VALAS VAI MERENNEITO?
Äskettäin Ranskassa, suuren kaupungin erään kuntosalin ikkunaan
ilmestyi
juliste. Siinä oli kuva nuoresta, hoikasta ja ruskettuneesta naisesta
ja
teksti, joka kuului: "Haluatko sinä olla tänä kesänä valas vai
merenneito?!"
Keski-ikäinen nainen, jonka fyysinen olemus ei ollut samankaltainen
kuin
kuvan naisella, vastasi julkisesti kysymykseen joka julisteessa
esitettiin.
Niille, joita asia mahdollisesti kiinnostaa:
Valaita ympäröi aina parvi ystäviä (delfiinejä, merileijonia ja
uteliaita
ihmisiä). Niillä on aktiivinen seksielämä, ne tulevat raskaaksi ja
synnyttävät hurmaavia vauva-valaita. Ne viettävät ihanaa elämää
delfiinien
kanssa ja ahtavat itseensä katkarapuja. Ne leikkivät ja uivat meressä
ja
näkevät upeita paikkoja, kuten Patagonian, Beringinsalmen ja
Polynesian
koralliriutat. Valaat laulavat kauniisti ja ovat jopa levyttäneet
laulujaan. Ne ovat upeita otuksia eikä niillä ihmisen lisäksi ole
lainkaan
luontaisia vihollisia. Niistä pitävät lähes kaikki ympäri maailman ja
ne
ovat rakastettuja, suojeltuja ja ihailtuja.
Merenneitoja ei ole olemassa. Jos niitä olisi, ne jonottaisivat
psykoanalyysiin jossa pyrittäisiin helpottamaan niiden
identiteettikriisiä
ja selvittämään sitä ovatko ne ihmisiä vai kaloja. Niillä ei ole
seksielämää koska ne tappavat miehet jotka menevät niiden lähelle.
Kuinka
ihmeessä ne voisivat edes harrastaa seksiä? Ne eivät voi saada lapsia
ja
kuka edes tahtoisi mennä lähelle tyttöä, joka haisee kuin kalatori?
Valinta on minulle itsestäänselvyys.
Minä tahdon olla valas.
P.S. Elämme aikakautta, jolloin media laittaa päähämme ajatuksia
siitä,
että vain hyvin hoikat ihmiset ovat kauniita. Minä mieluummin syön
jätskiä,
hyvän aterian miehen kanssa joka saa minut värisemään tai
palan suklaata ystävieni seuraksi. Ajan mittaan painomme lisääntyy
koska
sisäistämme niin paljon tietoa ja viisautta. Kun se ei enää mahdu
päähämme, se levittäytyy muualle kehoomme. Joten: me emme ole
painavia,
vaan suurenmoisen sivistyneitä, koulutettuja ja onnellisia. Alkaen
tästä
päivästä, aina kun katson peilistä takapuoltani, ajattelen: "Herran
pieksut, katsokaa kuinka fiksu minä olen!"
Äskettäin Ranskassa, suuren kaupungin erään kuntosalin ikkunaan
ilmestyi
juliste. Siinä oli kuva nuoresta, hoikasta ja ruskettuneesta naisesta
ja
teksti, joka kuului: "Haluatko sinä olla tänä kesänä valas vai
merenneito?!"
Keski-ikäinen nainen, jonka fyysinen olemus ei ollut samankaltainen
kuin
kuvan naisella, vastasi julkisesti kysymykseen joka julisteessa
esitettiin.
Niille, joita asia mahdollisesti kiinnostaa:
Valaita ympäröi aina parvi ystäviä (delfiinejä, merileijonia ja
uteliaita
ihmisiä). Niillä on aktiivinen seksielämä, ne tulevat raskaaksi ja
synnyttävät hurmaavia vauva-valaita. Ne viettävät ihanaa elämää
delfiinien
kanssa ja ahtavat itseensä katkarapuja. Ne leikkivät ja uivat meressä
ja
näkevät upeita paikkoja, kuten Patagonian, Beringinsalmen ja
Polynesian
koralliriutat. Valaat laulavat kauniisti ja ovat jopa levyttäneet
laulujaan. Ne ovat upeita otuksia eikä niillä ihmisen lisäksi ole
lainkaan
luontaisia vihollisia. Niistä pitävät lähes kaikki ympäri maailman ja
ne
ovat rakastettuja, suojeltuja ja ihailtuja.
Merenneitoja ei ole olemassa. Jos niitä olisi, ne jonottaisivat
psykoanalyysiin jossa pyrittäisiin helpottamaan niiden
identiteettikriisiä
ja selvittämään sitä ovatko ne ihmisiä vai kaloja. Niillä ei ole
seksielämää koska ne tappavat miehet jotka menevät niiden lähelle.
Kuinka
ihmeessä ne voisivat edes harrastaa seksiä? Ne eivät voi saada lapsia
ja
kuka edes tahtoisi mennä lähelle tyttöä, joka haisee kuin kalatori?
Valinta on minulle itsestäänselvyys.
Minä tahdon olla valas.
P.S. Elämme aikakautta, jolloin media laittaa päähämme ajatuksia
siitä,
että vain hyvin hoikat ihmiset ovat kauniita. Minä mieluummin syön
jätskiä,
hyvän aterian miehen kanssa joka saa minut värisemään tai
palan suklaata ystävieni seuraksi. Ajan mittaan painomme lisääntyy
koska
sisäistämme niin paljon tietoa ja viisautta. Kun se ei enää mahdu
päähämme, se levittäytyy muualle kehoomme. Joten: me emme ole
painavia,
vaan suurenmoisen sivistyneitä, koulutettuja ja onnellisia. Alkaen
tästä
päivästä, aina kun katson peilistä takapuoltani, ajattelen: "Herran
pieksut, katsokaa kuinka fiksu minä olen!"
