. Mulla on kaksoset ja ovat olleet todella erilaisia siitä hetkestä kun sai heidät ekaa kertaa syliin. Oikeastaan jo vatsassa ollessa olivat eri luonteisia, toinen suuttui aina kun yritettiin sairaalassa ottaa sydänäänikäyriä ja pahimmillaan 2 kätilöä oli polvillaan mun sängyn vieressä tunnin että saatiin tarpeeksi sitä käyrää.

Monet helpon vauvan vanhemmat sanovat että tee näin ja näin niin ei ole ongelmia. Minun kaksoseni ovat saaneet saman hoidon ja toinen on ollut helppo ja toinen hankala. Ihan pikkuvauvasta asti.

näin myös meidän kaksoset. tyttö on vaativampi ja tulisempi, poika rauhallinen. ovat nyt 5v ja luonteet pysyneet samana.
meidän kuopus, tyttö, nyt puoli vuotias on luonteeltaan kuin veljensä.
ei lapsille voi kasvatuksella saada haluamaansa luonnetta ja tempperamenttiä, kyllä se on ihmiseen sisälle kirjattu juttu.
kasvattaa voi siihen, miten lapsi käsittelee tunteensa ja hillitsee raivonsa.

 

[vieras]

Vanhempi ottaa helposta lapsesta kiitoksen omalle kasvatustyölleen kunnes syntyy se lapsi, joka ottaa luulot pois

Kaikkiin perheisiin vanhempia koulivaa ja kasvattavaa lasta ei synny ja yksi viisastuminen jää tällöin kokematta.

 

[täh]

Ai onko ne "vaativammat" vauvat jotenkin vähempiarvoisia sitten?

 

[vieras]

ei onneton, mutta esim. haluaa olla vain sylissä eikä viihdy sekuntiakaan sitterissä niin että pissallakin käytävä kaksoiskappaleen kanssa tai saattaa karjua ikäänkuin varmistaakseen että hänet huomataan vaikka on saanut sykittelyä, mah

Kirjoitan nyt mahd. lyhyesti, kun mulla olis kahvit just valmiina Mutta ajattele asiaa vaikka näin.. vauvalle maailmaantulo on vähän sama asia kuin että sinut vietäisiin keskelle beduiinileiriä. Et osaisi kieltä, et tietäisi toimintatapoja, miten selvitä hengissä, mitä tulee tehdä? Sinulla olisi yksi yhdyshenkilö jonka tarkoitus olisi opastaa sinua. Olisitko tyytyväinen jos tämä yhdyshenkilö istuisi kanssasi hiekalle? Tarkoitushan oli oppia elämään leirissä, ei istua hiekalla.

Näin vauvoille tehdään. Heidän kuuluisi oppia elämään yhdessä perheen kanssa, ei sen keskipisteenä. Sen sijaan että ottaisimme heidät mukaan ja näyttäisimme toimintatavat jne. me istumme hiekalle ja oletamme tietysti, että se riittää. Ja tuohon pikkuvauvan lohduttomuuteen.. Opin myös ajattelemaan jokaista huutoa kysymyksenä. Mitä tapahtuu, onko jotain vialla, pitääkö minun huolestua? Toiminnallasi vastaat vauvalle.

Vauvan ottaminen mukaan.. No, se ei ole aina se aikuiselle helpoin tie Mutta esimerkiksi omani ovat olleet keittiön pöydällä kun pilkon vihanneksia, istuneet työpöydällä laittamassa makkaranpaloja pannuun.. ja mitä nyt tuleekin tehdä. Lapsi haluaa olla tarpeellinen, ei haitta. Loppui muuten se lahkeessa roikkuminen

Olisi paljon kirjoitettavaa, kun omalla kohdallani ajatusmaailma muuttui ihan kokonaan! Ja vannon, että minunkin esikoiseni oli ensimmäiset 4-5kk vaativa vauva, onneksi sain tuon kirjan käsiini

Eri asia tietysti jos on fyysisiä ongelmia tai sairauksia. Enkä kirjoita millään pahalla, kaikkihan me haluamme parasta lapsillemme ja kaikki tehdään rakkaudesta Vauvat vaan eivät tule tänne pelkästään rakastettavaksi.

 

[vieras]

Niin ja tosiaan, "kakkoseni" on ollut äärimmäisen temperamenttinen lapsi, nytkin vielä 5-vuotiaana.. Mutta ei vaikea tai haastava.

 

[vieras]

ei onneton, mutta esim. haluaa olla vain sylissä eikä viihdy sekuntiakaan sitterissä niin että pissallakin käytävä kaksoiskappaleen kanssa tai saattaa karjua ikäänkuin varmistaakseen että hänet huomataan vaikka on saanut sykittelyä, mah

Kirjoitan nyt mahd. lyhyesti, kun mulla olis kahvit just valmiina Mutta ajattele asiaa vaikka näin.. vauvalle maailmaantulo on vähän sama asia kuin että sinut vietäisiin keskelle beduiinileiriä. Et osaisi kieltä, et tietäisi toimintatapoja, miten selvitä hengissä, mitä tulee tehdä? Sinulla olisi yksi yhdyshenkilö jonka tarkoitus olisi opastaa sinua. Olisitko tyytyväinen jos tämä yhdyshenkilö istuisi kanssasi hiekalle? Tarkoitushan oli oppia elämään leirissä, ei istua hiekalla.

Näin vauvoille tehdään. Heidän kuuluisi oppia elämään yhdessä perheen kanssa, ei sen keskipisteenä. Sen sijaan että ottaisimme heidät mukaan ja näyttäisimme toimintatavat jne. me istumme hiekalle ja oletamme tietysti, että se riittää. Ja tuohon pikkuvauvan lohduttomuuteen.. Opin myös ajattelemaan jokaista huutoa kysymyksenä. Mitä tapahtuu, onko jotain vialla, pitääkö minun huolestua? Toiminnallasi vastaat vauvalle.

Vauvan ottaminen mukaan.. No, se ei ole aina se aikuiselle helpoin tie Mutta esimerkiksi omani ovat olleet keittiön pöydällä kun pilkon vihanneksia, istuneet työpöydällä laittamassa makkaranpaloja pannuun.. ja mitä nyt tuleekin tehdä. Lapsi haluaa olla tarpeellinen, ei haitta. Loppui muuten se lahkeessa roikkuminen

Olisi paljon kirjoitettavaa, kun omalla kohdallani ajatusmaailma muuttui ihan kokonaan! Ja vannon, että minunkin esikoiseni oli ensimmäiset 4-5kk vaativa vauva, onneksi sain tuon kirjan käsiini

Eri asia tietysti jos on fyysisiä ongelmia tai sairauksia. Enkä kirjoita millään pahalla, kaikkihan me haluamme parasta lapsillemme ja kaikki tehdään rakkaudesta Vauvat vaan eivät tule tänne pelkästään rakastettavaksi.

Ajattelen asioista aivan niin kuin sinäkin