Valilihan leikkaus myos tokassa synnytyksessa?

[episiotomiina]

Onko kellaan kokemusta/ tietoa etta miten on kaynyt tokassa synnytyksessa jos ekassa on leikattu valiliha eli onko tarvinnut tokassakin leikata?

 

[Nellis]

Mulla ei ainakaan tarvinnut tokassa leikata enää. Synnytysten välissä oli 1,5 vuotta, eli sekin varmasti helpotti asiaa. Tosin eipä muillakaan tutuillani ole leikattu kuin ekassa synnytyksessä.

 

[äiti+2lasta]

ekassa leikattiin, tokan aikana ei leikattu, sanoivat että eivät leikkaa. en kysynyt että miksi

 

[asiasta tietämätön molla]

Leikataanko se aina ekassa synnytyksessä?

 

[Tehotyttö.]

Nykyisin ei kait automaattisesti leikata.
Vielä -96 ekaa itse synnyttäessäni se oli kyllä lähes sääntö.

Ekasta siis leikattiin. Toisesta ei, ikäeroa reilu 2v.
Kolmas seitsemän vuoden tauon jälkeen, eikä silloinkaan leikattu, vaikka päänympäryskin poitsulla 37cm ja painoa yli 4kg. Neljäs, vähän yli 3kg, tulikin sitten lähes ponnistamatta eli ei tarvittu epparia siinäkään.
Eikä yhtään repeämää missään synnytyksessä. Aika juhlava olo näiden kolmen synnytyksen jälkeen, kun ei tikin tikkiä alapäässä

 

[tapauskohtaista]

Ekassa leikattiin ja toisella 1v ja 3kk myöhemmin, ei ehditty leikata kun jo repesi.Repaleiden paikkaaminen olisin sitten jo hankalampi juttu. Yksi korjausleikkaus tehtiin yli vuosi synnytyksen jälkeen.

 

[tapauskohtaista]

Ekassa leikattiin ja toisella 1v ja 3kk myöhemmin, ei ehditty leikata kun jo repesi.Repaleiden paikkaaminen olisin sitten jo hankalampi juttu. Yksi korjausleikkaus tehtiin yli vuosi synnytyksen jälkeen.

Jatkan vielä että molemmat olivat vain vähän yli kolmekiloisia.

 

[episiotomiina]

Ekassa leikattiin ja toisella 1v ja 3kk myöhemmin, ei ehditty leikata kun jo repesi.Repaleiden paikkaaminen olisin sitten jo hankalampi juttu. Yksi korjausleikkaus tehtiin yli vuosi synnytyksen jälkeen.

repesiko entisen arven kohdalta vai vieresta?

 

[Silkkimaki]

Nykyisin ei todellakaan automaattisesti leikata. Se on vanhentunut ja huono käytäntö, paranee usein huonommin kuin luonnollinen repeämä koska menee lihassyiden poikki eikä niiden mukaisesti, eikä usein edes ehkäise repeämää. Kannattaa lukea vaikka http://www.lapsiperhe.net/aktiivinensynnytys/artikkelit.php3?artikkelinr=8

Mulla toistaiseksi yksi lapsi eikä leikattu.

Tää siis vastauksena mollalle, eikä alkuperäiselle. Ap:lle en osaa sanoa.

 

[leikattu]

Ekassa leikattiin ja toisella 1v ja 3kk myöhemmin, ei ehditty leikata kun jo repesi.Repaleiden paikkaaminen olisin sitten jo hankalampi juttu. Yksi korjausleikkaus tehtiin yli vuosi synnytyksen jälkeen.

Tehtiinkö korjausleikkaus ihan normaalin th-n piirissä vai yksityisellä?

