Vanhemmat joilla ei ole kokemusta oikeasti vaativista vauvoista/lapsista, eivät osaa arvostaa helppoja lapsiaan!

[:D]

No kyllä vaan siinä vauvassa voi olla jotain 'vikaa' joka aiheuttaa sen kitinän ja itkun........

Ei kaikki ole aina äidin syytä |O

Mitä vikaa siinä vauvassa voi olla? Miksi olen saanut ne vaikeat vauvat rauhottumaan kun olen ottanut heidät pois äidiltään hetkeksi? Teen tätä asiaa kuitenkin työkseni ja lähes aina kyse on pelkästään äidin hermostuneisuudesta, äiti pelkää niin paljon että vauva alkaa itkemään, että vauva hermostuu jo siitä. Koko vauvan elämä on vaistoilla toimimista, ei äidin tarvitse huutaa hermostuttaakseen vauvan, pienet eleet riittävät. Rauhallinen äiti joka ei hermostu, niin sellaisia ovat myös lapset. Silloin on vaikea auttaa jos äidillä on asenne ettei hänessä ole vikaa, ihan kuin se olisi joku ihme ettei osaa lasta hoitaa. Se on vaikeaa ja vaatisi harjoittelua, jota on mahdotonta järjestää.

Noin sano mullekki yks neuvolan täti että"näin rauhoittelet lapsen",neiti katto sitä vähä aikaa ja sai kunnon raivarin, siinä oli mulla naurussa pitelemistä että noinhan se hyvin tempperamenttisen vauvan kans sujuu Mulla on käyny perhetyöntekijä ja oltiin unikoulussa ja kaikki sanonu että on vaan vauvalla luonnetta, että jos oikeasti tekisit tota työksesi tietäisit että vauvoilla voi olla hyvin vahva luonne ja osa hermostuu todella herkästi ja pienistä asioista.

 

[vieras]

Mun mielestä helppo lapsi on sellainen joka on rauhallinen, viihtyy myös jonkin aikaa itsekseen eikä ujostele vieraita ihmisiä eikä vähästä hermostu. Sitten taas vaativa voisi olla tosi vilkas joka ei pysy hetkeäkään paikallaan, eikä viihdy yksin ja vierastaa kovasti ja hermostuu herkästi. Mut tää on vaan mun mielipide. Jokainen kokee nämä asiat niin henkilökohtaisesti.

 

[vieras]

Tässäkin keskustelussa muuten puhutaan suurimmaksi osaksi äidistä, ei vanhemmista.

Helpottaisiko jos syyttäisin miestäsikin? Erittäin keskenkasvuista minun mielestä alkaa vetämään tasa-arvoakin keskusteluun mukaan. Eiköhän se ole selvä asia, että puhutaan vain äideistä kun niitä isiä on varmasti alle prosentti tällä palstalla ja tässä keskustelussa ei ainoatakaan.
Mutta jos isistä puhutaan, niin isät voi lapsen kasvaessa korvata täysin huonon äidin.

 

[Aamuäree]

Tässäkin keskustelussa muuten puhutaan suurimmaksi osaksi äidistä, ei vanhemmista.

Helpottaisiko jos syyttäisin miestäsikin? Erittäin keskenkasvuista minun mielestä alkaa vetämään tasa-arvoakin keskusteluun mukaan. Eiköhän se ole selvä asia, että puhutaan vain äideistä kun niitä isiä on varmasti alle prosentti tällä palstalla ja tässä keskustelussa ei ainoatakaan.
Mutta jos isistä puhutaan, niin isät voi lapsen kasvaessa korvata täysin huonon äidin.

Ymmärsit nyt kyllä väärin.
Mä tarkoitin sitä että kun äiti on aina se jota syytetään, äidin ansiota, äiti hoitaa, äiti tekee sitä ja tätä.
ÄITI suuremmaksi osaksi.

En mä aikonut mitenkään silmille hyppiä enkä sua suututtaa ja olla keskenkasvuinen...

