S
surusilmä
Vieras
Näyttää aiheet taas rönsyilevän. HAluan tarkentaa että olen kyllä tätä teinirakkauttani nähnyt vuosien varrella, tiedän hänen elämästään ja ollaan samassa tilanteessa oltu kerran aiemmin. Silloin elämässämme ei olisi ollut vielä lapsia ja nyt harmittelimmekin miksei silloin aloitettu alusta. Siitä aikaa n.kahdeksan vuotta. Pysyimme tahoillamme. Tiedämme että yhteenpaluumme rikkoisi kaksi perhettä ja se olisi lapsille vaikeaa ja siksi ei olla mitään edes suunniteltu. Molemmilla vaan tilanne että yhdessä tahoillamme lasten takia, aito rakkaus puolisoa kohtaan oikeasti hiipunut. (Siitä huolimatta minulla ihana mies tällä hetkellä, en vaan oikeasti rakasta häntä enää, on enemmän vaan kaveri).Tiedämme miettivämme toisiamme eikä se tunne ole vuosien varrella mihinkään kadonnut. Eli ei todellakaan ole kyse mistään hetken huumasta. Tottakai voidaan pysytellä omissa liitoissamme mutta kun on vaan tämä yksi elämä eikä tulevaisuutta voi ennustaa. Tässä kai taas jahkaillaan seuraavatkin vuodet tai sit tällä kertaa uskallaudutaan ottaa riski ja mennä yhteen. Siitähän aloituksessani oli kyse. Kiitos teille jotka olette omia kertomuksia laittaneet, monessakin oli uusiorakkaus onnistunutta ja juuri siitä halusinkin kuulla :flower:
