valtava vihan tunne

[onneton]

Tästä on noin kolne kuukautta kun mieheni petti minua.Oli sellainen kolmen viikon suhde.Olivat tapailleet ja puhelin yhteydessä päivittäin.
Oli shokki kun jäi kiinni minulle ja samoin miehelle.Luuli ja kuvitteli kun ei petä menemällä sänkyyn niin ei se haittaa.Olivat kummiskin hiplailleet toisiaan.
Mieheni tiesi että entinen mieheni petti minua ja silloin sanooin etten ikinä anna anteeksi jo hän tekee niin.Sanoi ettei koskaan voisi tehdä niin.Miten sitten kävikään.
Annoin anteeksi tai siis yritän antaa anteeksi mutta se on vaikeaa.Välillä iskee suunaton viha koko ihmistä kohtaan ja haluaisin sen heti pois elämästäni.Valillä ei taas tunnu miltään.Voin olla aivan luottavainen hänen kanssa.
Tämä tunteiden vuoristo rata on hirveää en jaksa enää tällaista.Tämä vie voimia valtavasti.Haluaisin että minun elämä tasaantuisi.
Sitten kun alan puhua asiasta niin mies ei halua,ei kuulema jaksa enää ja ei halua kuulla koko asiasta.
Miten tästä eteen päin?Voiko joku joka on kokenut saman niin kirjoittaa ja kertoa oman selviytymis tarinan.
Tuntuu että ainoa ratkaisu on ero mutta ei se niin helppoa ole.
Sekin kaivaa kun mi8es lupasi muuttua ja lupasi vaikka mitä niin paljoa ei ole tapahtunut,Jos sanon asiasta niin sanoo että enkö jo ole muka muuttunut.Lupauksia ei kyllä pidä jos en muistuta. :headwall:

 

[Essi]

Sä et pysty unohtaan sitä ikinä. Sua on loukattu, sun mies ei ole arvostanut, ei kunnioittanut sua niin paljoa että olis jättänyt tekemättä. Ei myöskään arvostanut tai välittänyt sun hyvinvoinnista niin paljoa että olisi itse kertnut asiasta.

Mulla oli sama tilanne. Yritin melkein vuoden päästä yli. Ex ei myöskään halunnut puhua asiaa, vaikka olin juuri puhetta tarvinnut.

Erottiin, miehen mielestä koska olen niin kylmä ja kova. Enkä pysty antamaan anteksi koska minulla on ongelmia itseni kanssa. Minun mielestäni koska luottamus ei enää palannut samalla tavalla.

 

[putunen]

Minulla kokemusta asiasta on vuoden verran ja edelleen ajatukset seilaavat hyvästä olosta ikävään mieleen ja luottamuspulaan. Kyllä miehen on täytynyt tämän vuoden ajan ottaa vastaan ajatuksiani, olla valmis keskustelemaan ja puimaan asiaa niin usein kuin olen halunnut. Jos teillä on asia noin tuore, niin kyllä siitä vielä pitää keskustella moneen kertaan ja setviä perin juurin ne syyt, jotka ovat johtaneet tuohon. Eli mihin asioihin mies on ollut tyytymätön, onko hänellä vain joku oma kasvu- tai ikäkriisi, mihin sinä olet ollut tyytymätön, rakastatteko toisianne oikealla tavalla yms. Parisuhdeterapiaa myös suosittelen.

Oma mieheni on ollut valmis puhumaan, terapiaan ym. mutta silti en ole varma miten tunteeni kehittyvät jatkossa. Välillä uskon, että kaikki menee hyvin, mutta välillä taas tuntuu siltä, ettei tämä ehkä ole kuitenkaan vaivan arvoista. Itse olen tässä kyllä kasvanut ja kehittynyt ja suhteemme myös on muuttunut avoimemmaksi ja keskustelevammaksi. Muutosten teidänkin parisuhteessanne täytyy sitten olla pysyviä ja kunnollisia, jottan pääsette eteenpäin. Nykytilanteenne ei kuulosta kovin lupaavalta.

 

[Simppu]

\

Tästä on noin kolne kuukautta kun mieheni petti minua.Oli sellainen kolmen viikon suhde.Olivat tapailleet ja puhelin yhteydessä päivittäin.
Oli shokki kun jäi kiinni minulle ja samoin miehelle.Luuli ja kuvitteli kun ei petä menemällä sänkyyn niin ei se haittaa.Olivat kummiskin hiplailleet toisiaan.
Mieheni tiesi että entinen mieheni petti minua ja silloin sanooin etten ikinä anna anteeksi jo hän tekee niin.Sanoi ettei koskaan voisi tehdä niin.Miten sitten kävikään.
Annoin anteeksi tai siis yritän antaa anteeksi mutta se on vaikeaa.Välillä iskee suunaton viha koko ihmistä kohtaan ja haluaisin sen heti pois elämästäni.Valillä ei taas tunnu miltään.Voin olla aivan luottavainen hänen kanssa.
Tämä tunteiden vuoristo rata on hirveää en jaksa enää tällaista.Tämä vie voimia valtavasti.Haluaisin että minun elämä tasaantuisi.