 

[vieras]

Noin sano mullekki yks neuvolan täti että"näin rauhoittelet lapsen",neiti katto sitä vähä aikaa ja sai kunnon raivarin, siinä oli mulla naurussa pitelemistä että noinhan se hyvin tempperamenttisen vauvan kans sujuu Mulla on käyny perhetyöntekijä ja oltiin unikoulussa ja kaikki sanonu että on vaan vauvalla luonnetta, että jos oikeasti tekisit tota työksesi tietäisit että vauvoilla voi olla hyvin vahva luonne ja osa hermostuu todella herkästi ja pienistä asioista.

Enhän minä voi viran puolesta olla sen lapsen äiti, en tietenkään voi tarjota lapselle sellaista turvaa mitä äiti voi. Lapsi on sidoksissa äitiinsä ja tarvitsee tämän käyttäytymään oikein. Käytin tuota omaan syliin ottamista vain esimerkkinä joka toimii hetkellisesti, mutta ei minun sylillä lapsia muuteta helpoiksi, se tulee vain vanhempien kyetessä muuttumaan.

 

[Aamuäree]

JA jos tässä ketjussa on montakin 'vierasta' niin voisitteko te laittaa nimmariksi edes jonkun muun, ni erottais :attn:

 

[vieras]

Ystäväni, neljän lapsen äiti, totesi, että hiedän lapsilukunsa olisi jäänyt yhteen, jos kuopus olisikin ollut esikoinen.

 

[Etsiväkaksoset]

Noin sano mullekki yks neuvolan täti että"näin rauhoittelet lapsen",neiti katto sitä vähä aikaa ja sai kunnon raivarin, siinä oli mulla naurussa pitelemistä että noinhan se hyvin tempperamenttisen vauvan kans sujuu Mulla on käyny perhetyöntekijä ja oltiin unikoulussa ja kaikki sanonu että on vaan vauvalla luonnetta, että jos oikeasti tekisit tota työksesi tietäisit että vauvoilla voi olla hyvin vahva luonne ja osa hermostuu todella herkästi ja pienistä asioista.

Enhän minä voi viran puolesta olla sen lapsen äiti, en tietenkään voi tarjota lapselle sellaista turvaa mitä äiti voi. Lapsi on sidoksissa äitiinsä ja tarvitsee tämän käyttäytymään oikein. Käytin tuota omaan syliin ottamista vain esimerkkinä joka toimii hetkellisesti, mutta ei minun sylillä lapsia muuteta helpoiksi, se tulee vain vanhempien kyetessä muuttumaan.

Kerro nyt ihmeellä sitten mitenkä pitää vanhemman muuttua jos toinen samanikäisistä vauvoista köllöttää tyytyväisenä sylissä, sohvalla tai lattialla, ja toista joutuu kantamaan ympäri asuntoa?

 

[vieras]

Tässäkin keskustelussa muuten puhutaan suurimmaksi osaksi äidistä, ei vanhemmista.

Helpottaisiko jos syyttäisin miestäsikin? Erittäin keskenkasvuista minun mielestä alkaa vetämään tasa-arvoakin keskusteluun mukaan. Eiköhän se ole selvä asia, että puhutaan vain äideistä kun niitä isiä on varmasti alle prosentti tällä palstalla ja tässä keskustelussa ei ainoatakaan.
Mutta jos isistä puhutaan, niin isät voi lapsen kasvaessa korvata täysin huonon äidin.

Ymmärsit nyt kyllä väärin.
Mä tarkoitin sitä että kun äiti on aina se jota syytetään, äidin ansiota, äiti hoitaa, äiti tekee sitä ja tätä.
ÄITI suuremmaksi osaksi.

En mä aikonut mitenkään silmille hyppiä enkä sua suututtaa ja olla keskenkasvuinen...

