vanha

Anne! Miksi sinun mielestäsi 25 on "ehdoton takaraja" synnyttämiselle?! Eiköhän siinä iässä useimmat meistä vasta valmistu ammatteihinsa, löydä puolisonsa, avioidu etc...Kyllä noin 40-kymppiseksi on aikaa lasten synnyttämiselle. :flower:

 

Nauti tästä tulevasta lapsesi ja miehesi kanssa, odotus, synnytys ja lapsen kasvatus ovat ainutlaatuisia asioita! Eri ikäisenä jokainen nainen ja äiti kasvattaa lapsensa omalla oikealla tavallaan ja varmasti silloin oikein, ei kukaan ole oikeutettu sanomaan toiselle milloin lapset tehdään. Ne tulevat toisille suunnittelematta toiset taas harkitsee tarkastikkin elämänsä kulun.
Itse olen hyvä esimerkki, olin 19v. kun suunnitellusti teimme esikoisen. silloin jo usean vuoden seurustelun jälkeen, olin opiskellut kolmivuotisen ammatin ja sain jo työnkin. Naimisiinkin ehdimme ja lapsi sai kaiken rakkauden ja hoivan vanhemmilta ja isovanhemmilta.
Mieheni toki on kuusi vuotta vanhempi ja oli jo työelämässä.
10v.n. kuluttua teimme toisen lapsen ja siitä taas 10v.n. kuluttua kolmannen ja ehkäpä vielä 40v.teen neljännen jos luoja suo!
On mahtavaa itsestä huomata miten erilailla olen kasvattanut jokaisen lapsen ja mitkä arvot ovat minkäkin ikäisenä olleet tärkeitä.
Eli eipä kuin onnea kaikille aikuisille odottajille, itse olen ollut teininä aiti ja kypsempänäkin ja varmasti yhtähyvä äiti on kumpikin.
Älkäämme tuomitko iän perusteella toisiamme, ei sen lapsellisempaa voi ollakkaan.

 

eikö se nyt ole jokaisen oma asia minkä ikäisenä lapsensa tekee! itse sain ensimmäisen kun olin 17v. ja toisen kun olin 19v.! äitipuoleni synnytti viimeisensä kun esikoiseni oli 1/2v.!
Voimia kaiken ikäsille ja kaiken kokoisille äideille! =)

 

\

eikö se nyt ole jokaisen oma asia minkä ikäisenä lapsensa tekee!

On, on ja on. Uskokaa jo.

Voimia kaiken ikäsille ja kaiken kokoisille äideille! =)

Myös täältä sama toivotus kera kukkien :flower: :flower: :flower: :flower: :flower:

 

\

Voi Pyhä Joosef taas näitä teinit vastaan ikä-äidit! Ja kaupan päälliseksi täydellisten äitien kaikkivoipaisuutta ja oikeata lapsentekoikää... Näilläkö ajatuksilla ja täydellinen vanhemmuus-metodilla aiotte kasvattaa lapsenne? Eipa ole ihme jos kakarat potkii mummuja tai kavereitaan ja yhtään poikkipuolista sanaa ei suvaita kun jo nyrkki tai jalka heilahtaa! Jokainen meistä vanhenee vääjäämättä ja saattaa joskus joutua toisten hoivattavaksi. Tiedot ja taidot ovat kulkeneet sukupolvelta toiselle. Ihmiset ovat tehneet virheitä ja kenties niistä myös jotain oppineetkin tai sitten ei kun katsoo tätä kirjoittelun tyyliä! Täysin oikeaa aikaa, paikkaa ja tyyliä ei ole lapsenteolle kasvatuksesta puhumattakaan mutta suvaitsevaisuus kuuluu kaikenikäisille. :attn: Eiköhän rueta pohtimaan todellisia ongelmia tai lopetetaan tämä p:n jauhaminen?

samaa mieltä!!!! :attn: :wave:

 

paaaaljon onnea tulevalle äitille!!! :flower: ihanaa oli kun ajattelin että käyn kattoo mitä näil sivuilla on (kun kuulun ite tonne alle 20v)nii heti ekana oli näin ihana juttu!!paljon onnea koko tulevalle perheelle :flower:

 

No niin, otanpahan kantaa mäkin.
Yleistyksiä täällä näkyi vähän liikaa. Mä olen suht nuori (23) äiti enkä todellakaan ole sysännyt lasta hoitoon isovanhemmille. Päinvastoin. Poika on nyt 7kk, mummot pyytelee kovasti hoitoon. Enpäs ole antanut. Baarissa en ole käynyt raskausaikana enkä vauvan syntymän jälkeen kertaakaan. Mielestäni olen muutenkin oikein hyvä äiti mun lapselle. Toivottavasti pian lapsille. =)
Ja sitten tärkein:
Valtavasti onnea kaikille odottajille! :flower: Lapsen saaminen on aina yhtä ihana juttu, iästä riippumatta. Mun äiti sai mut 22-vuotiaana. Pikkusiskojen syntyessä äiti oli 38- ja 41-vuotias. Ja hyvin meidät kaikki on hoidettu ja kasvatettu. Ei hyvä äitiys katso ikää.

