Meille valitettiin kun kerrostalossa asuttiin. Alakerran täti alotti laputtelun meille kun esikoinen oli reilu puolivuotias ja siis just alkanu konttaamaan ympäriinsä ja tykkäs kovasti leikkiä pallon kanssa. Sillon tuli ensimmäinen lappu,että mitä ihmettä me oikein tehdään kotona kun niin kova meteli kuuluu. Laitettiin asiallinen lappu takas,että pahoittelut jos häiriötä on tullut mutta kyseessä on pienen lapsen touhut. Alakertalaiset eivät vaan tyytyneet tähän. Muutaman päivän päästä tuli uusi lappu (aina muuten nimettömänä) jossa sanottiin,että he eivät usko, että kyseessä on lapsen leikit vaan että me kävellään kotona kengät jalassa.
Puolisen vuotta sitten jatkettiin tällä. Sitten tuli uusi lappu lapsen synttärien jälkeen. Meillä oli sillon kämppä täynnä sukulaisia ollut koko päivän käymässä ja varmasti oli siis ääniä sen takia kuulunut, mutta aamulla oli siis lappu sanomalehden kanssa odottamassa. Nyt käytiin uhkailemaan,että jos ei meteli ala loppua niin hän ottaa yhteyttä isännöitsijään. Me ei edes vastattu tähän lappuun mitään,mutta seuraavana päivänä kun tultiin kotiin pojan kanssa niin tää naapuri hyökkäs hissillä meidän kimppuun ja kävi raivoamaan asiasta. Meidän poika pelästy siitä ihan älyttömästi kun oli sillä hetkellä vielä väsynytkin ja alko itkemään eikä meinannut edes kotona rauhottua. Nyt me sitten soitettiin isännöitsijälle,että mitäs ihmettä nyt tehdään. Isännöitsijä sanoi,että naapuri oli jo ollut yhteydessä ja valittanut meistä,mutta et hän ei ajatellut osallistua asiaan kun kerran on lapsesta kyse,joka menee ihan ajoissa nukkumaan yms.
Noin kaks vuotta me siinä oltiin ja lappuja ilmesty aina aika ajoin. Ei reagoitu niihin enää sitten mitenkään sen jälkeen kun isännöitsijä oli tullut tarkistamaan jopa meidän lattia-asennuksen, että on ihan asianmukasesti asennettu eikä siis ole meidän syy,että äänet kuuluu. Viiminen niitti kuitenkin oli se kun muija kerran hyökkäs roskiksella taas meidän kimppuun räyhäämään,että keskellä yötä oli kuulunut töminää. Myönnän, niin kuuluikin. Esikoinen oli nähnyt pahaa unta noin viiden maissa ja me herättiin miehen kanssa siihen kun poika huusi kauhuissaan omassa huoneessaan ja todellakin me sillon juostiin sinne että mitä on käynyt. Unisena kun sillä tavalla lähtee niin varmastikaan ei tajunnut taas,että ääntä lähtee. Pahoiteltiin siinä naapurilta tätä ja selitettiin mitä oli tapahtunut ja hän ratkaisi asian kiroilemalla ja sanomalla, että hän lähtee vaikka oikeuteen tämän asian kanssa nyt. Eipä ehtinyt koska jo samana päivänä me soitettiin oikeusaputoimistoon ja varattiin aika. Käytiin siellä juttelemassa ja mukava tätinen siellä lupas lähettää kirjeen naapurille,että mikäli typerä laputtelu ja ihme hyökkäykset millon missäkin lopu,niin me tehdään
hänestä rikosilmoitus kotirauhanhäirinnästä.
Kun naapuri sai kirjeen, se tuli ja änki sen meidän postiluukusta lisäyksellä, että "unohdin palauttaa tämän.Olemme hyvin loukkaantuneita".
Sen jälkeen ei enää lappuja tullut eikä eukko käynyt missään mesomaan,mutta eipä se mitään muutakaan sitte tehny. Ei edes tervehtinyt pihalla tai käytävässä.
Tästä vuosi eteenpäin me päätettiin muuttaa ja kun oltiin uus koti löydetty niin sattumalta huomattiin,että se alakerran pariskuntakin on myymässä kämppäänsä! Ja niinhän ne sitten myi sen ja muuttivat pois. Nyt heidän kämpässä asuu nuori lapsiperhe ja myös meidän kämpässä asuu nuori lapsiperhe. =)
Se vielä,että sen eukon mies siis sanoi ihan suoraan,että häntä ei ole häirinnyt meiltä kuuluvat äänet,joten kysyn vain miten herkkä se nainen oikein oli?! Ja heillä oli ikää ehkä noin 45-50v..
Jotta semmonen tapaus.. Kyllä niitä tosiaan on moneen junaan.