Et sinä minua pysty suututtamaan Minusta sinulla on vaan asennevika tähän asiaan, ei äitiys ole mikään velvollisuus ja ärsytyksen aihe siitä että mies ei ole vastuussa ja syytettyjen penkillä. Äitiys on lahja, naisilla on jotain mitä miehet eivät voi saavuttaa ja kaikessa vaikeudessaan äitiyden pitäisi olla upea asia, eikä vaiva joka halutaan jakaa miehen kanssa, jotta mieskin olisi syypää vaikeaan vauvaan.

 

[maranooka]

Osittain varmaan tottakin. Monet kerrat on tullut huokailtua kolmanen kohdalla, etteivät kaksi vanhempaa ole kyllä ikinä näin vaativia olleet.. Osaan kyllä arvostaa yhtälailla näitä helpompia kuin vaativampaakin lastani. Ja sitä, kun lapsi kasvaa ja vaativuus ilmenee eri asioissa kuin vauvana.. Työtä tässä kyllä riittää. =)

 

[:D]

Noin sano mullekki yks neuvolan täti että"näin rauhoittelet lapsen",neiti katto sitä vähä aikaa ja sai kunnon raivarin, siinä oli mulla naurussa pitelemistä että noinhan se hyvin tempperamenttisen vauvan kans sujuu Mulla on käyny perhetyöntekijä ja oltiin unikoulussa ja kaikki sanonu että on vaan vauvalla luonnetta, että jos oikeasti tekisit tota työksesi tietäisit että vauvoilla voi olla hyvin vahva luonne ja osa hermostuu todella herkästi ja pienistä asioista.

Enhän minä voi viran puolesta olla sen lapsen äiti, en tietenkään voi tarjota lapselle sellaista turvaa mitä äiti voi. Lapsi on sidoksissa äitiinsä ja tarvitsee tämän käyttäytymään oikein. Käytin tuota omaan syliin ottamista vain esimerkkinä joka toimii hetkellisesti, mutta ei minun sylillä lapsia muuteta helpoiksi, se tulee vain vanhempien kyetessä muuttumaan.

Kuule höpö höpö, minäki tiedän näistä asioista kuiten ja osa vauvoista vaan on vaativia ja se on tempperamentti kysymys. Osa meistä aikuisistaki on helpommin tulistuvia ja pitkä vihaisia kun taas toiset on todella rauhallisia. Mikäs kurssi sulla on jääny käymättä kun et noin perusasioita tiedä vaan meinaatko ettei lapsilla ja vauvoilla ole eri luonteita, pelkkiä nukkeja ja kuoriako ne sit on?

 

[ap]

Mietin tässä kovasti, miksi teit tämän avauksen. Selvästikään sinun mielestäsi keskustelussa ei voi olla erilaisia näkökulmia asiaan, uskot että vaativa vauva on sellainen syntyjään eikä muuksi muutu. Okei. Eikö niin, että esikoisesi oli vaativa myös silloin kun oppi liikkumaan, roikkui lahkeessa kun laitoit ruokaa ja kotitöiden tekeminen oli lähes mahdotonta? Heräili pitkään yöllä, tarvitsi iltaisin tiukat rutiinit ja nukuttamista? Ehkä myös muuten tyytymätön koko ajan?

Vauvana söi tosi usein, nukkui 15-30 min kunnes heräsi taas..?

Jotenkin vaan arvaan. Nämä jutut on nimittäin korjattavissa. Ai niin, paitsi tietysti sinun vauvasi kohdalla, koska hän vain sattui olemaan vaikea

Niin uskon.

Ja ei, esikoiseni oli helpommillaan kun oppi liikkumaan ja pääsi itse paikasta toiseen. Nyt päällä on jo tahtoikä.

Esikoinen ei myöskään vaadi nukuttamista, mutta nukahtaa hitaasti. Olen yleensä kanssaan samassa huoneessa, jottei nouse takas leikkimään, mutta mitään ei tarvitse tehdä. Hyvin hän ei kuitenkaan nuku.

Vauvana söi välillä useammin, välillä harvemmin. Syötin kun hän alusi.

