Vain miestäni pyydettiin kummiksi - ihmetyttää...

Meidän esikoisen kummeina on miehen sisko ja minun siskoni - silloisia seurustelukumppaneita ei tullut edes mieleen pyytää ja hyvä niin, ovat eronneet molemmat heistä ajat sitten.

Tytön kummeina on pariskunta ja tämä nyt vähän harmittaa, olisi pitänyt tehdä samoin kuin esikoisenkin kanssa että kaksi erillistä. Eli minusta tuossa ei ole mitään ihmeellistä, ap:n tapauksessa.

 

[QUOTE="hui";26066690]

Sitten mietin että mikä on roolini, sillä näyttää siltä että minua ei kastejuhlaan edes pyydetä - tuskin siis tulevaisuudessa edes synttäreille jne.[/QUOTE]

Oletteko siis saanut jo virallisen kutsun juhliin? Epäilen hiukan, etteikö kummin perhettä kutsuttaisi myös ja jos työ muutenkin siellä vierailette, niin eiköhän teidät kutsuta synttäreille perheenä kuten ennenkin.

 

Oletteko siis saanut jo virallisen kutsun juhliin? Epäilen hiukan, etteikö kummin perhettä kutsuttaisi myös ja jos työ muutenkin siellä vierailette, niin eiköhän teidät kutsuta synttäreille perheenä kuten ennenkin.

Kaveri on soittanut asiasta aviomiehelleni ja pyytänyt kummiksi ja kastejuhlaan, meidän muusta perheestä ei ollut maininnut sanaakaan, joten itsekin olen nyt hämilläni, mennäkkö vai eikö mennä... Jo arvaamaan pitää mennä, niin uskon ettei muuta perhettä ole kutsuttu, sen kaltainen se puhelu mielestäni on ollut.

 

Mitäpä jos itse soittaisit ja kysyisit asianlaitaa? Tarvitse täällä arpoa ja kehittää pulssia nostattavia salaliittoteorioita...

 

[QUOTE="hui";26066690]On kiva että täällä tulee myös minua ymmärtäviä kommentteja - tosin yritän ymmärtää myös toistakin näkökantaa, sillä näyttää olevan tavallista että kummit eivät ole pariskuntia vaan ne on valittu jollain muulla tavalla - täälläpäin missä asun kummit ovat oikeastaan poikkeuksetta pariskuntia ja yleensä kummeja on siis vain kaksi henkilöä.

Tässä tapauksessa tilanne on se että kummeiksi on pyydetty kihlapari (miehen kaveri sekä hänen kihlattunsa) sekä minun aviomieheni.
Minulta kyllä pyydettiin kaikki lastentarvikkeet (vaunut, sängyt, vaatteet sitteri jne) ja olen ne pessyt ja laittanut valmiiksi luovutettavaksi (ilmaiseksi).
Myös lastenhoitoapua tarvitaan ja olen siihenkin tietenkin lupautunut. Sitten tulikin tämä "pommi" että vain aviomieheni on kummi, vaikka olemme olleet ystäväpariskunta vuosia.

Sitten mietin että mikä on roolini, sillä näyttää siltä että minua ei kastejuhlaan edes pyydetä - tuskin siis tulevaisuudessa edes synttäreille jne.[/QUOTE]

Loukkaantuisin tällaisesta!

 

[QUOTE="vieras";26066801]Mitäpä jos itse soittaisit ja kysyisit asianlaitaa? Tarvitse täällä arpoa ja kehittää pulssia nostattavia salaliittoteorioita...[/QUOTE]

Mitä kysyisin?

 

[QUOTE="hui";26066783]Kaveri on soittanut asiasta aviomiehelleni ja pyytänyt kummiksi ja kastejuhlaan, meidän muusta perheestä ei ollut maininnut sanaakaan, joten itsekin olen nyt hämilläni, mennäkkö vai eikö mennä... Jo arvaamaan pitää mennä, niin uskon ettei muuta perhettä ole kutsuttu, sen kaltainen se puhelu mielestäni on ollut.[/QUOTE]

Kannattaa varmaan kysäistä ketä on kutsuttu, jos asia on kerta teille epäselvä.

 

Parikymmentä vuotta sitten kun kummina toimimisesta ei ollut samanlaista kokemusta kuin nykyään olisin ehkä voinut asiasta mieltäni vähän pahoittaakin, mutta tuskinpa enää. Enemmän selkeyttäisi kummin tehtäviä kuin sekoittaisi minun suhtautumista puolison kummilapseen.

 

[QUOTE="hui";26066491]Minä hoidan perheessämme lahjaostokset ja kaikki muistamiset, mies ei merkkipäiviä tms yleensä edes muista, joten automaattisesti ne on varmaan senkin takia tulleet minulle. Eikä siinä mitään sinänsä, olen kova tyttö shoppailemaan

Mies ei itse olisi innokas kummiksi, mutta käsittääkseni sellaisesta ei voi kieltäytyä (tai ainakin hyvän tavan vastaista) - olen kaikesta huolimatta kannustamassa häntä suostumaan. itse pidän kummiutta todella tärkeänä ja olen aina ottanut tehtävän suurella nöyryydellä vastaan ja kiitollisuutena.

