Miettikääpä tältä kantilta.
Ihan tavallinen peruspapakoe. Ja kun siinä ilmeneekin muutoksia...
...odotatte viikon, pari vastauksia.
Okei, ei mitään hengenvaarallista, mutta kuitenkin niin vakavaa että sille pitää ehkä tehdä jotain, elikäs seuraavaksi aika kolposkopiaan vai mikä se olikaan, siellä sitten napsaistaan kohdunsuulta pari näytepalaa. (ja joo-o, sattuihan sekin)
Ja taas odotetaan tuloksia... joiden jälkeen mennän taas raottelemaan kinttuja gynelle. Ei siis vieläkään mitään kovin vaarallista mutta poistaa ne pitää. Pari kohtaa siis, joissa on solumuutoksia. Sähkösilmukkahoito paikallispuudutuksessa. Ja ei, se ei suorastaan sattunut mutta oli ihan hiton vaikeaa pysyä paikallaan liikahtamatta kun se poltti! lihakset kramppasivat väkisin alta pakoon ja palavan lihan katku...
Niin, ja sitten aluksi puolen vuoden välein jälkitarkastuksia. Nykyään enää vuoden. Solumuutokset kun voivat uusiutua.
Mä en kahta kertaa miettinyt, saavatko tyttäreni kyseisen rokotteen. Kivuliaita toimenpiteitä, vaan se ei silti ole se pahin. Pahin on se pelko, entä jos se on kuitenkin syöpää! Enkä mä tottavie halua myöskään pelätä ja jännittää tulevaisuudessa lasteni kanssa onko kenties heillä. Jos se on yhdellä rokotteella varmistettu.