Vauvana hän oli erittäin tyytymätön. Kun oppi liikkumaan tyytymättömyys hävisi. Vaativa hän on silti.

 

[Aamuäree]

Aha. Tämä asennevammainen nyt sitten poistuu kun ei mulla ole mitään sanottavaa enää.

Mun mielestä vanhemmilla on molemmilla velvollisuutensa sitä lasta kohtaan, myös toisiaan kohtaan auttaen, kasvattaen ja tukien.

Äitiys on mulle lahja vaikeuksista huolimatta, isyys on sitä myös. Meillä.




Pistää nyt hymiöitä kun ensin haukkuu keskenkasvuiseksi... :xmas:

 

[minna]

On varmasti totta, että äiti pystyy hermostumalla ja levottomuudella aiheuttaa vauvalle itkuisuutta ja kiukkuisuutta. Silti en kyllä allekirjoita, että jos lapsi on itkuinen ja vaativa, on se äidin vika. Ei se jokaisessa tapauksessa päde.

Itse asiaan taas, on tuo aloituskin aika outo. Tietenkään sellainen joka ei ole kokenut todella vaativaa vauvaa, ei voi tietää millaista se on. Mutta ap, joillakin on voinut olla vielä vaikeampi vauva kuin sulla, että hän taas voi sanoa, ettet sinäkään tiedä mitä se oikeasti on.

 

[helppoja ja vaikeita]

Mutta jos tälläinen yhden yön valvonut helpon lapsen äiti valittaa joskus, niin koettakaa nyt toki ymmärtää häntäkin. Hänkin VOI olla väsynyt Varsinkin jos hän ei tiedä että itse ette ole nukkuneet kahteen kuukauteen..

 

[ap]

Mitä väliä kun nimimerkilläni on kirjoitettu kymmenen viestiä jos sitäkään, helpottaisiko se sinua paljonkin? Lapsesi tarvitsi siis liikettä, hytkytystä ollakseen tyytyväinen eli löytyi konsti hänenkin tyytyväisyyteen. Siitähän tässä puhutaan, että lapset ei ole vaikeita jos heitä hoidetaan oikein.

Käsittääkseni vaativa vauva on juusri sellainen, joka VAATII koko ajan. Esim meidän lapsi VAATI syliä ja liikettä taukoamatta. Se teki hänet vaikeahoitoseksi, kun taas tämä tyytyvänen kuopus antaa äidin vaikka juoda kahvinsa tietokoneen ääressä ja katselee sillä aikaa maailmaa äidin vieressä.

 

[vieras]

Noin sano mullekki yks neuvolan täti että"näin rauhoittelet lapsen",neiti katto sitä vähä aikaa ja sai kunnon raivarin, siinä oli mulla naurussa pitelemistä että noinhan se hyvin tempperamenttisen vauvan kans sujuu Mulla on käyny perhetyöntekijä ja oltiin unikoulussa ja kaikki sanonu että on vaan vauvalla luonnetta, että jos oikeasti tekisit tota työksesi tietäisit että vauvoilla voi olla hyvin vahva luonne ja osa hermostuu todella herkästi ja pienistä asioista.

Enhän minä voi viran puolesta olla sen lapsen äiti, en tietenkään voi tarjota lapselle sellaista turvaa mitä äiti voi. Lapsi on sidoksissa äitiinsä ja tarvitsee tämän käyttäytymään oikein. Käytin tuota omaan syliin ottamista vain esimerkkinä joka toimii hetkellisesti, mutta ei minun sylillä lapsia muuteta helpoiksi, se tulee vain vanhempien kyetessä muuttumaan.

Kerro nyt ihmeellä sitten mitenkä pitää vanhemman muuttua jos toinen samanikäisistä vauvoista köllöttää tyytyväisenä sylissä, sohvalla tai lattialla, ja toista joutuu kantamaan ympäri asuntoa?