Minulla on ekalta leikattiin, sekä tokalta leikattiin - tokalta myös tikit repesivät mutta korjausleikkausta ei tarjottu vaan torjuttiin. Nyt olen menossa taas synnyttämään (toiv. jo tänä viikonloppuna ) ja mietin voisivatkohan paikkailla jättämänsä jäljet tässä yhteydessä... Lapsi vitsaili kerran saunassa, että äitilläkin on pippeli. Ei kiva :/ Minusta koko eppari oli ihan turha, vauva oli vain 3,5 kiloa eikä mikään kiire olisi ollut kun ponnisteltu vasta 10 min. Kätilö "vanhankansan" ihminen ja piti selvyytenä jo synnytyksen alkaessa että nyt ajellaan karvat ja sitten kun pää alkaa näkyä niin näytetään veistä.

 

[Hmmmmm]

Muakin kiinnostaa tämä kun odotan nyt kakkosta, ja ekassa synnytyksessä leikattiin. Syynä vain synnytyksen avittaminen ja heikentyneet supistukset, ei olisi kuulemma tarvinnut leikata... Vähän ärsyttävää. Varsinkin siksi, kun leikkauskohta osui johonkin isoon verisuoneen ja vuodon takia menetin 1,3 litraa verta.
Nyt jos tokalla kerralla leikataan, niin tietääkö kukaan, leikataanko se samasta kohtaa? Vai miten voi välttää taas saman verisuonen poikkivetämisen?? En haluis taas horjua valkoisena lakanana alhaisen hemoglobiinin takia...

 

[episiotomiina]

mulla leikattiin ekassa synnytyksessa ilmeisesti siksi, kun kaytettiin imukuppia ja vauva oli isopainen. ihan tyytyvainen olin siihen leikkaamiseen, parani hyvin eika sitten tullut mitaan spontaaneja repeamia. nyt vaan sitten mietin etta mitenkahan tulevan tokan synnytyksen kanssa kay...mielummin kylla antaisin uudestaan leikata kuin ottaisin pahojen repeamien riskin, mutta voi kai niita tulla vaikka leikattaisiinkin.
ja sita makin olen miettinyt, etta leikataanko se mahdollisesti samasta kohtaa kuin ensimmaisella kerralla.

 

[Kaksi epparileikkausta takana]

Ehkä kuulun sitten vähemmistöön, mutta multa leikattiin väliliha molemmissa synnytyksissä, ikäeroa lasteni välillä on 2 v. 4 kk. Samasta kohdasta leikattiin toisella kuin ekalla kerralla, kuulemma näin on tapana. Ei siinä mielestäni mitään ihmeellistä ollut, parempi kai leikata kuin revetä. Ja hyvin on molemmat kerrat parannuttu. Ja tämä siis tapahtui pääkaupunkiseudulla.

 

[tapauskohtaista]

Toinen synnytykseni ja repeämät. Eivät olleet arven kohdalta, vaan repeili röpöläisesti sinne tänne ja ompeu oli hankalaa sen vuoksi. Jälki ei ollut siistiä.
Korjausleikkauksen syynä eivät olleet nämä repaleet, vaan virtsarakon pullistumat ja laskeuma, jota korjattaessa leikattiin kauttaaltaan emättimen seinämistä suikaleita jolla rakkoa tuettiin ylemmäs ja samalla tietenkin (jotta mahduttiin työskentelemään alakautta) väliliha taas leikattiin ja ommeltiin. Meni siis koko värkki uusiksi, Toipuminen kesti useita kuukausia, eikä emättimen aukkokaan ole enää entisellä paikallaan, tosin tiukempi

Nykyisin nämä tällaiset leikkaukset pyritään tekemään yläkautta, tähystämällä.

 

[Taukku]

Ei ole leikattu kummassakaan synnytyksessä. Molemmissa synnytyksissä tuli 2-3 asteen repeämiä, jotka saatiin hyvin korjattua ja kakkosen jälkeen istuminenkin sujui samantien. Kipulääkkeitä en tarvinnut. Olen myöskin ymmärtänyt, että repeämät paranevat paremmin kuin leikkaus. Myöskin leikattu kohta voi revetä lisää eli leikkaus ei estä repeämiäkään.

