Vain yksi lapsi - onko väärin lasta kohtaan??

no sä olet tietenkii eri mieltä koska sulla on vaan se yksi
et sä voi edes tietää mitä se lapsi jää paitsi!

 

Jos vaan on mahdollista niin kylä pitäisi lapselle suoda sisarus. On se niin arvokasta. Ja jos on vain se yksi niin kyllä se helposti tulee piloille lellittyä. Tietyt kehittymisen mahdollisuudet jää näiltä ainoilta lapsilta pois, mitä suurin osa muista lapsista saa onneksi kokea.
ps. meillä kanssa hieman huonoja kokemuksia näistä ainokaisista.....

TÄYSIN ERI MIELTÄ TÄSTÄ ASIASTA!!! |O

*muoks*
Ja turha yleistää tuota lellimisasiaa :kieh:

Kyllä kaikki lapset kehittyy ihan omaa tahtiaan, oli sisaruksia tahi ei. Jos vanhemmat on ns. "perus"kasvattajia, niin sisarukseton lapsi ei jää mistään paitsi.

 

no sä olet tietenkii eri mieltä koska sulla on vaan se yksi
et sä voi edes tietää mitä se lapsi jää paitsi!

Iselläni on 2 sisarusta... iso- sekä pikkuveli, ja tasan tarkkaan voin sen kertoa että ei siitä mitään hyötyä ole. Todella harvoin yhteyksiä edes pidetään.

Isoveljeä en paljoakaan nähnyt... (meillä 13v ikäeroa) ja pikkuveljen kanssa vain tapeltiin.

Että jos sun mielestäs esim. sisarusten välinen tappelu on se mistä lapsi jää paitsi niin mun mielestäni se on vain hyvä.

:kieh: |O

 

Ei lapsia hankita sen takia, että niillä olis sisaruksia, vaan sen takia, että halutaan lapsi. Jos ei halua, kuin yhden, niin ei halua.

 

Perhekohtanen kysymys, mihin vaikuttaa paljon muutkin asiat kun sisarukset.

 

Vai tämmöseen hulluun paskamaailmaan vielä paljon lapsia! Ensin pilataan maapallo elinkelvottomaks ja sit vielä pitäs hankkia paljon lapsia tänne kärsimään! Huh huh.

 

Mun kaveripiirissä on molempia, ainoita lapsia ja niitä joilla sisaruksia. Meillä on ollut tästä asiasta monesti puhetta, ja ne joilla sisaruksia ei ole, eivät niitä kaipaakkaan. Ne taas joilla sisaruksia on, itseni mukaan lukien, eivät voisi kuvitellakkaan elämäänsä ilman sisaruksia.

Itse ajattelin että haluan ainakin 2 lasta, ihan siksi että sitten aikanaan kun minusta ja miehestä aika jättää, olisi edes se sisarus elämässä. Meillä on nyt tuo 2 lasta, ja enempää ei tule. Pojilla tosin on ihan omat kaverit ja omat jutut (ikäeroakin sen verran) että ei heistä niinkään seuraa toisilleen vielä ainakaan ole. Kumpaakaan ei silti olla pilalle lellitty!

 

Se on kyllä hyvä pointti, että kun on sisarus, ei jää maailmassa aivan yksin, kun vanhemmat ehkä kuolee. MUTTA. Se sisaruskin voi kuolla. Voi käydä niin, että lapset kuolee ennen vanhempia. voi olla, ettei sisaruksille kehitykkään ystävyyssuhdetta. Se ainut lapsi voi löytää ihanan puolison ja sitten hankkia itse niin monta lasta kuin haluaa.

 

mulla on kaksi isosiskoa ja kyllä minä kaipasin pikkusiskoa tai veljeä eli kyllä lapset niitä sisaruksii haluaa vaikka niitä ois ennestäänkin. naks.

 

Mun mielipiteitä...

hemmotelluksi tuleminen ei ole kiinni siitä onko ainokainen vai ei, se on kiinni ihan muista asioista.

Sisarukset tuo aina elämään paljon rikkautta, oli suhde heihin sitten hyvä tai huono, ikäerot isot tai pienet.

Lapsi voi kaivata sisaruksia tai sitten ei. Tiedän monenlaisia tapauksia omasta tuttavapiiristä. Minulla itsellä kolme sisarusta, mutta silti kaipasin samanikäistä sisarusta vielä lisäksi(meillä on isot ikäerot). Itse olen aina toivonut monta lasta pienillä ikäeroilla.

Aikuisena sisarussuhteet voi olla ongelmallisiakin, mutta niistä on silti aina myös iloa.

En sanoisi että on väärin jättää lapsi ainokaiseksi, vanhemmat tietävät mikä heidän perheelleen on parhaaksi.

 

no ei tietty ole. laps ite voi kaivata seuraa, mu teihän mihkään kirjoihin ole kirjoitettu et lapsella pitää olla sisarus...

