Valmis äidiksi?

[Panikoija]

Vauvakuumesta on kärsitty jo useamman vuoden ajan ja nyt sitten on pillerit loppumassa tässä kuussa. Nyt on kuitenkin iskenyt paniikki olenko valmis tähän?!!

Miten te muut yritykseen ryhtyneet olette tunteneet, että nyt olette valmiita? vai onko ollut paljon ristiriitaisia tunteita? Onko sitä ikinä täysin valmis tällaiseen elämän muutokseen?

 

[Mursu_]

Minä en usko, että koskaan on täysin valmis. Ainakaan välttämättä ja jokainen ihminen. Uskon myös, ettei se haittaa. Minulla ei koskaan ole ollut vauvakuumetta (eikä ole yrittämisestä huolimatta vieläkään), mutta olen varma, että kun (ja tietysti suuri JOS) se lapsi on tullakseen, sitä on valmis kuitenkin. Tosin ikää minulla on jo sen verran, että enää on turha jahkailla ja venyttää päätöstä, joten lapsi saa tulla, jos on tullakseen. Toivottavasti sitten olen valmis Eikös se odotusaika olekin sitä varten, että valmist(aut)uu tulevaan äitiyteen...

 

[Lumikukka80]

Meillä ois yritys vasta alkamassa tässä vähän myöhemmin... Vuorottelee mukavasti haaveet ja pelko

 

[landslide]

Itselläni auttoi järkeily: tiedän haluavani tämän ainoa elämäni aikana kokea äitiyden - ja koska se on fyysisesti mahdollista vain tämän tietyn aikaa, on aloitettava yritys nyt.

Tosin uusi paniikki iski plussan tultua, mutta nyt, raskauden puolivälissä olen täysin varma, että minusta tulee hyvä äiti.

 

[9 kk:n sopeutuminen]

Minusta on hyvä, että raskausaika kestää yhdeksän kuukautta. Siinä ajassa ehtii kypsymään myös henkisesti äitiyteen. Jos äitiys kerta kaikkiaan tuntuu ihan mahdottomalta ajatukselta, niin sekin lohduttaa, että onhan sitä vaihtoehtoja olemassa nimittäin raskauden keskeytys tai adoptioon antaminen.

Minua on auttanut myös sen asian ymmärtäminen, että elämän eri vaiheissa on erilaisia haaveita ja unelmia. Kaikkien haaveiden ei ole pakko toteutua juuri nyt. Työuraa ehtii luomaan 65 vuotiaaksi asti, matkustella voi koko iän, kun lapset kasvavat niin koittaa uusi vapaus jne. Äitiys ei tarkoita suinkaan elinkautista. Äitiydessä on rankkojakin asioita, mutta toisaalta niiden läpikäyminen vahvistaa sekä itseä, parisuhdetta että rakkautta lasta kohtaan. Tiedän kokemuksesta, koska itselläni on jo kaksi lasta ja kolmannesta haaveilen

 

[63]

9kk:n sopeutuminen; Ihana ja viisas kirjoitus!