Aivan samanlaisia kokemuksia minulla....olen vaan tässä työkoneella, etten kerkee hirveesti kirjoittaa omia ajatuksia...mutta niin tutulta tuntuu, tiedän tasan tarkkaan miltä sinusta tuntuu!!!!
Sitten kun alan puhua asiasta niin mies ei halua,ei kuulema jaksa enää ja ei halua kuulla koko asiasta.
Miten tästä eteen päin?Voiko joku joka on kokenut saman niin kirjoittaa ja kertoa oman selviytymis tarinan.
Tuntuu että ainoa ratkaisu on ero mutta ei se niin helppoa ole.
Sekin kaivaa kun mi8es lupasi muuttua ja lupasi vaikka mitä niin paljoa ei ole tapahtunut,Jos sanon asiasta niin sanoo että enkö jo ole muka muuttunut.Lupauksia ei kyllä pidä jos en muistuta. :headwall:

 

[Simppu]

Ups, nyt taisin jotenkin kiireessäni kirjoittaa sinun tekstin väliin.....

 

[taustalla]

pettämisen jälkeen parisuhde EI KOSKAAN palaudu ennalleen!

 

[taustalla]

kyllä mä oisin tollasen ukon heittäny pellolle ajat sitte!!!!!!

 

[Ellu]

Mua petettiin ja en voinut sitä uskoa. Mies oli todella pahoillaan ja peloissaan et jätän sen. Annoin sille mahdollisuuden. Ei se mielellään siitä keskustele. Luottamus on koetuksella mutta yritämme uudelleen rakentaa luottamusta. Olen tullut mustasukkaiseksi ja vainoharhaiseksi. Sitä en ennen ollut. Mies ihmettelee miksi näin on! Rakastamme toisiamme ja luulen että pääsemme tästä yli. Mieheni tietää, että jätän hänet jos hän vielä pettää. Aina välillä ajatus pulpahtelee mieleeni ja se häiritsee. Pystyn kuitenkin elämään sen kanssa. Suhde ei ole samanlainen kuin ennen, mutta silti rakkautta ja hellyyttä löytyy.

 

[näin on näreet]

Jos pettää kerran...pettää toisenkin kerran.

 

[harmaana]

\

Jos pettää kerran...pettää toisenkin kerran.

just, näin on näreet. Alota ihan uus elämä!! Eka vuosi tuskallista, mutta kyllä se siitä.

 

[well]

ap.n tapahtumaketju kuullostaa samanlaiselta kuin exavomieheni kanssa kun hän petti minua. avokki jäi kiinni pettämisestä ja tosin hän ekaksi kiisti kaiken. mutta lopulta myönsi pettämisen. sitä hän ei koskaan kartonut kuinka pitkälle petos meni. mies pyysi anteeksi ja halusi jatkaa yhteise-elämää. kuukauden mietin, tuskailin, itkin, laihduin 10kg ja olin sen kuukauden sairaslomalla. päätin jatkaa ja yrittää anteeksi antoa ja mies lupsasi kuun taivaalta ja muuttaa kaiken hyväksi. lupaukset ja hellittelyt unohtui tasan kahdessa viikossa. hän oli pettänyt minua laivareissulla työporukkaan kuuluneen naisen kanssa. aina kun hän oli saunailloissa, laivalla tai pikkujouluissa tms. epäilin ja soittelin perään - ei hän tietenkään vastannut puhelimeen. valvoin aina koko yöt odottaen ja peläten. puolen vuoden päästä muutimme erillemme ja purimme kihlat. ja silti mies halusi olla kanssani. ja minä halusin uskoa ja toivoa ettei se enää petä ja palaamme viellä yhteen. ja niin kului vielä kokonainen vuosi. sitten vaan yks kaks huomasin etten rakasta tätä miestä enää. rakkaus kuoli. heitin hänet lopullisesti elämästäni. sanoin hänelle yhtenä iltana etten halua enää nähdä sinua ja työnsin hänet kotini ovesta ulos, ulos elämästäni. eli noin puoltoista vuotta meni mulla et selvisin pettämisestä. enkä enää sen jälkeen kaivannut häntä enkä itkeny hänen peräänsä, mulla oli taas hyvä olla ja olin onnellinen omaan elämääni.
meni 2kk ja tapasin miehen enkä uskonut hänestä mitään ei ollut rakkautta ensi silmäyksellä. mutta mies ei antanut periksi ja jossain vaiheessa rakastuimme ja nykyään hän on aviomieheni ja olemme olleet yhdessä reilu 7v.
ja itsekkin ihmettelen mikä on kun en osaa olla yhtään mustasukkainen hänestä. en valvo öitä odottaen ja peläten jos hän pettää ryyppyreissuillaan tai työmatkoillaan.
olen vain seurannu sivusta ystäviäni joita on petetty niin he ovat sairaan mustasukkasia jokaisesta uudesta miehestään. että nämä pettäjät ovat jättäneet näihin naisiin sellaisen epävarmuuden ja taipuvuuden mustasukkaisuuteen vaikka nämä uudet miehet eivät olisi antaneet edes aihetta olla mustasukkainen. ja syy on tietysti näiden pettäjien. mutta itse ajattelen ensin täytyy elää pois se suru ja ero siitä pettäjästä ja löytää takaisin se oma itsevarmuus-osata unohtaa se entinen suhde ennen kuin aloittaa uuden suhteen. koska onhan se kohtuuttoman väärin että se uusi mies saa kaiken sen loan niskaan minkä se entinen on aiheuttanut ja jos uusi mies ei ole pettänyt. olikohan tarpeeksi sekavasti kirjoitettu!?
tässä oli mun kertomus eli minä en kyennyt antamaan anteeksi enkä pystynyt jatkamaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
en ole enää exälleni vihainen, moikkaan jos näen mutta emme ole tekemisissä. onneksi ei ollut yhteisiä lapsia ettei tarvinnu heidän takia jäädä roikkumaan entiseen. sain aloittaa ihan puhtaalta pöydältä tämän ihanan "uuden" elämäni.
Ai niin sen unohdin vain mainita että harmittaa etten heti eronnut meni puoltoista vuotta ihan hukkaan elämässä, kun kuitenkin tunnnen itseäni sen verran että tiesin etten pysty tuollaista anteeksi antamaan.
olisin pääsyt aikasemmin jo suremaan eroa ja menetystä mutta kituutin vain mitä jos.
ja toinen pointti minkä unohdin sanoa oli että exä oli vuosi myöhemmin erosta eräissä samoissa kotibileissä ja kertoi siellä että on oli yhteensä neljä kertaa pettänyt minua ja yhdesti jäi vaan kiinni.
totesin vaan että no hyvä että sait sanottua onko nyt parempi olla?
ja mulla ei tuntunut missään. toivotin vaan parempaa onnea ettei seuraavalla kerralla jää edes sitä yhtä kertaa kiinni jollekin vaimolleen.
onnea ap.lle mitä ikinä aiot jatkossa tehdäkkin. toivottavasti elämä alkaa hymyilemään taas!