 

Meillä ei ole toista lasta oman synnynnäisen sydänvikani takia. Lääkärit eivät tosin ole koskaan kieltäneet suurperheenkään perustamista,mutta me olemme mieheni kanssa suunnattoman onnellsisa tuosta meidän ainokaisestamme.

Lapsemme olisi itse toivonut sisaruksia,mutta olemme hänelle asian rehellisesti kertoneet. Lapsi on jo 10v.

Itse olen sitä mieltä, että niin suurperheissä kuin perheissä joissa on "vain" yksi lapsi on ääripäät, jotka me VANHEMMAT rakennamme.
Kauhukakaroita ja lellittyjä varmasti löytyy kaikenlaisista perheistä.
Itse olen jopa sitä mieltä, että ylivilkkaita lapsi on eniten suurissa perheissä ja sellaisissa joissa lapsilla on pieni ikäero.
Me vanhemmat joilla on yksi lapsi pystymme jakamaan kaiken voimavaran häneen...ja jokainen tietää että me kaikki äidit ja isät haluamme lapsillemme parasta...

Se, että meidän yksilapsisten perheissä lapsilla on usein "kaikkea" johtuu mielestäni siitä, että meillä on YKSI lapsi johon sijoittaa....ymmärrän täysin, että ei siskollani ole varaa ostaa neljälle lapselleen omia pleikkareita, telkkareita, tietokoneita, ds....

Te suurperheiden äidit! Miettikäähän joskus asiaa tältäkin kannalta. Meillä yksilapsisilla perheillä on siinä mielessä VAIN se yksi lapsi, että JOS jotakin tapahtuu meillä ei ole YHTÄÄN lasta. Montako teille jää?
Meidän arki ei aina ole helppoa, koska on VAIN yksi lapsi,joka kaipaa sisaruksia, leikkiseuraa....te voitte kyllä sanoa, että mene leikkimään veljesi kanssa...tai pyytää isosiskoa hoitamaan pienimpiä käydessäsi maitokaupassa...

Usein suurissa perheissä ei ajatella LAPSIA, vaan aikuiset ovat niin itsekkäitä ja vaikka pienin olisi vielä tosi pieni niin uutta pukkaa...Koska ÄIDILLÄ on vauvakuume!!!!!Hoitakaa ensin kunnialla ne teillä JO olevat...

Omassa lähipiirissäni on lähes kaikilla 4-7 lasta ja useimmat heistä ovat moniongelmaperheitä. He ovat eronneita perheitä, masentuneita, köyhiä, lapset ovat erityislapsia, äidit eivät jaksa...isät eivät ole arjessa edes mukana....Ja silti uutta pukkaa, uutta pukkaa....

 

noi ku on sitä mieltä et ehdottomasti pitää olla vähintään kaks, ni onko miehellä sit väärin olla vain yksi vaimo :saint:

lelliä voi lapsiaan vaik niit olis 15...

 

Mä olen ainoa lapsi, samoin mieheni, eikä meistä kumpikaan koe tulleensa väärin kohdelluiksi. Eikä meistä taatusti kumpikaan ole piloille hemmolteltu kakara, siitä on kyllä vanhemmat pitäneet huolen (vaikka äitini kyllä maailman ihanin ihminen olikin). Henkilökohtaisesti en ole sisaruksia koskaan kaivannut.

 

no yhtä väärin kuin on tehdä ylipäätään tähän ylikansoitettuun palloon yhtään lasta lisää. Et ajatelkaas sitä vauvatehtailijat, niin ja kyllä yhden lapsen saa kasvatettua niinkin ettei ole lellitty ja et on sosiaalinen muut huomioiva. Se on vanhemmista kyllä kiinni hyvin pitkälle. Yleensä ne kolmannet vauvat on niitä lellikeitä, kun ei enään jakseta samallalailla kuin ekan ja tokan kanssa. Kolmas elääkin monissa perheissä vähän kuin pellossa..

 

on väärin.
meidän tuttavapiirissä 2 yksilapsista perhettä. poika 5v on aivan järkyttävä kauhukakara, en ole pahempaa pomottajaa ja kiusaajaa nähnyt.
toisessa perheessä tyttö 7v, sama juttu. kamala itsekäs pomottaja. ja ei osaa hetkeäkään olla yksin. aina pitää haalata kaikki alueen tytöt ja hän sir mielinmäärin määrää, ja aina pitää olla sen kotona, pihalla.

mikä siinä on väärin? Kaikki ei edes saa kuin yhden lapsen. Itselläni oli todella paha raskausmyrkytys ja poika syntyi 2 kk ennen aikojansa hiukan yli kilon painoisena ja taisteli itsensä elämään. On nyt terve eskarilainen eikä todellakaan mikään kauhukakara. Kasvatuksesta se on kiinni, meillä ei anneta periksi joka asiaa vaikka ainut onkin. Kyllä siinä vaiheessa katse pitää suunnata vanhempiin jos lapsi ei osaa käyttäytyä eikä siihen lapseen eikä varsinkaan siihen että on ainut lapsi. Meillä poika osaa leikkiä porukassa ja meillä käy kavereita paljon mutta osaa myös leikkiä yksin, ei valita jos ei ole kaveria ja sekin on hyvä taito oppia. Ei aina tarvi olla ympärillä kamalaa laumaa, ei tässä elämässä ne kaverit koko aikaa mukana kulje vaan joskus on osattava toimia myös yksin. Minulta on usein kysytty että miksi en tee toista. Miksi ottaisin sen riskin että itse voin kuolla ja lapsi syntyä keskosena eikä olekkaan niin hyvin asiat kuin tämän pojan kohdalla että sai terveenä kuitenkin syntyä.

