vaimoni on tuuliviiri

menis sitten edes vaikka oppisopimuksella johonkin, mutta kun rouvalla on taas niin korkeat tavotteet että pitäs yliopistoon mennä... siinä se sitten taas vuodet vierähtää ja muu perhe kituuttaa kun toinen vanhempi tuo taloo opintotuen verran... ja mitäs sitten jos sekään ala ei miellytä??

joo, ei tässä auta kun lähtä nukkumaan tätä vatutusta pois. kiitos ja hyvästi!

 

menis sitten edes vaikka oppisopimuksella johonkin, mutta kun rouvalla on taas niin korkeat tavotteet että pitäs yliopistoon mennä... siinä se sitten taas vuodet vierähtää ja muu perhe kituuttaa kun toinen vanhempi tuo taloo opintotuen verran... ja mitäs sitten jos sekään ala ei miellytä??

joo, ei tässä auta kun lähtä nukkumaan tätä vatutusta pois. kiitos ja hyvästi!

Opiskelija saa myös opintolainaa, jonka onkin sitten helppo taas maksaa pois kun on paremmat tulot paremman koulutuksen myötä.

 

Kuulostaa ihan minulta, koko ajan jotain projektia oltava. Se nyt vaan on niin, että ihminen kasvaa ja muuttuu elämäntilanteiden mukana. Mitä ei ennen ajatellutkaan, voi olla tänään elämässä todella tärkeää. Mies ei -onneksi- lähde noin vain mukaan jokaiseen vouhotukseeni. Jos jotain oikein kovasti tahtoo ja on valmis tekemään sen eteen kaiken, sen yleensä saavuttaa. Onneksi on tukenut minulle todella tärkeissä asioissa, kuten minäkin häntä.

 

Montaa vuotta ei mene kun on edessä miehen vaihto. Uusi suhde alkaa jo siinä opiskelun aikana. Kauaa ei siis enää tarvi kärsiä.

 

Montaa vuotta ei mene kun on edessä miehen vaihto. Uusi suhde alkaa jo siinä opiskelun aikana. Kauaa ei siis enää tarvi kärsiä.

Näin siinä taitaa käydä. AP: ala ihan pikkuhiljaa jemmata käteistä johonkin, ettei sulta mee kaikki erossa. (vaikka mutsis kesämökin huussin alle - ja olet siitä jemmasta hyvin, hyvin hiljaa!)

 

..kuulostaa ihan minulta.. 8) ..ja saatan varmasti monesta kuulostaa ahdistavalle, mutta minusta elämä aina paikallaan, samoilla asioilla kuulostaa vankilalle. Ei onnelle. Onni on kun saa elämässään tehdä sellaisia asioita kuin haluaa ja suoda sen myös rakkailleen. Surullista on jos on tullut mentyä yhteen puolison kanssa joka ei ymmärrä sinua.

 

Jotkut ihmiset, sukupuolesta riippumatta, ovat sellaisia, että aina kun nykyinen "projekti" saadaan valmiiksi pitää olla joku uusi jota alkaa puuhata. Henk koht en ymmärrä sellaista elämäntapaa. Lapsia ja puolisoita vaaditaan koko ajan sopeutumaan uuteen ja uuteen ja uuteen. Rakennetaan talo, onkin huono kodinhoitohuone, myydään talo, muutetaan vuokralle, ostetaan uusi tontti, rakennetaan talo, ei tullutkaan ihan tarpeeksi iso olohuone, myydään talo, ostetaan tontti jne. <---- tuo vaan esimerkkinä. Mietin joskus, että mitä sellainen ihminen ei tahdo kohdata, joka ei pysty elämään "paikallaan" lainkaan, olemaan, ilman uusia ja uusia projekteja ja suunnitelmia.

Itseään.

 

menis sitten edes vaikka oppisopimuksella johonkin, mutta kun rouvalla on taas niin korkeat tavotteet että pitäs yliopistoon mennä... siinä se sitten taas vuodet vierähtää ja muu perhe kituuttaa kun toinen vanhempi tuo taloo opintotuen verran... ja mitäs sitten jos sekään ala ei miellytä??

joo, ei tässä auta kun lähtä nukkumaan tätä vatutusta pois. kiitos ja hyvästi!

Vaimollasi voisi olla hieman enemmän kunnianhimoa. Hän voisi hoitaa perheen, työn ja opiskelun samaan aikaan. Siinä menee kauemmin, mutta et voi uskoa miten mahtavaksi siinä tuntee itsensä.

Tai sitten rouva voisi lukea uutta kutsumustaan ensin avoimessa yliopistossa.

 

Osta pumpattava barbara.

 

Joo kauheeta suunnittelua ja kehittelyä .

Siis nainen halusi lapsen. Ja sitten kun lapsi tuli niin halusi isomman asunnon ja naimisiin. Hui kauhea, aika hurjapää tuuliviiri tuo vaimosi. Eihän normaalit naiset tuollaisia halua.

Nyt sitten haluaisi vaihtaa alaa ja mennä opiskelemaan. Ilmeisesti ei viihdy omalla alallaan. Joo, ei kyllä normaalit ihmiset vaihda alaa, varsinkaan nykypäivänä kun noita töitä riittää kaikille niin hyvin.

