Välillä sitä vaan miettii (parisuhteesta)

[rakastunut]

Kun itse hoitaa lapsia kotona ja mies on töissä, arki on melkosen tasaista puurtamista. Välillä sitä sit miettii, että tällaistako tämä on, rakastanko mä enää tuota miestä oikeasti vai onko tässä vaan helppo olla ja rakastaako tuo mies vielä minua (vissiin liikaa luppoaikaa). Nyt kun mies ollut lasten kanssa lomareissulla muutaman pvn, jonne en itse halunnut mukaan (vaikea raskaus). Niin on se vaan ihana huomata miten sitä toista oikeasti onkin jo kova ikävä ja on varma olostaan, että tämä on just sitä elämää jota haluaakin elää.

 

[Nikitön Urpå]

Niinpä. Musta tuntuu, että parisuhteen karikoiksi usein koituu, ei suinkaan vaikeudet tai dramaattiset juonenkäänteet, vaan tasainen arki... On se kyllä vaan niin, että sen alkuhuuman ja rakastumisen tunteen jälkeen tarvitaan myös tahtoa rakastaa. :heart:

 

[Tallu -]

^Urpå sanoi sen hyvin. Lisäksi pitää muistaa hoitaa suhdetta, halailla, pusutella, ja hipaista toista arjenkin keskellä. Näyttää, että rakastaa ja haluaa häntä. Ja irtiotto kahdestaan ilman lapsia välillä piristää myös ihmeesti, jos siihen vaan järkkääntyy mahdollisuus =)

 

[vieras]

Tuo on niin totta. Täällä palstalla vaan kun lukee näistä parisuhdejutuista, niin tuntuu, että elämä on joko suurta huumaa ja rakastumista tai sitten suunnitellaan sitä eroa. Omaa parisuhde arkea kun siinä valossa peilailee, niin kovin se tuntuu tasaisen tylsältä. Ehkä se arjen arvostus on kuitenkin se mikä sitten kantaa pidemmälle ja juuri se tahto rakastaa toista.

 

[Kyy]

Juu, arkihan monet suhteet kaataa. Ja rakkauskin on suureksi osaksi tahdosta kiinni. Ihan hyvä aina välissä vähän muistuttaa itseään ja muitakin näistä tosiasioista.

 

[hei]

Tuolta mustakin tuntui. Oli tilanne, ettei kukaan perheestä viihtynyt ja mä mietin miksi ollaan vielä yhdessä. No nyt, kun tilanne on muuttunut ja mies ei olekaan vierellä koko aikaa, mä olen puolikuollut ikävästä. Olen jopa alkanut nähdä miehen uusin silmin, en millään voi irrottaa silmiä, enkä käsiä.