V
vierailija
Vieras
Tämä työttömyys ja siitä seuraava heikko taloustilanne saa mielen matalaksi. Alkaa pikkuhiljaa usko loppumaan että mikään ikinä tulee muttumaan paremmaksi. Varmasti kaikki on mun omaa syytä niinku nyt yleensäkin kaikki palstalla vedetään aloittajan syyksi. Mun olis toki pitäny osata ennustaa etukäteen että tulee tällainen taantuma. No en osannut ennustaa. Jos olisin osannut ennustaa en olisi suostunut muuttamaan miehen kotipaikkakunnalle, keskelle ei mitään. Sillon oli sentään vielä jotain toivoa ja tehtävissä. Sen mä toki tiesin ettei sielä mitään toimistotöitä olisi tarjolla mutta opiskelin pph-tutkinnon ja töitäkin oli mukavasti vielä silloin. Sitten vaan yhtäkkiä kaikki muuttui. Viimeinen pitempi työjakso loppui kesällä 2014. Sen jälkeen olen saanut/löytänyt vain pieni sijaisuuksia 1-2pvän pätkiä hyvällä tuurilla 1viikko-1kuukauden pituista. Kaikki olen ottanut vastaan. Mitään pidempää ei löydy ei edes lähikunnista. Ikää on jo yli 30v. Ei opiskelu kauheasti innosta tässä vaiheessa eikä se todellakaan paranna taloustilannetta jos lähden opiskelemaan. Opintotuella ei pärjää kun on lapsiakin ei miehen palkka sentään ihan kaikkea kata. Muuttaminen ei ole mahdollista ainakaan nyt ihan lähitulevaisuudessa, ehkä joskus.
Ei taida olla olemassa mitään millä voin parantaa asioita nyt heti... Eli ahdistus ja stressi jatkuu. Kamala stressi joka varmaan vie kohta terveydenkin.
kiitos jos joku jaksoi lukea. älkää tuomitko.
Ei taida olla olemassa mitään millä voin parantaa asioita nyt heti... Eli ahdistus ja stressi jatkuu. Kamala stressi joka varmaan vie kohta terveydenkin.
kiitos jos joku jaksoi lukea. älkää tuomitko.