Minusta vaimo vaikuttaa normaalilta ihmiseltä ja ap marisevalta, vastaanhankaavalta juntturapäältä. Haluaisi vaan makoilla kotisohvalla ja ärsyyntyy kun muiden ihmisten elämät ja halut häiritsee hänen omaa eloaan.

 

Lopettakaa hormonaalinen ehkäisy.

 

Mitä tuuliviirimäistä tuossa on mitä ap kirjoitti? En löydä mitään mikä olisi jotenkin erityisen eroavaa normaalista ihmisen elämästä. Normaalia elämän eteenpäin menemistä. Ei tuossa sanottu mitään siitä että ap:n vaimo muuttelisi edestakaisin mielipidettä ]samasta aiheesta. Käsitteet vissiin hukassa.

 

Joo, ei tuo mitään tuuliviirimäisyyttä ole.

Toisaalta, tunnistan itseni tuosta apn kuvauksesta. Olen samanlainen kuin vaimonsa. Nautin siitä, että aina on menossa jokin projekti, johon saa keskittyä ja antaa itsensä täysillä. Oli se sitten opinnot tai kotiäitiys tai työura tai remppa tai mikä vain. Ja ei, kyse ei ole siitä että pakenisin itseäni tai en olisi onnellinen tai tyytyväinen siitä mitä on. Mulle se projektin olemassaolo vaan tuo sellaista buustia mun elämään, on jokin asia, jolle voin antaa kaikkeni ja kehittyä siinä. Vähän kuin harrastukset muille

Mä en käsitä apn ongelmaa, koska hänen puolisonsa "projektit" kuulostavat ihan normaaleilta ihmiselämään kuuluvilta asioilta. Eri asia olisi sitten se, jos vaimo täysin päättömästi ja impulsiivisesti ryntäilisi milloin minkäkin asian perässä ja jättäisi kaikki kesken. Sellainen varmaan kuluttaisikin. Mutta nyt ei ole siitä kyse. Aplla itsellään on jokin ongelma, ja oletan sen olevan juuri se, että oma sohvaelämä häiriintyy kun toinen sattuu elämään hiukan aktiivisempaa elämää.

 

[QUOTE="vieras";24851296]Voi sua reppanaa, mulla on vaaka mies huh huh... mutta rapuna sinä olet koti-ihminen ja pidät lujasti kiinni totusta... minä miehelle just sanoin että makaa sinä siinä sohvalla ja nauti elämästäsi, minä menen lasten kanssa kun häntä ei kiinnosta mikään mitä ehdottaa.[/QUOTE]

Oiskohan se luonne kuitenkin peritty geneettisesti ja ympäristön kautta, kun vertaa esim ihmisen vanhempiin, isovanhempiin, sisaruksiin ja kehitystympäristöön? Näin sitä ainakin on tutkittu. Eli kotona rauhallista -> lapsi aikuisena rauhallinen. Kotona hulivilimeininki -> lapsi oppii liikkuvamman elämäntyylin. Tai ristiriitaisesti kotona alkoholia ja tappelua -> lapsi pyrkii rauhaan mutta saattaa periä vanhemmiltaan heikot konfliktien selvittämiskeinot.

 

[QUOTE="vieras";24851859]Lopettakaa hormonaalinen ehkäisy.[/QUOTE]

????

 

Vaimo ei vaikuta mitenkään tuuliviirimäiselle vaan aktiiviselle, elämään positiivisesti suhtautuvalle ihmiselle. Kaikille ei yksinkertaisesti sovi sohvanpohjalle makaamaan jääminen - eikä sen silti tarvitse tarkoittaa sitä että pakoilisi jotain tai pelkäisi kohdata jotain. Päinvastoin. Se, ettei yritä mitään, jämähtää, hyytyy ja luopuu unelmistaan kuulostaa elämänpelolta.

 

en sanois määrätietosesti. puol vuotta sitten se puhui kolmannesta lapsesta ja kun sanoin että ehdottomasti ei, harmitteli aikansa ja sai päähänsä lähteä opiskelemaan.....

Eliei jäänyt tuleen makamaan ja menetystään ruikuttamaan vaan jatkoi elämässä eteenpäin. Kuulostaa ihailtavalle naiselle.

 

Ihan normaali nainen. Ei niille mikään riitä. Aina on saatava hieman lisää/enemmän/parempaa. Eihän nyt siihen voi olla tyytyväinen mitä jo on. Sitten kun sen haluamansa asian saa, se tyydyttää tasan päivän ja sitten onkin jo uusi asia mielessä että mitä seuraavaksi

 

en mä nyt välttämättä ole niin väittänytkään. en vaan ymmärrä sitä kiirettä! tottakai saa miettiä vaihtoehtoja tulevaisuuteen jos nykynen työ ei miellytä ja tottakai sitten pitää muuttaa isompaan kun vanha käy pieneksi. kysyn vaan että koska se loppuu?? olin ihan varma että noiden häiden jälkeen se rauhottuu ja asettuu vihdoin aloilleen edes hetkeksi mutta auta armias sillä olikin jo seuraava projekti kiikarissa..... koska se loppuu???!!!!