 

Mä olin myös tulossa vielä ensimmäisen sivun luettuna onnittelemaan niitä jotka ovat täällä äideiksi nyt tulossa, tai vast´ikään tulleet. Mutta sitten luin eteenpäin, ja eteenpäin, ja vielä ihan pikkusen eteenpäin, ja katosi kyllä totaallisesti hyvä mieli ja onnittelu halu. Mä en ole vielä koskaan ollut 40, enkä sen yli, enkä tiedä millaista on siis sen ikäinen olla. Enkä myöskään tiedä, jaksaisinko siinä iässä itse olla pienten lasten kanssa, voi olla että en, tai sitten hyvinkin kyllä. Saa nähdä. Mutta jokainen joka on kerran ollut teini, tai 20, tietää varmasti että 20 vuotias äiti on huono ja sysää lapsen isovanhemmille hoidettavaksi. Ilman muuta. Miten se on mahdollista, käsittääkseni kun kukaan muu ei minun elämääni elä kuin minä itse. Noh, onnea odottajille joka tapauksessa.

 

\

Mä olin myös tulossa vielä ensimmäisen sivun luettuna onnittelemaan niitä jotka ovat täällä äideiksi nyt tulossa, tai vast´ikään tulleet. Mutta sitten luin eteenpäin, ja eteenpäin, ja vielä ihan pikkusen eteenpäin, ja katosi kyllä totaallisesti hyvä mieli ja onnittelu halu. Mä en ole vielä koskaan ollut 40, enkä sen yli, enkä tiedä millaista on siis sen ikäinen olla. Enkä myöskään tiedä, jaksaisinko siinä iässä itse olla pienten lasten kanssa, voi olla että en, tai sitten hyvinkin kyllä. Saa nähdä. Mutta jokainen joka on kerran ollut teini, tai 20, tietää varmasti että 20 vuotias äiti on huono ja sysää lapsen isovanhemmille hoidettavaksi. Ilman muuta. Miten se on mahdollista, käsittääkseni kun kukaan muu ei minun elämääni elä kuin minä itse. Noh, onnea odottajille joka tapauksessa.

No, montakos lasta teillä on? Jäi tuo pikkuruinen pääasia kertomatta vallan. Kun minä olin 20 v., kulttuuri oli sellainen, että ne, joilla vähänkään lukupäätä oli, menivät opiskelemaan. Amisteinit sitten hankki muksuja. Niistä tuli pohjasakkaa, kun ei ollut koulutusta, eikä kai voimavarojakaan. Ei heillä ollut aikaa elää itsenäistä aikuisen elämää. Siitä vaan parisuhteeseen parikymppisenä ja muksut heti jalkoihin pyörimään. Minun äitini aina sanoi, että ei hoida lapsenlapsia, mutta kyllä hän isosiskojeni, noiden ah, niin virkeiden alle 3-kybästen lapsia silloin sun tällöin joutui hoitelemaan, kas kun rouvilla oli asiaa milloin minnekin ja lasta nyt ei mitenkään voinut ottaa mukaan. Kivikautista on asenteesi vanhemmuuden suhteen: nykyään lapsi on meidän lapsi - ei äidin lapsi. Meillä isukki hoiteli yövalvomiset ihan tuosta pariviikkoisesta alkaen, mutta senhän selittää se, että hän on minua nuorempi (6 vrk).

Meidän lapsellamme on rauhalliset, kotona viihtyvät, lapsen mukaan ottavat vanhemmat, jotka keskenään keskustelevat lapsen kehityksestä joka ikinen päivä. =) - Tietysti omat vanhempani ovat minulle kultaakin kalliimmat, mutta olisi se minua hurjan paljon auttanut elämässä, jos he edes joskus olisivat ihan ajan ja ajatuksen kanssa käsitelleet juuri minun elämääni.

Eli: minusta aikuinen vanhempi osaa olla parempi vanhempi.