 

[Thelma]

Ekassa leikattiin, toisen asteen episotpmia ja tokassa leikattiin sitten samasta paikkaa. Mulla ovat molemmat parantuneet hyvin. Väliä noissa 2v 2kk. Molemmat vauvat pikkusen reilut kolme kiloa.

 

[Tässä tietoa]

Tutkimuksissa on muuten todettu, että episiotomiahava kipuilee usein enemmän kuin vastaavan kokoinen luonnollinen repeämä. Johtuu juuri siitä, että repeämä mukailee kudosta, leikkauksessa vedetään lihassäikeet poikki "väkivalloin". Ja episiotomia vastaa aina toisen asteen repeämää, eli siinä katkaistaan lantionpohjan lihassäikeitä. Tutkimukset eivät myöskään tue väitettä, että episiotomialla voitaisiin välttää pahemmat repeämät. Luonnollisen repeämän ompelu vaatii kätilöltä pikkasen enemmän ammattitaitoa ja tämä (vanhojen uskomusten ohella) taitaa olla yleisin syy kyseisen leikkauksen tekemiseen.

Mikäli haluat vähentää episiotomian riskiä, kannattaa pidättäytyä epiduraalista ja ponnistaa pystyasennossa. Epiduaraali nimittäin lisää toimenpidetarpeita ponnistusvaiheessa, sillä puudutteen vaikutuksen alaisena äiti ei välttämättä tunne ponnistustarvetta tai ei osaa arvioida ponnistuksen suuntaa. Tällöin ponnistusvaihe pitkittyy ja joudutaan käyttämään mm. imukuppia. Kipu ohjaa ponnistamaan oikeaan aikaan ja oikealla voimalla. Puoli-istuvassa asennossa lapsen pää painaa välilihaa, joka puolestaan lisää kudosten repeämisriskiä ja sitä kautta kuviteltua episiotomian tarvetta.

 

[Edelliseen]

"""Mikäli haluat vähentää episiotomian riskiä, kannattaa pidättäytyä epiduraalista ja ponnistaa pystyasennossa. Epiduaraali nimittäin lisää toimenpidetarpeita ponnistusvaiheessa, sillä puudutteen vaikutuksen alaisena äiti ei välttämättä tunne ponnistustarvetta tai ei osaa arvioida ponnistuksen suuntaa. Tällöin ponnistusvaihe pitkittyy ja joudutaan käyttämään mm. imukuppia. Kipu ohjaa ponnistamaan oikeaan aikaan ja oikealla voimalla. Puoli-istuvassa asennossa lapsen pää painaa välilihaa, joka puolestaan lisää kudosten repeämisriskiä ja sitä kautta kuviteltua episiotomian tarvetta."""

Tuosta pystyasennossa synnyttämisestä: minulle kätilö sanoi viime synnyytykseksessä, että juuri koskaan ei tarvitse leikata kun äiti synnyttää jakkaralla. Itsekin selvisin täysin ilman repeämiä ja oli helppo kohdistaa ja ajoittaa ponnistus jakkaralla. Ponnistusvaihe vain 3 minuuttia ja istukkakin syntyi nopeammin ja helpommin kuin kahdessa edellisessä synnytyksessäni, joissa leikattiin ja ponnistusvaihe oli noin puoli tuntia. Istukka kyllä paineltiin sängyssä eikä enää siinä jakkaralla.

 

[Bijou73]

Tuosta pystyasennossa synnyttämisestä: minulle kätilö sanoi viime synnyytykseksessä, että juuri koskaan ei tarvitse leikata kun äiti synnyttää jakkaralla. Itsekin selvisin täysin ilman repeämiä ja oli helppo kohdistaa ja ajoittaa ponnistus jakkaralla. Ponnistusvaihe vain 3 minuuttia ja istukkakin syntyi nopeammin ja helpommin kuin kahdessa edellisessä synnytyksessäni, joissa leikattiin ja ponnistusvaihe oli noin puoli tuntia. Istukka kyllä paineltiin sängyssä eikä enää siinä jakkaralla.

