Joo, tiedän että on aika kakaramaista toimintaa meiltä molemmilta, ja mun pitäis paremmin kestää appiukkoa jne jne, mutta kun silti vaan ottaa päähän.
Mun vanhemmille kestää reilun tunnin autolla, eli matka on paljon lyhempi. Silti siellä ei käydä yhtään useammin (itse asiassa viime aikoina on käyty harvemminkin).
Sit mun vanhemmat aina vielä antaa mukaan ruokakassit kun lähdetään sieltä. Tiedän kyllä että miehestäni tuntuu pahalta kun hänen isänsä käyttäytyy noin. En kuitenkaan jotenkin usko etteikö oltaisi tervetulleita sinne... tai kun tarkemmin mietin niin mistä siitä tietää. Jotenkin mulla vain sellainen käsitys että tyyppi vain on törppö eikä tajua miltä muista tuntuu mutta kyllä tykkää kovasti lapsenlapsestaan jne.
Ehkä pitää vaan ottaa asia miehen kanssa puheeksi jossain vaiheessa kun hän taas ehdottaa sinne lähtöä. Tuntuu vaan, että hän käyttää aina sitten vasta-argumenttina sitä miten hän ei taas siedä mun äitiäni...
Ihan hyvä idea tuo, että mies menisi yksin, mutta mä taas en oo kauheen innostunut olemaan lapsen/lapsien kanssa "yksin" kotona kokonaista viikonloppua, kun mies muutenkin tekee pitkää päivää töissä ja viikonloput meidän ainoota yhteistä perheaikaa. Siis viikonloppuisin kaipaan mieheltä lapsenhoitoapua. No, jos saisin hänet suostutelua tuohon et mä menisin lapsen/lasten kasnsa mun vanhemmille samaan aikaan. Mutta veikkaan että ei tule suostumaan.
Voi kun appiukko jotenkin tajuaisi törppöytensä ja muutaisi tapansa! Mutta siihen asti vaan pitää kestää hammasta purren noi sen jutut! Onneksi tänne saa avautua, kiitos siitä!
Se auttaa kyllä kestämään
leväytätte ruokakassit pöydälle, kaikkea herkkua tietysti. Ja apelle ei sitten muruakaan.
