Vain yksi lapsi - onko väärin lasta kohtaan??

Tämä on hyvin henkilökohtainen asia. Mieheni kanssa tunnemme, että me haluamme ainakin yrittää saada lapselle sisaruksen. Jos meille ei toista lasta suoda, voisimme ehkä miettiä adoptiota. Jännä juttu, mutta esikoisen syntymän jälkeen tuntui hetken, että tässä tämä lapsi nyt on ja saa jäädä ainokaiseksi. Jo parin kuukauden päästä alkoi kuitenkin tuntua nimenomaan siltä, että me tekisimme väärin, jos emme yritä saada lapselle sisarusta. Me siis koemme, että meidän osaltamme on väärin omalle esikoisellemme, jos emme yritä saada lisää lapsia.

 

Onhan sisarukset rikkaus, mutta entäs jos vanhemmat tekee sen toisen lapsen ihan vaan siksi että ensimmäinen saa sisaruksen? Onko sekään ihan oikein? Jos vaikka eivät oikein jaksaisi syystä tai toisesta enempää lapsia, tuntisivat että yhdessä on tarpeeksi -niin hyviä kuin huonoja puolia?

 

Mielenkiinnolla olen lukenut kaikki vastaukset, kiitos niistä. Tosi paljon eri puolia asiassa on...No, luulen että meidän perheessä aihe on vielä jonkin aikaa esillä, eipä tässä mikään kiire vielä ole tehdä päätöksiä. Jotenkin vaan juuri nyt tuntuu, että oma olo on onnellinen tässä kolmen porukassa, eikä sellaista suurta kaipausta saada lisää lapsia ole. Mutta toisaalta en muodosta yksin perhettämme, joten onhan tässä muustakin kyse kuin äidin tuntemuksista, joskaan miehelläni ei ole vahvaa mielipidettä asiasta eikä esikoinen osaa toiveitaan ilmaista. Jos pikkukakkonen saadaan, niin ei häntä tietenkään hankinta "vain" sisarukseksi esikoiselle, mutta on se minusta kuitenkin tärkeä näkökohta. Tai ehkä niin päin, että sisarusnäkökohta korostuu, jos tekee päätöksen olla yrittämättä lisää lapsia.

 

Minusta se on väärin ihmistä kohtaan, että niitä lapsia kanssa oletetaan tekevän useampia |O |O |O Eikö mikään riitä |O

 

Pastorille vielä: en oleta muiden tekevän lapsia tai tee itse lapsia ulkopuolisten painostuksesta, vaan pohdin asiaa perheen sisäisistä ja esikoisen näkökulmasta.

 

kaikenlaista sitä taas joku pohtii. eihän lapsia tehdä (saada) toisia lapsia varten? sisarukset voivat olla rikkaus tai taakka. jos itse ei tunne, että tarttee monta lasta ja on asian kanssa vielä kiikkutuolissakin sydämessään samaa mieltä, niin mitä tätä jauhamaan? voimia.

 

Ei kannata tehdä lapsia lisää, jos ei ole tukiverkkoja. siis mummoja, jotka hoitavat, jos pitää käydä äitiysneuvolassa tai viedä isompaa harrastukseen tai ulkoiluttaa joskus edes kerran viikossa isompaa jos pienempi on vauvana/taaperona sairas pitempiä aikoja. Tuo aika vie voimat pitkäksi aikaa, kun yksin tekee kaiken.

Yksin on vaikea riittää lapsille. Raskasta. Yksi lapsi oli vain mukavaa nautintoa, ja miksi ei saisi elämä olla sellaista?

 

kaikenlaista sitä taas joku pohtii. eihän lapsia tehdä (saada) toisia lapsia varten? sisarukset voivat olla rikkaus tai taakka. jos itse ei tunne, että tarttee monta lasta ja on asian kanssa vielä kiikkutuolissakin sydämessään samaa mieltä, niin mitä tätä jauhamaan? voimia.

Ei tää mikään turha aihe oo pohdittavaksi. Kaikki yksin kasvaneet ainakin tietää sen.

 

kaikenlaista sitä taas joku pohtii. eihän lapsia tehdä (saada) toisia lapsia varten? sisarukset voivat olla rikkaus tai taakka. jos itse ei tunne, että tarttee monta lasta ja on asian kanssa vielä kiikkutuolissakin sydämessään samaa mieltä, niin mitä tätä jauhamaan? voimia.

Ei tää mikään turha aihe oo pohdittavaksi. Kaikki yksin kasvaneet ainakin tietää sen.

no mutta, eihän se ole yksinkasvaneen syy eikä valinta vaan vanhempien. hekin ovat varmaan tahtoneet elää omaa elämäänsä.