En saa "tyhjälle" ololle ainakaan tällä hetkellä mitään, joten sellainen loukattu olo, mutta kun näitä kommentteja on katsellut, niin näyttää kuitenkin olevan aika yleistä ettei kummit ole pariskunta.

Olen pessyt ja kerännyt vauvaa varten kaikenlaista tarpeellista ja nyt tuntuu siltä että tässäkö on kiitos... Pirukin pääsee joskus mieleen, että annanko sittenkään noita tarvikkeita (vaunut, sänky, sitteri, vaatteet...) jotka olen omalla palkallani hankkinut... hyi minua [/QUOTE]

Olet siis jo valmistellut vauvalle kaikenlaista, ennen kenenkään kummiksi pyytämistä? Olisitko hyvillä mielin antanut kaiken tuon, jos ei kumpaakaan teistä olisi pyydetty kummiksi? Vai oletko olettanut ilman muuta että sinusta tulee kummi ja ne tavarat ja aikaasi luvannut, ajatellen että sitten pääset kummiksi?

 

[QUOTE="hui";26066491]Minä hoidan perheessämme lahjaostokset ja kaikki muistamiset, mies ei merkkipäiviä tms yleensä edes muista, joten automaattisesti ne on varmaan senkin takia tulleet minulle. Eikä siinä mitään sinänsä, olen kova tyttö shoppailemaan [/QUOTE]

Meillä miehellä on kummilapsi jonka kummi en itse ole koska en edes ristiäisten aikaan ole vielä kuvioissa mukana ollut. Aivan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta minä olen ostanut lahjat, tärkeimpänä poikkeuksena rippilahja. Vaikuttaa lahjaostoksissa sillä tavalla että en ajattele että lahja pitäisi olla erityisesti kummilapselle, jos mies niin haluaisi ajatella voisi hän minun puolestani lahjan hankkia. Jos ajattelisin että minua ei kutsuta esim. syntymäpäiville tuskin lahjaakaan hankkisin vaan mies saisi sen hoitaa parhaaksi katsomallaan tavalla.

 

[QUOTE="vieras";26065880]Kirjoituksestasi sai sen käsityksen, että olet edelleen loukkantunut. Etkä sen takia miestäsi muistuta ja näin lapsi jää ilman lahjoja.[/QUOTE]

Edelleen... ketä kiinnostaa?

On maailmassa paljon muitakin lapsia. Voi keskittyä vaik sitten niihin joiden vanhempien kanssa on itse kaveri.

 

Meidän lapsilla on kummallakin vain kaksi kummia ihan tarkoituksella kaiken lisäksi niin, että toinen kummi on sinkku ja toinen pariskunnan toinen puolikas. Myös minulla on kummilapsia siten, että minua pyydettiin, miestä ei. Mies oli hankkinut kummilapsensa ennen meidän tapaamista. Ei kun onhan meillä yksi yhteinenkin kummilapsi.

Meille tämä ei ole koskaan ollut ongelma mihinkään suuntaan. Mies ei muista merkkipäiviä, joten minä kyllä muistutan lahjojen hankinnasta. Kumpikin meistä kuitenkin allekirjoittaa kortit ja yhdessä käymme synttäreillä.

 

Olet siis jo valmistellut vauvalle kaikenlaista, ennen kenenkään kummiksi pyytämistä? Olisitko hyvillä mielin antanut kaiken tuon, jos ei kumpaakaan teistä olisi pyydetty kummiksi? Vai oletko olettanut ilman muuta että sinusta tulee kummi ja ne tavarat ja aikaasi luvannut, ajatellen että sitten pääset kummiksi?

Tuttavaperhe tiedusteli minulta aikaisemmin, onko meillä jäänyt lastenhoitotarvikkeita ja lupasin antaa (ilmaiseksi) tarvikkeita - ja olin onnellinen siitä että pystyn auttamaan heitä. Miestäni ei oltu vielä tässä vaiheessa pyydetty kummiksi, emmekä osanneet tätä edes odottaa (että pyydetään kummiksi), sillä ajattelin että molemmilla on sisaruksia puolisoineen joita todennäköisesti pyytävät. Kysymys oli siis puhtaasti auttamisesta, sillä tiedän ettei heillä ole kaikkiin tarvikkeisiin varaa.

Mieheni ei ole innokas kummiksi, mutta olen siihen kuitenkin kannustanut, sillä mielestäni kummius on kunniatehtävä ja se täytyy ottaa vastaan suurella nöyryydellä ja kiitollisuulla.

Noh, ehkäpä tätä on turha jauhaa, minua ei kelpuutettu ja sillä siisti. Mieheni osallistuu kastetilaisuuteen ja mikäli kutsu seuralaiseksi tulee, menen sitten, mielestäni minun ei tarvitse itse kysyä voinko tulla (tai lapsemme).

 

Mulle ei tullut kummeja valitessa edes mieleenkään, että jonkun toinen puolisko vois loukkaantua kun pyydetään vaan toista kummiksi. Minun mielestä ne puolisot tulevat ikään kuin kaupan päälle ja juurikin tuon ero-näkökulman vuoksi olen pyytänyt vain pariskunnasta läheisempää kummiksi. Sitä paitsi kaikilla kummeilla ei edes ollut/ole vakiintunutta parisuhdetta.

 

Kiitos kaikille vastauksistanne. Uutta näkökulmaa tullut ja ajatuksia
Hui kiittää