eivät asiakaspalvelijat voi asiakkaan kotiin lähteä vakuutuksia tekemään, heidän työpaikkansa on siellä konttorilla. Asiamiehet taas käyvät yleensä yritysasiakkaiden luona. Esim maatiloilla. Siellä on paljon kohteita vakuutettavana, ja asiakas on kiinni työssään, joten hän usein pyytää asiamiehen luokseen. Ei ole aikaa mennä konttorille, joka usein on pitkän matkan päässä. Jos yksityinen henkilö tekee kotivakuutuksen, ei vakuutusyhtiön edustaja käy "nuuskimassa" vaan asiakkaan kertoman perusteella vakuutus laitetaan voimaan, puhelimitse tai konttorikäynnin yhteydessä. Mikäli yksityisen henkilön omistama omakotirakennus on vanha tai erikoinen, kohde käydään tarkistamassa paikan päällä, ja silloin vakuutusyhtiön edustaja on rakennustarkastaja. Samat tarkastajat käyvät kohteessa kun on sattunut esim tulipalovahinko. Jos vakuutettavaksi on tulossa arvoesineitä, esim tauluja, ei vakuutusyhtiö tarkasta niitä etukäteen, vaan asiakas arvioituttaa taulut asiantuntijalla, ja listaa ja kuvaa ne. Lista ja kuvat asiakas toimittaa vakuutuyhtiöön joka säilyttää ne arkistossaan. Kätevää, asiakas ei targitse ainakaan sen takia pankin tallelokeroa. (Paperit ja kuvat voivat esim tuhoutua tulipalossa, joten niitä ei kannata säilyttää vakuutetussa kohteessa...) Tuon arvioinnin vakuutuksen ottaja maksaa itse. Maaseudulla on ihan tavallista että asiamies tekee vakuutukset, joko toimipisteessään jonkun paikallisen firman tiloissa tai käymällä asiakkaan luona, riippuen asiasta. "Nuuskimisesta" ei todellakaan ole kyse, he tekevät työtään ja se on palvelua. Sanoisin että nuuskijoiksi voisi sanoa niitä, jotka lukevat ns roskalehtiä, nähdäkseen/lukeakseen, kuinka julkimot elävät, millainen koti tai elämänkumppani heillä on.... Työtään tekevää asiakaspalvelijaa ei voi sanoa nuuskijaksi, heillä on ihan muut kiinnostuksen kohteet, kuten se, miten asiakkaan vakuutusriskit parhaiten katetaan.