 

Kyllä meille oli selviö kun esikoisen alkuunlaittamista suunniteltiin,että toinenkin sitten saa tulla jos on tullakseen.Tätä kolmatta vähän jo mietittiin,mutta kolme näitä nyt on ja ovat kyllä toistensa bestiksiä
En kyllä lähde tuomitsemaan yksilapsia perheitä,kaikki tekee kuin parhaaksi näkee,meillä näin.

 

Pakko vielä kommentoida näin ainoana lapsena. Toinen lapsi ei välttämättä helpota arkea ainakaan aluksi ja esikoisen on ikävä olla, jos vanhempien väsymys johtuu siitä, että "tehtiin nyt sinulle leikkikaveri". Ei ainokaisella ole mitään hätää, jos vanhemmat huolehtivat hänestä ja varsinkin tätä yhden lapsen asemaa pohtivat. Yksinäisyyttä ja hylätyksi tulemisen kokemuksia voi tulla monilapsisessa perheessäkin.

 

Mun äiti (jolla on 4 lasta) sanoo aina, että lapsia pitää tehdä vain puhtaasti itsekkäistä syistä, koska ei niitä jaksa muuten hoitaa. Olen täysin samaa mieltä B) .

 

Ei ole väärin. Itsellä on kolme sisarusta ja kolme lasta eikä siinäkään ole pahaa. Mutta iloisia ja auttavaisia noista ainoista lapsista tulee samalla tavalla. Kaverini oli jopa sosiaalisilta taidoiltaan parempi kuin minä, vaikka oli ainoa lapsi. Pienenä vanhemmat joutuvat enemmän leikkimään lapsen kanssa, mutta toisaalta taas monilapsisessa perheessä leikkimiseen ei jää aikaa kunnolla vanhempien osalta.

Eli valitse ihan sen mukaan mitä itse haluat, helpommalla pääset yhden lapsen kanssa. Varmasti hän tulee kaipaamaan sisaruksia joskus, mutta näin hänen on pakko muodostaa ystäväpiiri muuten.

 

No ei minusta väärin ole lasta kohtaan, jos ei toista lasta halua. Saattaahan ainokainen kaivata sisaruksia, mutta saattaa monilapsisen perheen vesakin toivoa olevansa ainoa. Molemmissa on varmasti omat, hyvät ja huonot, puolensa.

Mitä tulee tuohon hemmotteluun, en sinänsä usko, että ainokaista hemmotellaan välttämättä sen enempää kuin monilapsisen perheen lastakaan. Meillä ainakin (lapsia kolme) tulee monesti ostettua toisille jotain ihan vaan kun yksi sai...

Sen kuitenkin sanon, että usein ainokaiset ovat alle kouluikäisinä aika "vaativia" ja voivat pomotellakin - tämä siis toisten lasten seurassa. Lähinnä uskoisin sen johtuvan siitä, että ovat tottuneet leikkimään aikuisen kanssa, joka varmaan leikkitilanteessa aika usein antaa lapsen johtaa leikkiä ja enemmän peesailee. Tämä ainokainen ei vain vielä ole oppinut luovimaan muiden kanssa leikkitilanteissa. Ei tarkoita kuitenkaan sitä, ettei oppisi - oppii vaan ehkä vähän myöhemmin kuin ikätoverinsa, jolla on sisaruksia pienehköllä ikäerolla. Kouluiässä erot ovat varmasti jo tasoittuneet.

Tällaisia olen joskus pohtinut, kun naapurin ainokaisen leikkiä meidän lasten kanssa olen seuraillut. Samaten muuten moni (huom. ei kaikki) ainokainen on aika pikkuvanha. Minusta on vähän ärsyttävä piirre ja siksi kiinnitänkin siihen helposti huomiota. Jonkun muun mielestä tämä taas on hurmaava piirre ja ihastelevat sitä kovin. (Selittäisikö tämä sitä, että koulussa tmv. on pidetty mitä kohteliaimpana...)

Mutta tuo ällöttävä kommentti, jonka joku heitti siitä, että jos yksilapsinen perhe menettää lapsensa, ei jää ketään, mutta monilapsisilla jää vielä muita. Huh huh!! Jos menettäisin vaikka esikoiseni, ei minulle jäisi enää yhtään esikoista. Niin se vaan on. Ei toinen toista korvaa.

 

minusta ei ole olleskaan väärin-olen itse ainoa.

 

" MÄ oon ainut lapsi ja myönnän, että kärsin siitä. :/

Oon halunnu AINA sisarusta, jonka kanssa jakaa kurjat vanhemmat.

