Vanhemman itsemurha

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Haluaisin kuulla kokemuksia siitä, miten vanhemman itsemurha on vaikuttanut, varsinkin jos olet ollut pieni vanhemman kuollessa.
Itse olen täysin umpikujassa. Lapseni ovat olleet ainoa asia, joka minua on enää elämässä kiinni pitänyt. Nyt alan olla siinä pisteessä, että riistän oman henkeni, kunhan saan kaikki käytännön asiat hoidettua. Oloni on ensimmäistä kertaa pitkään aikaan levollinen.
Tiedän kyllä, että aiheutan tuskaa lapsilleni, mutta näen enää kaiken mustavalkoisena ja en kestä itse enää taakkaa, joka minulla on.
 
Lapset tuosta tulee kärsimään ja paljon, mikäli päädyt tuohon ratkaisuun. Oma äitini teki itsemurhan ollessani vasta 11-vuotias. Edelleen melkein kolmekymppisenä sillä on iso vaikutus. Pystyn toki elämään asian kanssa, mutta olisi silti saanut jäädä tekemättä.

Oletko kokeillut hakea ammattiapua noihin ajatuksiin? Tiedän että se voi olla vaikeeta varsinkin näin korona-aikaan, mutta kannattaa ainaki yrittää. Ei ole hyvä olla yksin tuollaisten ajatusten kanssa.
 
Väärä ratkaisu.

Levollisuuden tunne johtuu ehkä siitä, että tuntee löytäneensä ratkaisun eikä murehdi enää. Ongelmiin löytyy useita ratkaisuja, kaikki on tavallaan vääriä ja oikeita, mutta oikeat vastaukset eivät sijoitu ainakaan ääripäihin vaan niiden välille.

Neuvoksi annan ottaa yhteyttä mielenterveyspuolelle mikäli itsemurha tuntuu olevan ainoa ratkaisu.
 
Mun mielestä paras tehdä, kuten tuntuu ja elää yksin omien ajatustensa kanssa. Voihan niitä arvailla ja ahdistella ahdistelun päälle mutta kukaan ei ole ajatustenlukija. Ruusuisia kuvitelmia mt-hoidosta. Jos joku haluaa kuolla, saa kuolla ja haluta. Lapset tulee valmistaa asiaan, ei voi lähteä ilman sitä. Eutanasia helpottaisi monen elämää. Ehkä kuitenkin päädyt toiseen ratkaisuun, oikeastaan olen varma siitä.
 

Yhteistyössä