Välillä ahdistavaa...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ahdistusta
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

Ahdistusta

Vieras
Poikani on aina ollut minun perääni kotona. Suihkuun mennessäni hän huutaa oven takana vaikka mieheni kuinka yrittäisi pitää hänelle seuraa. Ja jos mieheni yrittää nukuttaa niin siitä syntyy hirveä huuto, kun menen paikalle niin hän rauhoittuu. Poika leikkii ja touhuaa isänkin kanss, jos olen samassa huoneessa, mutta jos lähden huoneesta toiseen, hän rupeaa itkemään ja lähtee perään... Ulkona ollessamme hän on kovin kiinnostunut muista ihmisistä, kunhan on tarpeeksi välimatkaa, mutta jos joku tulee juttelemaan niin hän alkaa itkemään.. Ei olla voitu mennä mihinkään missä on muita lapsia, koska alkaa hirveä itku... Joskus kyläillessä tutuilla hänelle saattaa kelvata muidenkin seura kuin äidin. Tämä tuntuu välillä todella ahdistavalta. Onko muita joilla on samanlainen tilanne?
 
Saanko arvata... Olisko eroahdistusta? Sitä on lähes kaikilla, siiitä löytyy paljon tietoa vaikkapa googlettamalla. Menee ohi aikanaan, ja onhan se aikas rasittavaa välillä, mutta lapselle ihan tarpeellinen kehitysvaihe kuitenkin.
 
Meillä on täysin samanlaista, mutta meillä poika ei anna isän tehdä mitään. Minä saan kyllä mennä vessaan ja suihkuun rauhassa, mutta isän perään raivotaan loputtomiin. tuohon tosiaan on aika hankalaa vaikuttaa.. Minä yritän ja yritän aina kun isä menee muualle, mutta ihan turhaa se on, joten välillä on pakko antaa vaan lapsen huutaa ja itse ei ole kuulevinaankaan.
 
lisäkysymykselle: poikani on 1-vuotias...
Kiva kuulla, että jollain muullakin on samanlaista.. Täytyy siis vaan yrittää jaksaa ja toivoa, että tämä vaihe menisi nopeasti ohi.
 
Mun poikani(2.lapseni) on aina ollut samanlainen. Vessaankin seurasi minua. Kukaan ei kelvannut hänelle paitsi äiti. Hän on aina ollut sellainen äidin poika, ja on kai sitä edelleenkin vaikka on jo 18 vuotias. Meillä vaan on niin läheiset välit.

Mutta nyt olen kovasti iloinen että poika haluaa muuttaa pois kotoa ja itsenäistyä. Tällaisessa voisi olla se vaara että kun tytöt ovat itsenäistyneet aika nuorina ja jotenkin pärjäävät paremmin ja näppärämmin elämässään, sitä alkaisi mammana hyysäämään liikaa tätä ainoaa poikalastaan... ja estäisi näin hänen itsenäistymisensä. Siihen olisi kaikki edellytykset ainakin luonteittemme ja tapojemme perusteella, sekä minulla että pojallani.

Ehkä olisi ollut parasta kaikille jos poikalapsia olisi tullut useampia. Mutta eipä tullut kuin yksi, kolme muuta on tyttöä.
 

Yhteistyössä