Jonka kanssa olla lomilla, kun ei oo ketään muuta, matkoilla, kun on vaan ne vanhemmat, Puuhamaassa jossa saat olla ihan yksin."


Vanhempien kuuluisi itse olla omien lastensa kanssa... Vaikka sinulla olisi ollut sisar, ei hänellä olisi ollut velvollisuutta viihdyttää sinua.

"Joka olis MUN kanssa, kun vanhemmat ei viitsi, jotka sanoo, et keksi nyt jotain tekemistä..."

Sama juttu kuin edellisessä.

"Jonka kanssa vois olla, kun vanhemmat tappelee ja juo."

Vanhempiesi ei olisi kuulunut tapella ja juoda. Olisit luultavasti kärsinyt kyseisestä käyttäytymisestä, vaikka sinulla olisi sisar ollutkin.

"Jonka kanssa vois hoitaa itsemurhalla uhkailevaa marttyyri-äitiä."

Lasten ei pitäisi joutua hoitamaan vanhempiaan, ei yksinäisen lapsen tai sisarusten.

"Jonka kanssa vois juosta pakoon kännissä vittuilevaa isää."

Jonka kanssa vois jakaa ne HIRVEÄT määrät tavaraa, jolla korvattiin rakkaus ja hellyys.


Meillä on kaks lasta ihan just siks. =) "

Ok. Varmaan joksikin vitsiksi tarkoitit tuon. Toivoisin kuitenkin, että vanhemmat jotka eivät kykene lapsistaan huolehtimaan, eivät hankkisi lapsia ollenkaan, tai sitten tajuaisivat ainakin lopettaa sen yhden jälkeen. Jos tuo kuvaamasi "lapsuutesi" oli todellinen, niin olisit saattanut kärsiä vielä enemmän jos sinulla olisi ollut esim. pikkusisko. Vanhempiesi lisäksi olisit mahdollisesti joutunut huolehtimaan vielä sisaruksestakin.

 

Ei lapsia lapsen takia kannata "hankkia", jollei muuten ole siihen valmis.

 

Ensinnäkin puutun otsikkoon VAIN yksi lapsi.
Meillä on pian 8 täyttävä poika, eikä ole koskaan ollut mulle ja ukolle vain. |O

Mä en ole missään määrin "lapsityyppiä", enkä taatusti "tee" pojalle sisarusta vain sen takia, että niin kuuluu tehdä tai muillakin on!
Minun mielestäni lapsen hankinnalle pitää olla pikkaisen enemmän perusteita...

Se, että on sisaruksia, ei automaattisesti merkitse sitä, että sisarukset ovat kuin paita ja peppu tai millään tapaa edes läheisiä toisilleen. Aina se ei vaan mene niin.

Poika haluaa usein kavereita ja on suht sosiaalinen tapaus, mutta viihtyy kyllä yksikseenkin, eikä kyllä millään muotoa ole se "piloille lellitty AINOA LAPSI" :headwall:

Yhdyn täysin tähän.
Ja enempää ei lapsia tule, vaikka se oisi miten hienoa tahansa MUIDEN mielestä.
Lapsemme on ihan tyytyväinen elämäänsä näinkin.
Vaikka onkin VAIN jonkun mielestä... ei todellakaan ole VAIN.

 

Ite oon ainut lapsi ja jonkun verran kaipasin lapsena sisaruksia, mutta onnellinen lapsuus kuitenkin :heart: Sain lapsena onneksi aina tosi helposti kavereita joten yksin en joutunut olemaan.

 

Onhan sisarukset rikkaus, mutta entäs jos vanhemmat tekee sen toisen lapsen ihan vaan siksi että ensimmäinen saa sisaruksen? Onko sekään ihan oikein? Jos vaikka eivät oikein jaksaisi syystä tai toisesta enempää lapsia, tuntisivat että yhdessä on tarpeeksi -niin hyviä kuin huonoja puolia?

Samaa mieltä täysin!! Koskapa itsellä tämä tilanne. Meillä yksi lapsi ja koko ajan pähkään mitenkä on toisen yrittämisen kanssa. Tuntuu että jos en/emme jaksakaan. Tämän ainokaisen vauva-aika kun oli aikas rankkaa itkuineen ja sairaalareissuineen. Ihana ja rakas lapsi on tietenkin tämä ja mitään en pois vaihtaisi, mietin vaan että mitenkä sitä oma pää jaksaa jos toisenkin kanssa kovia hankaluuksia on. Tai mitenkä parisuhde jaksaa sen kaiken.

