A
ajatuksia
Vieras
Tätä hirveää rumbaa.Oma aika nollassa.Jatkuvasti hirveä sotku,siivota saa koko ajan.Passata ja palvella.Kuunnella huutoa kolmen suusta,menettää hermonsa monta kertaa päivässä..Ja,kun se ei pääty edes nukkuma-aikaan vaan jonkun pitää silti silloinkin vängätä vastaan,huutaa..Ja on vieläkin pyykkiä viikattavana,sotkuja siivottavana..Ympärivuorokautista!Millon tää helpottaa?!
Molemmat miehen kans ollaan joskus NIIN väsyneitä.Vaikka mies on niin hyvässä työssä,että vapaatakin on paljon suhteessa johonkin norm.päivätyöhön niin silti tää tuntuu rankalta.Me kaivattaisiin sitä yhteistäkin aikaa,tykätään olla toistemme kanssa ja keskustella.Nykyisin ei enää edes kuulla toistemme puhetta täältä mölyn keskeltä..
On niin ikävä niitä entisiä aikoja..Miksi sitä oli niin tyhmä ja päätti lapsia haluta..No,ovat ne rakkaita ja tuovatkin paljon,mut kasvaisivat jo hieman!
Onko muilla samanlaisia mietteitä,että joskus epäilee,onko omasta ja/tai miehen luonteesta perheelliseksi sittenkään?Että kaikki muut ovat luotuja perhe-elämään ja he jaksavat iloita arjestaan..Ja sitten sitä itse potee huonoa omatuntoa omista ajatuksistaan,kun "katuu"lapsia..Siis ei OIKEASTI kadu,mutta tuntuu siltä..
Molemmat miehen kans ollaan joskus NIIN väsyneitä.Vaikka mies on niin hyvässä työssä,että vapaatakin on paljon suhteessa johonkin norm.päivätyöhön niin silti tää tuntuu rankalta.Me kaivattaisiin sitä yhteistäkin aikaa,tykätään olla toistemme kanssa ja keskustella.Nykyisin ei enää edes kuulla toistemme puhetta täältä mölyn keskeltä..
Onko muilla samanlaisia mietteitä,että joskus epäilee,onko omasta ja/tai miehen luonteesta perheelliseksi sittenkään?Että kaikki muut ovat luotuja perhe-elämään ja he jaksavat iloita arjestaan..Ja sitten sitä itse potee huonoa omatuntoa omista ajatuksistaan,kun "katuu"lapsia..Siis ei OIKEASTI kadu,mutta tuntuu siltä..