P
plääh vieras
Vieras
Onko muilla yhtä rasittavia appivanhempia? Jotenkin vain rasittaa tämä meidän tilanne. Miehen vanhemmat asuvat n. 600 km päässä, ja matka pienen lapsen kanssa autolla ei todlelakaan ole mitään juhlaa. Itseäni ei kauheasti haittaisi vaikkei käytäisi siellä ollenkaan, he ovat toki meille tervetulleita jos haluavat matkustaa sen 600 km, mutta mulle se matka on aina rasittava jo etukäteen.
Käydään siellä kuitenkin varsinkin lomilla, ja joskus viikonlopuksikin mennään, vaikka tietää kovaa reissaamista. Appiukkoni ei tunnu tajuavan ettei matkustaminen meille mitään juhlaa ole, vaan suhtautuu vierailuihimme ennemminkin siten, että tullaan sinne koska saadaan ilmaista ruokaa! No, jos niillä bensarahoilla ostettaisi esim. viikonlopun safkat, niin aika ruhtinaallisesti voitaisiin kyllä syödä. Ja tosiaan rahasta viis mutta itse matka on aina todella raskas kun lapsi ei viihdy autossa yhtään hereillä ollessaan vaan itkee lähes koko matkan ja miehellä ja mulla hermot kireällä.
Sitten kun sitä vihdoin pääsee perille anoppilaan niin tuntuu tosiaan että he suhtautuvat meihin kuin "riesaan". Toki he kovasti pitävät lapsenlapsestaan ja haluavat häntä nähdä mutta välillä appi on jopa ehdottanut että menisimme jonkun muun sukulaisen luokse yöksi siellä käydessämme. Nyt varsinkin kun olen raskaana ja on huono olo, mun pitäisi syödä vähän väliä välipalaa ja levätä, niin hän ei antaisi ruokaa (jääkaapilla ei saa käydä itse, ja hän säännöstelee mitä saan syödä, esim. tomaatista hän antaa mulle aina kantapalat ja syö itse keskipalat...) Sitten esim. iltaruokaa ei yleensä laiteta vaan mun ja miehen pitää hakea pitsat illaksi. Appi tuntuu odottavan että otettais omat eväät mukaan viiikonlopuksi (lapselle yleensä onkin omat piltit mukana, mutta aikuisiille ei ole).
Nyt meni sit todellakin hermot kun lapsi konttasi maassa ja maton kulma meni huonosti, en jaskanut sitä mennä korjaamaan koska olen aika huonovointinen raskauden vuoksi ja halusin vain istua paikallani. Appeni nosti siitä metelin "miksi tämä maton kulma on näin? Onko tämä tarkoituksella pois paiikaltaan?" olin että no ei... ja kävin korjaamassa sen. Sitten kun vaihdoin lapsen vaippaa ja sitten laattasin vessassa niin olin jättänyt kakkaa lavuaariin, arvatkaa mikä meteli siitä nousi! No ei siinä mitään, ei ole kivaa jättää kakkaa lavuaariin, mutta ehkä sen voisi joku muukin siivota kun olen niin huonovointinen, ettei luulisi apellekaan olevan mahdoton tehtävä ottaa vessapaperia ja pyyhkiä se jälki jos sen ekana siinä huomaa... Toki mä sen pyyhin heti kun huomaan ja ehdin.
Yleisesti ottaen heidän luonaan on tosi vaikea olla, koska pitää koko ajan korjata kaikki lapsen jäljet, siis just vinoon menneet matot yms ja tavaroita ei saisi jättää lojumaan jne, en vain oikein tunne oloani kotoisaksi siellä. Omien vanhempieni luona on aivan toista, he laittavat mielellään meille ruokaa ja auttavat lapsen hoidossa kun sinne mennään, ja etenkin ymmärtävät nyt raskauden aikaisin extraväsymykseni ja huonovointsuuteni. Raivostuttaa kun miehen isä ei tunnu yhtään tajuavan.
