O
O_o
Vieras
Pitkäaikainen "ystäväni" (heittomerkeissä siksi et joku sanoo kuitenkin et ei ole oikea ystävä kun näin hänestä ajattelen...) on ollut sinkku melkein koko elämänsä, nyt jo lähenee 30vuotta.
Hän tietää lapsenhoidosta kaiken (siis omasta mielestään) ja jos joku KEHTAA vähän korjata (joku jolla kokemusta) on hän ihan tietämätön asioiden oikeista puolista. Mulla itsellä kaksi lasta ja voitte kuvitella ettei paljon kiinnosta lapsista hänen kanssa puhua. Itselle kun valkeni aika nopeasti kuinka hömppä ite on ollut silloin ennen omakohtaista kokemusta lapsista....
Ollaan oltu ystäviä 25vuotta ja tunnen hänet jo sen verran hyvin että tiedön mitä sanoa ja miten reagoida asioihin, koska en halua jostain syystä hänestä luopuakaan.
No nyt hää sit pudotti pommin. Seurustellut viikon muutaman vuoden nuoremman miehen kanssa ja he jättävät ehkäisyn pois, SAA TULLA JOS ON TULLAKSEEN kuulemma... Siis mä en osannut sanoa mitään, olin vaan monttu auki. Vielä kuukausi sitten itse sanoi ettei vois edes kuvitella seurustelevansa tämän miehen kanssa. Tunteet voi muuttua tiedän sen, mut miks ne lapset siihen pitää vetää. Haluaisin niin kovasti sanoa hänelle että mieti nyt vähän ja muuta, mut en pysty. Olen siis itse se huono ystävä. Samalla toivon salaa et hän sais lapsen ja se ois just niin vaikeaa ja turhauttavaa hälle kuin se pahimmillaan voi olla...
Kiva jos jaksoit lukea, oli pakko johonkin purkaa tää ihmetys ja kummastus
Hän tietää lapsenhoidosta kaiken (siis omasta mielestään) ja jos joku KEHTAA vähän korjata (joku jolla kokemusta) on hän ihan tietämätön asioiden oikeista puolista. Mulla itsellä kaksi lasta ja voitte kuvitella ettei paljon kiinnosta lapsista hänen kanssa puhua. Itselle kun valkeni aika nopeasti kuinka hömppä ite on ollut silloin ennen omakohtaista kokemusta lapsista....
Ollaan oltu ystäviä 25vuotta ja tunnen hänet jo sen verran hyvin että tiedön mitä sanoa ja miten reagoida asioihin, koska en halua jostain syystä hänestä luopuakaan.
No nyt hää sit pudotti pommin. Seurustellut viikon muutaman vuoden nuoremman miehen kanssa ja he jättävät ehkäisyn pois, SAA TULLA JOS ON TULLAKSEEN kuulemma... Siis mä en osannut sanoa mitään, olin vaan monttu auki. Vielä kuukausi sitten itse sanoi ettei vois edes kuvitella seurustelevansa tämän miehen kanssa. Tunteet voi muuttua tiedän sen, mut miks ne lapset siihen pitää vetää. Haluaisin niin kovasti sanoa hänelle että mieti nyt vähän ja muuta, mut en pysty. Olen siis itse se huono ystävä. Samalla toivon salaa et hän sais lapsen ja se ois just niin vaikeaa ja turhauttavaa hälle kuin se pahimmillaan voi olla...
Kiva jos jaksoit lukea, oli pakko johonkin purkaa tää ihmetys ja kummastus
Tunteeko ne toisiaan edes kunnolla?!? Et onko vasta tavannu vai ovatko tuttuja ennestään.
Mua vikitteli kovasti eräs mies, ja sanoin mun ystävälle että en tätä miestä todellakaan halua! Vaikka sisimmässä halusin. Olin vaan ollut niin kauan sinkkuna että pelotti. Muutettiin heti yhteen ja jätettiin ehkäisy pois. Nyt 6v jälkeen meillä on 5v ja 3v lapset ja ollaan naimisissa. Älä mieti liikoja elämä on liian lyhyt sellaiseen. Kyllä ystäväsi nyt varmasti oppii lapsista kaiken jos raskaaksi tulee ja sitten teilläkin helpompaa 