Todella surullista jos vauva on vaikea jos se ei suostukaan istumaan tyytyväisenä sitterissä ja katsomaan telkkua?? Nehän on vauvoja, ei mitään nukkeja, tottakai niiden kanssa pitää tehdä asioita. Nyt minusta alkaa tuntumaan että puhutaan ihan eri asioista jos tyytyväinen vauva tarkoittaa teidän mielestä sitä että sille ei tarvi kuin laittaa puurot välillä naamaan eikä hänen kanssa tarvitse olla. Ei tosiaan kannata lapsia tehdäkään jos haluaa lelun. Minulle helppo vauva on sellainen joka ei itke, se millaisia temppuja joudun tekemään jotta saan vauvan pysymään tyytyväisenä, on sitten ihan eri asia. Äidin pitäisi olla valmis tekemään mitä vaan, antautua sille äitiydelle 24/7.

 

[vieras]

Ystäväni, neljän lapsen äiti, totesi, että hiedän lapsilukunsa olisi jäänyt yhteen, jos kuopus olisikin ollut esikoinen.

Tässäkin näkee että ei kyseinen neljän lapsen äiti ole hyvä äiti ollenkaan, hyvä äiti on sellainen joka ei koskaan syyllistäisi lastaan hänen vaikeudesta ja lapsiluvun jäämisestä vähäiseksi.

 

[ap]

Mun mielestä helppo lapsi on sellainen joka on rauhallinen, viihtyy myös jonkin aikaa itsekseen eikä ujostele vieraita ihmisiä eikä vähästä hermostu. Sitten taas vaativa voisi olla tosi vilkas joka ei pysy hetkeäkään paikallaan, eikä viihdy yksin ja vierastaa kovasti ja hermostuu herkästi. Mut tää on vaan mun mielipide. Jokainen kokee nämä asiat niin henkilökohtaisesti.

Samoilla linjoilla.

 

[:D]

Noin sano mullekki yks neuvolan täti että"näin rauhoittelet lapsen",neiti katto sitä vähä aikaa ja sai kunnon raivarin, siinä oli mulla naurussa pitelemistä että noinhan se hyvin tempperamenttisen vauvan kans sujuu Mulla on käyny perhetyöntekijä ja oltiin unikoulussa ja kaikki sanonu että on vaan vauvalla luonnetta, että jos oikeasti tekisit tota työksesi tietäisit että vauvoilla voi olla hyvin vahva luonne ja osa hermostuu todella herkästi ja pienistä asioista.

Enhän minä voi viran puolesta olla sen lapsen äiti, en tietenkään voi tarjota lapselle sellaista turvaa mitä äiti voi. Lapsi on sidoksissa äitiinsä ja tarvitsee tämän käyttäytymään oikein. Käytin tuota omaan syliin ottamista vain esimerkkinä joka toimii hetkellisesti, mutta ei minun sylillä lapsia muuteta helpoiksi, se tulee vain vanhempien kyetessä muuttumaan.

Kerro nyt ihmeellä sitten mitenkä pitää vanhemman muuttua jos toinen samanikäisistä vauvoista köllöttää tyytyväisenä sylissä, sohvalla tai lattialla, ja toista joutuu kantamaan ympäri asuntoa?

Todella surullista jos vauva on vaikea jos se ei suostukaan istumaan tyytyväisenä sitterissä ja katsomaan telkkua?? Nehän on vauvoja, ei mitään nukkeja, tottakai niiden kanssa pitää tehdä asioita. Nyt minusta alkaa tuntumaan että puhutaan ihan eri asioista jos tyytyväinen vauva tarkoittaa teidän mielestä sitä että sille ei tarvi kuin laittaa puurot välillä naamaan eikä hänen kanssa tarvitse olla. Ei tosiaan kannata lapsia tehdäkään jos haluaa lelun. Minulle helppo vauva on sellainen joka ei itke, se millaisia temppuja joudun tekemään jotta saan vauvan pysymään tyytyväisenä, on sitten ihan eri asia. Äidin pitäisi olla valmis tekemään mitä vaan, antautua sille äitiydelle 24/7.

