Valitinko turhasta oikeasti

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras vain
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras vain

Vieras
En yleensä juurikaan puhu lapsuudestani ja nuoruudestani muille ihmisille, mutta jonkin aikaa sitten tuli ystävien seurassa avauduttua siitäkin asiasta. Olin koulukiusattu henkisesti, se tyttö, joka oli aina yksin ja joka ei koskaan kelvannut muiden seuraan ja joka oli aina ulkopuolinen kaikessa. Vanhempani ja perheeni ovat ja olivat ok, mutta en koskaan voinut kertoa heille ongelmistani koulussa ja muualla, sillä erään yrityksen jälkeen tajusin, että he eivät ymmärtäisi vaikka kuinka yrittäisin selittää.

No, tämän jälkeen sitten minulle eräs vähän tuntemattomampi nainen alkoi avautumaan, että kuulemma en tiedä vaikeasta lapsuudesta mitään, kun minua ei ole pahoinpidelty ja käytetty seksuaalisesti hyväksi ja vanhempani eivät ole olleet alkoholisteja ja hylänneet minua ja muuta sellaista.

Olin siinä tilanteessa aika huuli pyöreänä, että mitä vit***, että en minänyt millään tavalla tässä muiden kokemuksia ole vähättelemässä. Mutta pystyn kyllä sanomaan, että omat kokemukseni ovat vaikuttaneet minuun; etenkin kykyyni solmia ihmissuhteita ja luottaa muihin ihmisiin.

Mutta siis, onko tuollaisesta kertominen "turhaa valittamista" (ja toisena, vähemmän ystävällisenä juttuna olen kyllä oikeasti joskus ihmetellyt, että mahtavatko jotkut ihmiset suorastaan pröystäillä (lapsuutensa) huonoilla kokemuksilla, ja yrittävät aina päihittää muut jonkinlaisella "mulla oli pahempaa kuin sulla" -kilpailulla" )
 
Tuo on yleinen ja ikävä tapa joillain... Ei minun pääsärky lopu siitä että sinulla on jalka poikki. Molemmilla on kipu, ja oikeus pyytää sitä kohtaan myötätuntoa.
 
apua.. toivottovasti en ole minä joka sinun kanssa jutellut.. toisaalta tapanani ei ole tuollainen käytös. itse siis koulukusattu oppilaat ja opettajat. kotona pahoinbpidelty ja raiskattu. et valita turhasta ja on rohkeeta kertoa asioista :). kyllä tosi ystävät ymmärtää eikä ala vähättelee
 
En usko että valitit turhasta, ehkä sattumalta vain väärälle henkilölle joka jostakin syystä ei pystynyt sinua kuuntelemaan empaattisesti. Eikä kaikilla mitään velvollisuutta olekaan kuunnella jokaista ja jokaisen ihmisen murheita/valituksia.
 
Oli miten oli, se on nyt myöhäistä valittaa. Silloin aikanaan olisi pitänyt. Samoin, jos sinulla nyt on joku asia huonosti valita siitä nyt ja tee sille jotain, eikä 10 vuoden päästä.
 
et kyllä mun mielestä valita turhasta. itsekin olin aina se yksin jätetty, joka huudettiin viimeisenä joukkueeseen liikuntatunneilla ja joka teki aina pari- tai ryhmätyöt yksin. Ja pidän vielä itseäni ihan normaalina, perus mukavana ihmisenä.

Pelkästään tuo jättää jälkensä.
 
AINA löytyy joku jolla on asiat niin huonosti ettei mitään rajaa ja jonka mielestä toisten ongelmat on niin vähäisiä ettei niistä kannattaisi edes mainita. Tai jonka täytyy pistää paremmaksi oli toisen asia ihan mikä hyvänsä. Ei niistä kannata välittää.
 

Yhteistyössä