 

[taustalla]

Kyllä suhteen voi korjata pettämisen jälkeenkin, mutta se vaatii puhumista, puhumista ja puhumista. Toisaalta se vaatii myös sellaisen luonteen että pystyy todellakin unohtamaan entisen ja katsomaan tulevaan.Jokaisen riidan yhteydessä ei saa ottaa esille tätä pettämistä, mikään suhde ei kestäisi sellaista. Unohtaminen ja anteeksi antaminen vaatii aikaa ja tilaa itselle+ajatuksille. Kaikki ei siihen pysty eikä pidäkään, koska sinulla on oikeus olla onnellinen ja luottavainen kumppanisi kanssa. Jos paha olo vaivaa pitkään ja yli ei pääse niin sano hyvästit entiselle ja tervetuloa uudelle. Ja miehesi on pakko puhua kanssasi eikös hän ainakin sen ole velkaa sinulle!

 

[Poolo]

mitäs jos minä petän miestäni-henkisesti (ja fyysisesti n 4krt vuoden aikana), kun kotoonta en saa muuta kuin päivittäiset suukot ja halailut, ei seksiä. Kaiken lisäksi mies pitää minua kodinkoneena, ei anna rahaa, ei seksiä, ja kännipäitten valehdeltusaan minulle horjuu lasten edessä. Ei hyvältä näytä-vaikka nuo kännit vetää vain kolmen kk välein.
En taida jaksaa enää, mutta on kauhean vaikea lähteä irtautumaan. Ja onko minulla enää rakkautta, kun himoitsen muita, ja säälin omaa miestäni hänen toilailuistaan???

 

[Ikoo]

\

Sitten kun alan puhua asiasta niin mies ei halua,ei kuulema jaksa enää ja ei halua kuulla koko asiasta.

ilmanmuuta miehesi tulee kuunnella, kun alat asiasta puhua, muulla tavalla asiasta ei voi yli päästä. sitä asiaa tarvii mielestäni jauhaa niin kauan, kunnes se ei enää häiritse. pitää se nyt osata tekemisten seuraukset kantaa.

 

[Uusäiti]

\

\

Jos pettää kerran...pettää toisenkin kerran.

just, näin on näreet. Alota ihan uus elämä!! Eka vuosi tuskallista, mutta kyllä se siitä.

Ja tämä on täysin paskapuhetta! Kyllä ihmiset oppivat virheistään. On tietty niitä paukapäitä jotka eivät, mutta suurin osa kyllä. Vai teettekö te kerta toisensa jälkeen samoja virheitä läpi elämänne?

 

[krahu]

Niin no... minusta on jotenkin aika selkeää että parisuheessa jo alusta alkaen pitäisi olla selvää tietyt pelisäännöt, saako pettää vai ei. Saako lyödä vai ei. Ja sitten elää niiden kanssa.

Mieheni tietää sen, että jos ikinä pettää tai lyö niin se on siinä. Rakastamme toisiamme ja meillä on todella hyvä ja täydellinen suhde, mutta on asioita joita en siedä ja joita en antaisi anteeksi.