 

Kiitos kaikille kommenteista, paljon on tullu pointteja. En ehkä niinkään pelkää et lapsesta tulisi hemmoteltu tai epäsosiaalinen, mut se vaan mietityttää millasta on kasvaa ilman sisaruksia. Käytännössä sitä varmaan kuitenkin joutuis leikkimään ja olemaan itsekseen enemmän ku ei kai noi naapurin lapsetkaan aina voi kylään tulla...Itselläni on siis sisaruksia ja olihan niistä lapsena iloa vaikkei nyt aikuisisna niin usein nähdäkään. Joteski vaan tuntuu et itselleni yksi lapsi riittäisi mut onko se sitten koko perhettä ajatellen paras ratkaisu...

 

Meille oli itsestäänselvyys, että esikoiselle täytyy saada sisarus ja pienellä ikäerolla, että on sitten seuraa toisistaan. Niimpä meidän neideillä onkin ikäeroa 1v4kk ja onnellisia ollaan molemmista lapsista. Itelläni ja miehelläni on molemmilla monta sisarusta ja kun ollaan kasvettu isoissa perheissä, ehkä se selvyys on peräisin sieltä.

Joku aika sitten tuntu, että lapsiluku on nyt täynnä, mutta toisaalta jossain haaveissa olis vielä se kolmaskin sitten joskus (ei vielä ainakaan 3vuoteen) mutta sit varmaan täytyy yrittää kahta taas peräjälkeen

 

no niin, heti piti nunnun tehdä tästä tappeluketju, ja alkaa haukkua suurperheitä!!!

 

Kaikki ainoat lapset, jotka mä tunnen (siis nyt jo aikuiset ) ovat sitä mieltä, että haluavat itse vähintään kaksi lasta. Heidän mielestään heidän lapsuudestaan puuttui jotain verrattuna kavereihin ja ovat kokeneet asian enemmän negatiivisena kuin positiivisena.

 

Sisaruksen tahoisin pojalle. Mutta kun tuntuu luonto määrävän toisin. Mies ainokainen ja mulla 2 veljeä. Kyl se sisarus on rikkaus muttei pakollinen.
Mulle toisaalta vois riittää yksikin ja en enää ala murehtimaan ja juoksemaan hoidoissa.

 

Itsekästä tai ei, mutta meillä on yksi lapsi (3v.10kk) ja se riittänee. Tämä asia on mieheni kanssa yksissä tuumin päätetty ja siihen ei ulkopuoliset "painostukset" vaikuta. Piste.

 

Olen ainoa lapsi enkä ole koskaan kaivannut sisaruksia, päinvastoin. Oma lapseni jää ainokaiseksi ja toivon että vanhemmistaan huolimatta kasvaa tervepäiseksi ihmiseksi

 

Itse olen ainut lapsi. Lapsena en kaivannut sisaruksia. Tosin välillä oli hieman tylsää, kun ei ollut aina leikkikaveria. Toisaalta olen saanut nauttia vanhempieni ja isovanhempieni jakamatonta huomiota. Mulla on aina ollut hyvät suhteet sukulaisiin, joten sinänsä en tunne olevani yksinäinen ja hyviä ystäviäkin on aina ollut. Nyt aikuisena kaipaan enemmän sisaruksia. On joitain asioita joita haluaisin juuri jakaa siskon tai veljen kanssa.

Itse halusin ehdottomasti enemmän kuin yhden lapsen. Ja onneksi näin myös tapahtui.

 

Mielestäni on väärin, kun tunnen muutamia aikuisia joilla ei ole ollenkaan sisaruksia tai sisarusten ikäero on hyvin suuri (=yli10vuotta).. He aina sitä sanovat kuinka mukavaa olisi jos olisi veli tai sisko tai kuinka mukavaa olisi ollut jos lapsena olisi ollut veli tai sisko... Ei sillä ole mielestäni suurta merkitystä minkälaiset välit siihen sisarukseen on (paitsi tietysti jos vihaa ylikaiken..), mutta silti esim. koululaisena oli mukavaa kun tiesi että pikkuveli on kotona kun tulee koulusta. Se antaa jonkinlaista turvaa tms.
Nyt aikuisenakin on ihan erilaiset välit muihin ihmisiin kun omaan veljeen, vaikka meillä ei kauhean lämpimät välit olekaan niin silti se on mun veli!!