Ei kuitenkaan tunnu oikealta kieltäytyä heidän luokse menosta, mutta rasittavaa vaan kun se ei ole missään määrin mukavaa.
Käydään siellä kuitenkin varsinkin lomilla, ja joskus viikonlopuksikin mennään, vaikka tietää kovaa reissaamista. Appiukkoni ei tunnu tajuavan ettei matkustaminen meille mitään juhlaa ole, vaan suhtautuu vierailuihimme ennemminkin siten, että tullaan sinne koska saadaan ilmaista ruokaa! No, jos niillä bensarahoilla ostettaisi esim. viikonlopun safkat, niin aika ruhtinaallisesti voitaisiin kyllä syödä. Ja tosiaan rahasta viis mutta itse matka on aina todella raskas kun lapsi ei viihdy autossa yhtään hereillä ollessaan vaan itkee lähes koko matkan ja miehellä ja mulla hermot kireällä.
Sitten kun sitä vihdoin pääsee perille anoppilaan niin tuntuu tosiaan että he suhtautuvat meihin kuin "riesaan". Toki he kovasti pitävät lapsenlapsestaan ja haluavat häntä nähdä mutta välillä appi on jopa ehdottanut että menisimme jonkun muun sukulaisen luokse yöksi siellä käydessämme. Nyt varsinkin kun olen raskaana ja on huono olo, mun pitäisi syödä vähän väliä välipalaa ja levätä, niin hän ei antaisi ruokaa (jääkaapilla ei saa käydä itse, ja hän säännöstelee mitä saan syödä, esim. tomaatista hän antaa mulle aina kantapalat ja syö itse keskipalat...) Sitten esim. iltaruokaa ei yleensä laiteta vaan mun ja miehen pitää hakea pitsat illaksi. Appi tuntuu odottavan että otettais omat eväät mukaan viiikonlopuksi (lapselle yleensä onkin omat piltit mukana, mutta aikuisiille ei ole).
Nyt meni sit todellakin hermot kun lapsi konttasi maassa ja maton kulma meni huonosti, en jaskanut sitä mennä korjaamaan koska olen aika huonovointinen raskauden vuoksi ja halusin vain istua paikallani. Appeni nosti siitä metelin "miksi tämä maton kulma on näin? Onko tämä tarkoituksella pois paiikaltaan?" olin että no ei... ja kävin korjaamassa sen. Sitten kun vaihdoin lapsen vaippaa ja sitten laattasin vessassa niin olin jättänyt kakkaa lavuaariin, arvatkaa mikä meteli siitä nousi! No ei siinä mitään, ei ole kivaa jättää kakkaa lavuaariin, mutta ehkä sen voisi joku muukin siivota kun olen niin huonovointinen, ettei luulisi apellekaan olevan mahdoton tehtävä ottaa vessapaperia ja pyyhkiä se jälki jos sen ekana siinä huomaa... Toki mä sen pyyhin heti kun huomaan ja ehdin.
Yleisesti ottaen heidän luonaan on tosi vaikea olla, koska pitää koko ajan korjata kaikki lapsen jäljet, siis just vinoon menneet matot yms ja tavaroita ei saisi jättää lojumaan jne, en vain oikein tunne oloani kotoisaksi siellä. Omien vanhempieni luona on aivan toista, he laittavat mielellään meille ruokaa ja auttavat lapsen hoidossa kun sinne mennään, ja etenkin ymmärtävät nyt raskauden aikaisin extraväsymykseni ja huonovointsuuteni. Raivostuttaa kun miehen isä ei tunnu yhtään tajuavan.
Ei kuitenkaan tunnu oikealta kieltäytyä heidän luokse menosta, mutta rasittavaa vaan kun se ei ole missään määrin mukavaa.
en mä suostuis kyllä tollasessa paikassa kyläilemään :|