Elämää pelkäämättömiltä ihmisiltä eläminen loppuu kuolemaan.
Elämää pelkäävillä se loppuu jo aiemmin - jämähtämiseen.

 

Mielenkiintoinen ketju. Nyt nainen on määrätietoinen ihminen ja mies paikalleen jämähtänyt elämää pelkäävä ihminen. Entäpä jos asia olisi toisinpäin, mies olisi "tuuliviiri" ja nainen haluaisi pitää asiat entisellään. Kyllä silloin mies leimattaisiin ties miksikä ADHD potilaaksi ja perhettä ajattelemattomaksi hulluksi. Mutta ei naista, ei missään nimessä...

 

Tunnistan itseni vaimon käyttäytymisestä. Ei siinä mun mielestä ole mitään itsensä pelkäämistä jos ei halua jämähtää paikoilleen! Toisille sopii se, että sama tilanne säilyy sen kymmenen vuotta, itse kuolisin siihen tylsyyteen. Eikö ihmisellä oo ihan perustarve kehittää itseään ja silleen? Mun mies on kans vähän hitaammin lämpenevää sorttia muutoksille, joten ristiriitoja tulee toisinaan. Mua ei vaan pelota elämä! Elämättömyys pelottaa

 

Mielenkiintoinen ketju. Nyt nainen on määrätietoinen ihminen ja mies paikalleen jämähtänyt elämää pelkäävä ihminen. Entäpä jos asia olisi toisinpäin, mies olisi "tuuliviiri" ja nainen haluaisi pitää asiat entisellään. Kyllä silloin mies leimattaisiin ties miksikä ADHD potilaaksi ja perhettä ajattelemattomaksi hulluksi. Mutta ei naista, ei missään nimessä...

Minä en myöskään oikein tässä hoksaa tätä elämänpelkäämispointtia, en siis kummaltakaan kantilta. Joku sanoo määrätietoisen pelkäävän elämää, joku toinen sanoo hitaampaan tahtiin elämään muutoksia toivovan pelkäävän elämää. Eikö se ole ihan helposti ymmärrettävää, että erilaisia luonteilla ja temperamenteilla ihmiset tykkäävät eri vauhdista, mutta yhteisessä elämässä sopeudutaan jossain määrin siihen toisenkin tahtiin? Ei sen enempää posoteta eteenpäin toisesta piittaamatta kuin jymähdetä neljän seinän sisään toisesta piittaamatta?

 

Mielenkiintoinen ketju. Nyt nainen on määrätietoinen ihminen ja mies paikalleen jämähtänyt elämää pelkäävä ihminen. Entäpä jos asia olisi toisinpäin, mies olisi "tuuliviiri" ja nainen haluaisi pitää asiat entisellään. Kyllä silloin mies leimattaisiin ties miksikä ADHD potilaaksi ja perhettä ajattelemattomaksi hulluksi. Mutta ei naista, ei missään nimessä...

Toki niitä idiootteja on jotka haluaa kärjistää sukupuolen mukaan asioita, mutta on täällä niitäkin jotka katsoo ihmistä ensiksi, toki ne sukupuoli humoristiset yleistykset on hauskoja, joskus pitää joidenkin kohdalla paikkansa, mutta eihän se oletusarvoinen lähtökohta ole järkevälle ihmiselle. Ja haluaisin uskoa että suurin osa ihmisistä on suhteellisen järkevää porukkaa.

 

Mielenkiintoinen ketju. Nyt nainen on määrätietoinen ihminen ja mies paikalleen jämähtänyt elämää pelkäävä ihminen. Entäpä jos asia olisi toisinpäin, mies olisi "tuuliviiri" ja nainen haluaisi pitää asiat entisellään. Kyllä silloin mies leimattaisiin ties miksikä ADHD potilaaksi ja perhettä ajattelemattomaksi hulluksi. Mutta ei naista, ei missään nimessä...

Itseasiassa kunninhimoista miestä kunnioitetaan monella tasolla yhteiskunnassa.
Naisen sen sijaan odotetaan jarruttelevan itseään .

 

Hui ihan kuin olisin itsestäni lukenut. Olen 34v ja 7v ollut mieheni kanssa. Ollaan muutettu kolme kertaa aina vaan isompaan ja vieläkin haluisin isompaan. Kaksi lasta kun mies ei kolmatta ole halunnut. Olen siis myös etsinyt uutta "projektia". Irtisanouduin työstäni haaveena opiskelu, ja että saan hetken hengähtää kuopuksen kanssa. En pidä itseäni tuuliviirinä. Monesti olen ajatellut että jos oltaisiin tehty miehen tahdissa meillä ei olisi vielä mitään Olen onnellinen ja rakastan miestäni ylikaiken. Mutta haluan silti elää, koska tiedän että jos hengissä pysyy niin jossain vaiheessa sitä vaan pysähtyy. Mun päässä pyörii projekteja pienistä isoihin niin että välillä on ihan sekopää olo ja ymmärrän että miehellä kestämistä. Mutta vaihtakoot jos ei kestä!