 

\

\

Mä olin myös tulossa vielä ensimmäisen sivun luettuna onnittelemaan niitä jotka ovat täällä äideiksi nyt tulossa, tai vast´ikään tulleet. Mutta sitten luin eteenpäin, ja eteenpäin, ja vielä ihan pikkusen eteenpäin, ja katosi kyllä totaallisesti hyvä mieli ja onnittelu halu. Mä en ole vielä koskaan ollut 40, enkä sen yli, enkä tiedä millaista on siis sen ikäinen olla. Enkä myöskään tiedä, jaksaisinko siinä iässä itse olla pienten lasten kanssa, voi olla että en, tai sitten hyvinkin kyllä. Saa nähdä. Mutta jokainen joka on kerran ollut teini, tai 20, tietää varmasti että 20 vuotias äiti on huono ja sysää lapsen isovanhemmille hoidettavaksi. Ilman muuta. Miten se on mahdollista, käsittääkseni kun kukaan muu ei minun elämääni elä kuin minä itse. Noh, onnea odottajille joka tapauksessa.

No, montakos lasta teillä on? Jäi tuo pikkuruinen pääasia kertomatta vallan. Kun minä olin 20 v., kulttuuri oli sellainen, että ne, joilla vähänkään lukupäätä oli, menivät opiskelemaan. Amisteinit sitten hankki muksuja. Niistä tuli pohjasakkaa, kun ei ollut koulutusta, eikä kai voimavarojakaan. Ei heillä ollut aikaa elää itsenäistä aikuisen elämää. Siitä vaan parisuhteeseen parikymppisenä ja muksut heti jalkoihin pyörimään. Minun äitini aina sanoi, että ei hoida lapsenlapsia, mutta kyllä hän isosiskojeni, noiden ah, niin virkeiden alle 3-kybästen lapsia silloin sun tällöin joutui hoitelemaan, kas kun rouvilla oli asiaa milloin minnekin ja lasta nyt ei mitenkään voinut ottaa mukaan. Kivikautista on asenteesi vanhemmuuden suhteen: nykyään lapsi on meidän lapsi - ei äidin lapsi. Meillä isukki hoiteli yövalvomiset ihan tuosta pariviikkoisesta alkaen, mutta senhän selittää se, että hän on minua nuorempi (6 vrk).

Meidän lapsellamme on rauhalliset, kotona viihtyvät, lapsen mukaan ottavat vanhemmat, jotka keskenään keskustelevat lapsen kehityksestä joka ikinen päivä. =) - Tietysti omat vanhempani ovat minulle kultaakin kalliimmat, mutta olisi se minua hurjan paljon auttanut elämässä, jos he edes joskus olisivat ihan ajan ja ajatuksen kanssa käsitelleet juuri minun elämääni.

Eli: minusta aikuinen vanhempi osaa olla parempi vanhempi.

Sä saat mielipiteesi pitää, ihan kaikessa rauhassa. Kerro nyt toki, millaiset vanhemmat me sitten lapsellemme olemme, kun emme ainakaan yhtä hyvät kuin teidän lapsellanne on.

 

\

\

ei tuo mikään ihme ole, anoppini kaveri tuli täsmälleen saman ikäisenä raskaaksi, odotti siis esikoistaan, tai tarkalleen ottaen esikoisiaan, niitä kun oli kaksi. ihmettelen kyllä että kuka siihen viitsii ryhtyä. minä olen sua kymmenen vuotta nuorempi ja jo mummo, eikä enää tule mieleenikään tehdä enää yhtäkään lasta lisää. kun miettisin että näiden neljän lisäksi jotka ovat jo kaikki melkein aikuisia, tekisin tähän hätään vielä yhden..... huh! ajattelin vain että pahimmassa tapauksessa minähän olen kuollut ennen ku se lapsi olisi edes aikuinen! tosin suvussa perinnöllistä sairautta, eihän kukaan "normaali" kuole kuusvitosena.

Juu ja siskon serkun kummin kaima tuli raskaaksi 15-vuotiaana ja Reiska-sedän tytär tuli raskaaksi 25-vuotiaana ja Mirja-tädin sisko tuli raskaaksi 35-vuotiaana ja ja ja. Eli raskaaksi tullaan

Kyllä minä ryhdyn, jos raskaus minulle suodaan, nyt kun olen 40 +. Itse asiassa jos suoraan sanon, minusta olisi kamalaa, jos minulla olisi aikuisia lapsia. Jotenkin pervo ajatus. Kummallista olisi, jos he toisivat vauvojaan minulle hoitoon. Mikä ihmeen kanalan ylipäällikkö minä muka olen? Minä haluan nauttia omista lapsistani, en jonkun toisen, siis sillä tavalla kuin vain omista lapsista nauttia voi!

