P
Pilannut kaiken
Vieras
Olen nyt seitsemännellä viikolla raskaana.
Ennen raskautta söin fevarinia masennukseen, mutta sitä oltiin purkamassa ja vaihtamassa cipralexiin. (fevarinista jatkuva väsymys ja ummetus).
Oli tuolloin ulkomailla...
Kolmatta päivää kun ajoin tuota cipralexia sisään, oireilin kummasti ja raskaustestikin näytti positiivista. En arvannut jatkaa tuota cipralexia, sillä en tiennyt sen sopivuutta raskausaikana. Vaiihdoin siis oitis takaisin fevariiniin. Lisäksi minulla meni kaiken aikaa suprium yöksi unta rauhoittamaan. Yritin sitten siellä reissussa olla ilman tätä supriumia, mutta sitten en saanut nukutuksi.
Suomeen palattuani soitin heti teratologiseen tietopalveluun ja kyselin lääkkeistä. suprium on ihan ok, samoin mainitsemani ssri lääkkeet molemmat. Mutta aina suositus on että mahdollisimman vähäinen lääkitys ja mielellään vain yksi lääke.
Jätin sitten tuon fevarini pois kun nuo sivuoireet olivat niin haittaavat, ja ajattelin olla pelkän supriumin varassa....Siis vain yhden lääkkeen. Tällä hetkellä menee siis tuo suprium, mutta masennus jyrää päälle todella, ja etenkin ahdistuneisuus...Ja tunnen että huonosti käy jos joudun pitkäänkin olemaan ilman ssri lääkettä. Mutta, nyt jos vaihdan taas lääkettä, siis aloitan cipralexin ja jätän supriumin pois...Niin silloinhan vauva on altistunut vaikka kuinka monelle lääkkeelle ja lääke vaihdolle. Mielummin kuitenkin söisin tuota cipralexia...Ehkä ne unetkin siitä ajan kanssa tasoittuisi. Tuo suprium ei kuitenkaan auta ahdistuneisuuteni.
Lääkärini sanoi jo varmaan puoli vuotta sitten että supriumia voi käyttää raskaus aikana, samoin fevarinia.... Siis kumman vaan haluan valita.
Olen nyt aika peloissani , huolissani ja ahdistunut...Että olenko aiheuttanut vauvalleni pysyviä vammoja...ja miten tämä nyt sit vaikuttaa, jos jätän tuon supriumin pois ja aloitan cipralexin.
Taas vauva altistuu lääkevaihdolle. En pysty edes iloita vauvasta, kun pelkään että se on vammainen, ja tunnen kamalaa syyllisyyttä.
Mitä tässä tilanteessa olisi järkevää tehdä? Halkean kohta tähän epätietoisuuteen ja huolestuneisuuteen..
Kiitos jos joku jaksaa kommentoida
Ennen raskautta söin fevarinia masennukseen, mutta sitä oltiin purkamassa ja vaihtamassa cipralexiin. (fevarinista jatkuva väsymys ja ummetus).
Oli tuolloin ulkomailla...
Kolmatta päivää kun ajoin tuota cipralexia sisään, oireilin kummasti ja raskaustestikin näytti positiivista. En arvannut jatkaa tuota cipralexia, sillä en tiennyt sen sopivuutta raskausaikana. Vaiihdoin siis oitis takaisin fevariiniin. Lisäksi minulla meni kaiken aikaa suprium yöksi unta rauhoittamaan. Yritin sitten siellä reissussa olla ilman tätä supriumia, mutta sitten en saanut nukutuksi.
Suomeen palattuani soitin heti teratologiseen tietopalveluun ja kyselin lääkkeistä. suprium on ihan ok, samoin mainitsemani ssri lääkkeet molemmat. Mutta aina suositus on että mahdollisimman vähäinen lääkitys ja mielellään vain yksi lääke.
Jätin sitten tuon fevarini pois kun nuo sivuoireet olivat niin haittaavat, ja ajattelin olla pelkän supriumin varassa....Siis vain yhden lääkkeen. Tällä hetkellä menee siis tuo suprium, mutta masennus jyrää päälle todella, ja etenkin ahdistuneisuus...Ja tunnen että huonosti käy jos joudun pitkäänkin olemaan ilman ssri lääkettä. Mutta, nyt jos vaihdan taas lääkettä, siis aloitan cipralexin ja jätän supriumin pois...Niin silloinhan vauva on altistunut vaikka kuinka monelle lääkkeelle ja lääke vaihdolle. Mielummin kuitenkin söisin tuota cipralexia...Ehkä ne unetkin siitä ajan kanssa tasoittuisi. Tuo suprium ei kuitenkaan auta ahdistuneisuuteni.
Lääkärini sanoi jo varmaan puoli vuotta sitten että supriumia voi käyttää raskaus aikana, samoin fevarinia.... Siis kumman vaan haluan valita.
Olen nyt aika peloissani , huolissani ja ahdistunut...Että olenko aiheuttanut vauvalleni pysyviä vammoja...ja miten tämä nyt sit vaikuttaa, jos jätän tuon supriumin pois ja aloitan cipralexin.
Taas vauva altistuu lääkevaihdolle. En pysty edes iloita vauvasta, kun pelkään että se on vammainen, ja tunnen kamalaa syyllisyyttä.
Mitä tässä tilanteessa olisi järkevää tehdä? Halkean kohta tähän epätietoisuuteen ja huolestuneisuuteen..
Kiitos jos joku jaksaa kommentoida