Ponnistin jakkaralla, mutta minulle tehtiin kyllä eppari + sain toisen asteen repeämät. Tikkejä tuli 40-100 (tämä oli kätilön vastaus) tunnin ompelun aikana. Repeämät lähtivät samasta kohdasta, mutta eri suuntaan, kuin eppari ja siksi meni vähän hankalaksi ompeluhommat. Toivuin kuitenkin aika nopeaan. Istuin vissiin jo parissa päivässä ja ilman rengasta viikossa.

Nyt kakkosta suunnitellaan ja vähän jo etukäteen hirvittää synnytys. Repeämistä en edes huomannut, mutta puudutus epäonnistui ompelun aikana totaalisesti ja sitä minä varmaan eniten pelkään ja sitä että tokan kanssa repeän vielä pahemmin...

 

[episiotomiina]

Nyt kakkosta suunnitellaan ja vähän jo etukäteen hirvittää synnytys. Repeämistä en edes huomannut, mutta puudutus epäonnistui ompelun aikana totaalisesti ja sitä minä varmaan eniten pelkään ja sitä että tokan kanssa repeän vielä pahemmin...

puudutusta voi ja pitaakin lisata, jos kipua tuntuu ommellessa! mulla laakari lisasi sita aina, jos vahankin tunsin jotain pistosta.

 

[Bijou73]

No kyllä sitä puudutusta lisättiinkin ja vielä lisänä oli ilokaasu. Ilokaasu auttoi kun sillä lähti taju :-( Kätilö siis käski vetää vaan lisää kaasua vaikka sanoin, että multa lähtee seuraavalla henkäsyllä taju. "hyvä homma, ei haittaa" sanoi kätilö... Ja niin sitä lähdettiin pienelle "tripille" pariinkin otteeseen. Ja olin aivan äärettömän sekaisin pitkään sen jälkeenkin, luulin mm. synnyttäneeni sairaan lapsen, enkä uskonut, että ihan terve tyttö mulla oli!

Mutta luultavasti näin käy varmaankin aika harvalle...

 

[Tin-tin]

Mullakin leikatii ekassa synntykeessä + lisäksi tuli toisen asteen repeämät joihin laitettiin kolmisenkymmentä tikkiä salissa nukutuksessa. Paraneminen kesti viikkoja ja vielä puoli vuotta synnytyksestä alapää olo välillä kipeä.

Toisessa synnytyksessä (välissä 1v7kk) ei tarvinnut leikata, ja repeämäkin oli hoidettavissa neljällä tikillä. Eli kyllä voi olla tokalla kerralla helppoa! Vaikka olikin epiduraali päällä niin tunsin ponnistamisen paikankin paremmin kuin ekalla kerralla. Synnytyksestä on nyt 2 viikkoa enkä ole tarvinnut koko aikana särkylääkettä (ekalla kierroksella niitä meni pitkään päivittäin) ja alapäälkin tuntui varmaan jo laitokselta kotiuduttaessa "omalta".

Tsemppiä loppuodotukseen!

 

[noloo]

Minulla käytettiin ekassa synnytyksessä imukuppia sydänäänten heikentymisen vuoksi. Tällöin tuli iso eppari, joka jätti tietenkin ison joustamattoman arven. Kahdessa seuraavassakin synnytyksessä tehtiin norm. eppari, kun arpi ei joustanut. Neljännessä synnytyksessä laitoin toivomukseksi ettei tehtäisi epparia kuin vasta jos on ihan pakko. Epparia ei tehty ja oli mukavaa kun oli vain pari tikkiä nirhaumissa.

Ikävää kuitenkin oli, että ekaa kertaa oli "paikat" tunnottomana ekan puolivuotta ja vielä vuoden jälkeenkin se on väljemmän tuntuinen kuin ed. synnytysten jäliltä.