Minä en osaa sanoa, milloin kuolen, milloin mieheni kuolee, milloin Mirja-täti kuolee. Minä 5 veisaan siitä. Kuljetteko te ajatellen, "milloinkahan tämä minun juuri synnyttämäni vauva kuolee". Pervoa ja outoa. Minä ajattelen elämää, siitä miten sen jokainen voi rakentaa niistä elementeistä, joita hänelle on tarjolla. Minä en ole mikään Mengele, joka haluaa samannäköisiä, samanikäisiä ihmisiä ja muut ovat kaasukammioon joutavaa saastaa. Miksi ette suhtaudu jokaiseen ihmiseen yksilönä? Me olemme ainutlaatuisia, ettekä te voi tietää, miksi minä teen nyt näin. Itse asiassa ette tiedä minusta yhtään mitään kahden numeron perusteella. - Vai tiedättekö?

Otetaanpa reipasta otetta elämään ja nautitaan kaikesta hyvästä, mutta myös vaikeuksista, jotka opettavat. :saint:

sinä ehkä saattaisit vielä kerran (jos sinulla aiempia lapsia on) pienen vauvan äidiksi ryhtyä, mutta minua siitä on turha pilkata, että en enää ikinä lapsia halua, olen niitä neljä kasvattanut ja lapsiluku on meillä totaalisesti täynnä. ja tiedän tasan tarkaan ettei niitä tule, miehelläni on putket katkaistu viimeisten jälkeen. mitä pahaa siinä todella on että en enempää halua? vai pitäisikö lasten antaa tulla jos on tullakseen? ei meille, minulla oli omat vauvani, jotka olen isoiksi kasvattanut ja nyt on vuorostaan lapsenlapset. ei kai siinä sen kummempaa, sehän on se luonnollinen järjestys, joka kaikilla äideillä on joskus edessä, ainakin melkein kaikilla. mitä pervoa siinä on että minulla on aikuiset lapset? niinhän sullakin tulee olemaan.

 

Monet nuorena lapsia tehneet sysäävät lapsenhoidon isovanhemmille kun itse haluavat mennä. Vanhempana kotona on hyvä olla eikä tee mieli turhiin joutavuuksiin.
Pari vuotta sitten televisiossa tuli keskusteluohjelma, jossa puhuttiin lapsen vanhempoien iästä. Paikalla oli nuoret vanhemmat ja he olivat täysin sitä mieltä, että lapsia voivat hankkia vain nuoret parikymppiset ja eräänä perusteluna oli se, että heillä on vielä nuoret isovanhemmat. Sama isä pohti miksei ravintoloihin saisi viedä lapsia ja kuinka festareille voi mennä vauvan kanssa, voi hyvä tavaton tätä nykyajan nuorisovanhempia, joilta vanhemmuus on tösiaan hukassa.


Ole ylpeä kun vielä voit lapsia saada, ihmisten pahansuovat puheet ovat usein silkkaa kateutta. Meilläkin oli jo lapsilukua tarpeeksi monen mieletä ja juoruiltiin, että meidän avioliitto rakoili, että täytyi tehdä vauva. Kyllähän siitä taisi niiden kateellisten avioliitot rakoilla eikä meidän.
Lycka till !!

niinpä niin. Näköjään joka palstalta löytyy näitä kaikkitietäviä yleistäjiä. Nuorenakin voi viihtyä kotona!!!

Löytyy niitä huonoja vanhempia niin kakskymppisistä tai alle kuin 35+!!! että myös toisinpäin. siis hyviä.

tää on niin säälittävää toisten tuomitsemista näillä palstoilla. Taitaa olla äideillä tosiaan äitiys hukassa vähän ite kelläkin. ehkä on paineita kotona... pitää purkaa toisten tuomitsemiseen.

Yritetään jokainen parhaimpamme kukin omassa äiti-roolissa. ja annetaan toisille myös mahdollisuus!!! Mutta toki täällä on hyvä laukoa nimimerkkien suojissa

 

\

\

Mä olin myös tulossa vielä ensimmäisen sivun luettuna onnittelemaan niitä jotka ovat täällä äideiksi nyt tulossa, tai vast´ikään tulleet. Mutta sitten luin eteenpäin, ja eteenpäin, ja vielä ihan pikkusen eteenpäin, ja katosi kyllä totaallisesti hyvä mieli ja onnittelu halu. Mä en ole vielä koskaan ollut 40, enkä sen yli, enkä tiedä millaista on siis sen ikäinen olla. Enkä myöskään tiedä, jaksaisinko siinä iässä itse olla pienten lasten kanssa, voi olla että en, tai sitten hyvinkin kyllä. Saa nähdä. Mutta jokainen joka on kerran ollut teini, tai 20, tietää varmasti että 20 vuotias äiti on huono ja sysää lapsen isovanhemmille hoidettavaksi. Ilman muuta. Miten se on mahdollista, käsittääkseni kun kukaan muu ei minun elämääni elä kuin minä itse. Noh, onnea odottajille joka tapauksessa.