 

Sellasta pohdin, että jos jättäis lapsiluvun yhteen. Mutta onko se väärin lasta kohtaan? En tunne yksilapsisia perheitä. Mites on, kaipaako ainoa lapsi aina sisaruksia? Meillä vielä niin pieni ettei ole sisaruksia osannut kaivata.

Meillä ainaki likka kauheesti kyselee, et koska meille tulee vauva? Koska musta tulis isosisko? :/

Asia nyt on vain niin, että tähän yhteen meillä lapsiluku jää. :/

 

Ensinnäkin puutun otsikkoon VAIN yksi lapsi.
Meillä on pian 8 täyttävä poika, eikä ole koskaan ollut mulle ja ukolle vain. |O

Mä en ole missään määrin "lapsityyppiä", enkä taatusti "tee" pojalle sisarusta vain sen takia, että niin kuuluu tehdä tai muillakin on!
Minun mielestäni lapsen hankinnalle pitää olla pikkaisen enemmän perusteita...

Se, että on sisaruksia, ei automaattisesti merkitse sitä, että sisarukset ovat kuin paita ja peppu tai millään tapaa edes läheisiä toisilleen. Aina se ei vaan mene niin.

Poika haluaa usein kavereita ja on suht sosiaalinen tapaus, mutta viihtyy kyllä yksikseenkin, eikä kyllä millään muotoa ole se "piloille lellitty AINOA LAPSI" :headwall:

Täysi peesi tälle kirjoitukselle!

 

Ensinnäkin puutun otsikkoon VAIN yksi lapsi.
Meillä on pian 8 täyttävä poika, eikä ole koskaan ollut mulle ja ukolle vain. |O

Mä en ole missään määrin "lapsityyppiä", enkä taatusti "tee" pojalle sisarusta vain sen takia, että niin kuuluu tehdä tai muillakin on!
Minun mielestäni lapsen hankinnalle pitää olla pikkaisen enemmän perusteita...

Se, että on sisaruksia, ei automaattisesti merkitse sitä, että sisarukset ovat kuin paita ja peppu tai millään tapaa edes läheisiä toisilleen. Aina se ei vaan mene niin.

Poika haluaa usein kavereita ja on suht sosiaalinen tapaus, mutta viihtyy kyllä yksikseenkin, eikä kyllä millään muotoa ole se "piloille lellitty AINOA LAPSI" :headwall:

Täysi peesi tälle kirjoitukselle!

Samoin täysi peesi-teksti olisi voinut tulla minun näppikseltä, paitsi mulla tytär

 

Tässä olisi vielä yksi näkökulma: Olen itse yksinhuoltaperheen kuopus ja olen kärsinyt paljon siitä, ettei äiti riittänyt meille molemmille sisaruksille. Tappelimme äidin huomiosta jatkuvasti, olimme toistemme pahimpia vihollisia. En muista lapsuuteni ajalta kuin muutaman lämpimän hetken sisareni kanssa. Aikuisiällä välimme ovat kyllä olleet kohteliaat, mutta lämpö ja toiseen tukeutuminen puuttuvat. Perheeseeni syntyi esikoinen vuosi sitten ja toisen lapsen yrittäminen mietityttää kovasti. Olen todella nauttinut siitä kun olen voinut antaa kaiken rakkauteni ja huomioni lapselleni, enkä voi olla ajattelematta, että kyllä se toinen lapsi (niin rakas kuin olisikin) verottaisi paljon jaksamista ja yhteistä aikaa. Olisiko elämä yhtä riittämättömyyden tunnetta?

 

Jos vaan on mahdollista niin kylä pitäisi lapselle suoda sisarus. On se niin arvokasta. Ja jos on vain se yksi niin kyllä se helposti tulee piloille lellittyä. Tietyt kehittymisen mahdollisuudet jää näiltä ainoilta lapsilta pois, mitä suurin osa muista lapsista saa onneksi kokea.
ps. meillä kanssa hieman huonoja kokemuksia näistä ainokaisista.....

TÄYSIN ERI MIELTÄ TÄSTÄ ASIASTA!!! |O

*muoks*
Ja turha yleistää tuota lellimisasiaa :kieh:

Aivan , missään asiassa ri voi yleistää , ei tässäkään. Itselläni sisko ja se on ihana asia näin aikuisiällä. Mutta minulla monta hyvää ystävää jotka ovat ainoita lapsia olleet ja ovat niitä empaattisempia ja ihanempia. Haluavat toisille hyvää ja jakaa kaiken toisten kanssa. Se on VAIN kasvatuksesta kiinni !!!!!