[QUOTE="hui";26066491]Minä hoidan perheessämme lahjaostokset ja kaikki muistamiset, mies ei merkkipäiviä tms yleensä edes muista, joten automaattisesti ne on varmaan senkin takia tulleet minulle. Eikä siinä mitään sinänsä, olen kova tyttö shoppailemaan
Mies ei itse olisi innokas kummiksi, mutta käsittääkseni sellaisesta ei voi kieltäytyä (tai ainakin hyvän tavan vastaista) - olen kaikesta huolimatta kannustamassa häntä suostumaan. itse pidän kummiutta todella tärkeänä ja olen aina ottanut tehtävän suurella nöyryydellä vastaan ja kiitollisuutena.
En saa "tyhjälle" ololle ainakaan tällä hetkellä mitään, joten sellainen loukattu olo, mutta kun näitä kommentteja on katsellut, niin näyttää kuitenkin olevan aika yleistä ettei kummit ole pariskunta.
Olen pessyt ja kerännyt vauvaa varten kaikenlaista tarpeellista ja nyt tuntuu siltä että tässäkö on kiitos... Pirukin pääsee joskus mieleen, että annanko sittenkään noita tarvikkeita (vaunut, sänky, sitteri, vaatteet...) jotka olen omalla palkallani hankkinut... hyi minua
[/QUOTE]
Olet siis jo valmistellut vauvalle kaikenlaista, ennen kenenkään kummiksi pyytämistä? Olisitko hyvillä mielin antanut kaiken tuon, jos ei kumpaakaan teistä olisi pyydetty kummiksi? Vai oletko olettanut ilman muuta että sinusta tulee kummi ja ne tavarat ja aikaasi luvannut, ajatellen että sitten pääset kummiksi?