No, montakos lasta teillä on? Jäi tuo pikkuruinen pääasia kertomatta vallan. Kun minä olin 20 v., kulttuuri oli sellainen, että ne, joilla vähänkään lukupäätä oli, menivät opiskelemaan. Amisteinit sitten hankki muksuja. Niistä tuli pohjasakkaa, kun ei ollut koulutusta, eikä kai voimavarojakaan. Ei heillä ollut aikaa elää itsenäistä aikuisen elämää. Siitä vaan parisuhteeseen parikymppisenä ja muksut heti jalkoihin pyörimään. Minun äitini aina sanoi, että ei hoida lapsenlapsia, mutta kyllä hän isosiskojeni, noiden ah, niin virkeiden alle 3-kybästen lapsia silloin sun tällöin joutui hoitelemaan, kas kun rouvilla oli asiaa milloin minnekin ja lasta nyt ei mitenkään voinut ottaa mukaan. Kivikautista on asenteesi vanhemmuuden suhteen: nykyään lapsi on meidän lapsi - ei äidin lapsi. Meillä isukki hoiteli yövalvomiset ihan tuosta pariviikkoisesta alkaen, mutta senhän selittää se, että hän on minua nuorempi (6 vrk).

Meidän lapsellamme on rauhalliset, kotona viihtyvät, lapsen mukaan ottavat vanhemmat, jotka keskenään keskustelevat lapsen kehityksestä joka ikinen päivä. =) - Tietysti omat vanhempani ovat minulle kultaakin kalliimmat, mutta olisi se minua hurjan paljon auttanut elämässä, jos he edes joskus olisivat ihan ajan ja ajatuksen kanssa käsitelleet juuri minun elämääni.

Eli: minusta aikuinen vanhempi osaa olla parempi vanhempi.

Huh! Tämä teksti tällä 40+ on ollut kyllä mulle pettymys. Olisin odottanut näiltä vanhemmilta jotain suvaitsevaisuutta ja sivistystä ja elämänkokemusta. Mutta yleistyksiä, toisten haukkumisia ja itsekehua löytyy, ei muuta.

Mikäs siinä, jos haluaa tehdä vanhempana lapset, todennäköistä nykyään on, että ehtii aivan hyvin kasvattaa lapsensa aikuiseksi ennen kuolemaansa.

Ja nuorenakin voi tehdä lapset, nykyään varmasti löytyy hyviä ja fiksuja parikymppisiäkin äitejä. Vaikka tosiaan vanhat tilastot osoittaa, että nuoret äidit eivät pysty tarjoamaan lapsilleen hyvää kotiympäristöä. Mutta uskoisin että noi tilastot on vanhoja. Nykynuoret on mun mielestä tosi fiksua porukkaa keskimäärin.

Itse olen tehnyt lapseni 30 molemmin puolin.

 

[/quote]

Huh! Tämä teksti tällä 40+ on ollut kyllä mulle pettymys. Olisin odottanut näiltä vanhemmilta jotain suvaitsevaisuutta ja sivistystä ja elämänkokemusta. Mutta yleistyksiä, toisten haukkumisia ja itsekehua löytyy, ei muuta.

Mikäs siinä, jos haluaa tehdä vanhempana lapset, todennäköistä nykyään on, että ehtii aivan hyvin kasvattaa lapsensa aikuiseksi ennen kuolemaansa.

Ja nuorenakin voi tehdä lapset, nykyään varmasti löytyy hyviä ja fiksuja parikymppisiäkin äitejä. Vaikka tosiaan vanhat tilastot osoittaa, että nuoret äidit eivät pysty tarjoamaan lapsilleen hyvää kotiympäristöä. Mutta uskoisin että noi tilastot on vanhoja. Nykynuoret on mun mielestä tosi fiksua porukkaa keskimäärin.

Itse olen tehnyt lapseni 30 molemmin puolin.
[/quote]

Kiitos mielipiteestäsi. Vapaina hetkinä etsii kaikenlaista kivaa puuhattavaa. 80% keskusteluista on jonkintason oksentamista. Olen juuri katsastamassa mielenkiintoisempia keskusteluryhmiä 40 plus alueelat ja olen löytänyt jo yhden.
http://www.mothersover40.com/experiences2.html
Jos joku voi suositella muutakin kirjoittakaa linkit tänne.