Minusta tuntuu että sulla on menny puurot ja vellit jo aikoja sitte sekasi, yrität nyt korjata tuota omaa tyhmyyttä selittelemällä ettei vauvat ole nukkeja kun juuri olet itse ne nähän nukke muottiin laittanu"kaikki samanlaisia eikä eri tempperementtisia vauvoja ole".

 

[maranooka]

Ystäväni, neljän lapsen äiti, totesi, että hiedän lapsilukunsa olisi jäänyt yhteen, jos kuopus olisikin ollut esikoinen.

Tässäkin näkee että ei kyseinen neljän lapsen äiti ole hyvä äiti ollenkaan, hyvä äiti on sellainen joka ei koskaan syyllistäisi lastaan hänen vaikeudesta ja lapsiluvun jäämisestä vähäiseksi.

Kaikki saattavat päästää suustaan joskus sammakoita. Ja jopa saattavat sillä hetkellä seisoa sanojensa takanakin. Aika kultaa kyllä muistot..

 

[Hisu]

Musta se on hauskaa kun jotkut helppojen vauvojen vanhemmat uskovat että se on heidän omaa ansioonsa kun vauva on niin helppohoitoinen, ja että muut ei vaan osaa hoitaa lapsiaan. Niin ihanan naiivia.

 

[vieras]

Ystäväni, neljän lapsen äiti, totesi, että hiedän lapsilukunsa olisi jäänyt yhteen, jos kuopus olisikin ollut esikoinen.

Tässäkin näkee että ei kyseinen neljän lapsen äiti ole hyvä äiti ollenkaan, hyvä äiti on sellainen joka ei koskaan syyllistäisi lastaan hänen vaikeudesta ja lapsiluvun jäämisestä vähäiseksi.

Eihän. Totesi vain, että he eivät vanhempina olisi uskaltaneet ehkä hankkia enempää lapsia, jos esikoisena olisi ollut vaativa lapsi. Kaikki lapset varmaan ovat omalla tavallaan vaativia. Mutta jos vauva tyytyväisyyteensä kaipaa lähes 24/7 vanhempien valppautta ja temppuja (joita sun mielestä ei tietenkään saa tehdä vaan olla aina tyyni ja zen), niin eipä ole hassumpaa miettiä omaa jaksamistaan vanhempana.

En hetkeäkään epäile, etteikö tulitappura-esikoinen olisi koko ystäväni perheessä rakastettu ja toivottu - ja yksilölliset piirteet kunnioittaen hoidettu.

Hyvä äiti voi olla niin monella eri tavalla, mutta noin ehdottomana kuin sinä - ei koskaan.

 

[ap]

Ap poistuu nyt, kun herra vaativa esikoinen isineen palasi kotiin. Tulen ehkä myöhemmin takaisin.

 

[näin]

Minulla ei ole tapana ylentää itseäni muiden yläpuolelle, mutta noin se vaan mielestäni on. Jos omat lapset aina on olleet helppoja, ei sitä vaan voi täysin käsittää, mitä esim vauva-aika pahimmillaan voi olla.

Meillä esikoinen on vieläkin erittäin vaativa lapsi ja oli vauvana suorastaan vaikea (rakas tietysti silti!). Nyt väitän osaavani ihan eri lailla arvostaa kuopuksen helppohoitosuutta - hän ei turhia kitise tai itke, ja nukkuukin verrattaen hyvin ollakseen vasta vauva.

peesi. mulla on yksi "vaativa" ja ei kyllä kukaan tunnu tajuavan millaista on koliikki aika yms... kun heidän omat muksut nukkuu jo syntymästään astit niin että herättää kerran yössä. niin on se lasten teko niin IHANAA. eikä ymmärretä että ei itselläni ole paljon intoa tehdä viellä toista. kun nämä vaikeudet vain jatkuu 3v. voin olla itse keskeinen. mutta ajattelen myös esikoista. jos tekisin toisen olisi hermoni entistä kireämmällä... ja esikoinen siitä kärsisi.