vaimoni on tuuliviiri

No on mullakin koko aika joku projekti oltava menossa, mutta ne nyt on vähän pienempiä Joko pitää sisustaa kämppää tai sit laittaa hiuksia Nyt kun on lapsi tullut taloon niin riittää kun tuon kanssa touhaa

 

Aika loogisesti eteenpäin tämä henkilö menossa, ei edestakaisin.

Samaa mieltä.

Hyvä että toisella teistä on halua edetä elämässä. Milloin viimeksi olet puhunut vaimollesi?

 

en näe mitään kunnioitettavaa siinä ettei pysty edes kahta päivää nauttimaan nykyhetkestä ja rauhoittumaan. viikonloputkin pitää aina buukata täyteen kaikenmaailman kirppisreissuja tai kyläilyitä (tai vielä pahempaa jonkun sukulaisen monipäiväisiä kyläilyitä meillä). saatan kuulostaa sohvaperunalta, mutta teen fyysistä työtä ja ihan oikeasti mulle on tärkeää saada edes joskus hiljasuutta ja rauhallisuutta!

ja sikäli mikäli vaimoani tunnen niin se menee nyt opiskelemaan (toki ensin kulutetaan vuosi jos toinenkin siinä että ylipäätensä pääsee opiskelemaan), valmistuttuaan keksii sitten jotain muuta. mä en vaan pysy perässä näissä valtavissa elämänmuutoksissa. koska tulee se vaihe kun me käydään töissä viitenä päivänä viikossa, lapset kasvaa, viikonloppusin tehdään kävelyitä perheen kesken? ei ikinä!

 

en näe mitään kunnioitettavaa siinä ettei pysty edes kahta päivää nauttimaan nykyhetkestä ja rauhoittumaan. viikonloputkin pitää aina buukata täyteen kaikenmaailman kirppisreissuja tai kyläilyitä (tai vielä pahempaa jonkun sukulaisen monipäiväisiä kyläilyitä meillä). saatan kuulostaa sohvaperunalta, mutta teen fyysistä työtä ja ihan oikeasti mulle on tärkeää saada edes joskus hiljasuutta ja rauhallisuutta!

Kuulostat ihan mun mieheltä

 

[QUOTE="aave";24852227]Hui ihan kuin olisin itsestäni lukenut. Olen 34v ja 7v ollut mieheni kanssa. Ollaan muutettu kolme kertaa aina vaan isompaan ja vieläkin haluisin isompaan. Kaksi lasta kun mies ei kolmatta ole halunnut. Olen siis myös etsinyt uutta "projektia". Irtisanouduin työstäni haaveena opiskelu, ja että saan hetken hengähtää kuopuksen kanssa. En pidä itseäni tuuliviirinä. Monesti olen ajatellut että jos oltaisiin tehty miehen tahdissa meillä ei olisi vielä mitään Olen onnellinen ja rakastan miestäni ylikaiken. Mutta haluan silti elää, koska tiedän että jos hengissä pysyy niin jossain vaiheessa sitä vaan pysähtyy. Mun päässä pyörii projekteja pienistä isoihin niin että välillä on ihan sekopää olo ja ymmärrän että miehellä kestämistä. Mutta vaihtakoot jos ei kestä![/QUOTE]

tätä se munkin vaimoni hokee, siis että jos tehtäisiin mun tahdissa niin meillä ei olisi vielä mitään. saattaa kyllä pitää paikkansakin....

 

Mielenkiintoinen ketju. Nyt nainen on määrätietoinen ihminen ja mies paikalleen jämähtänyt elämää pelkäävä ihminen. Entäpä jos asia olisi toisinpäin, mies olisi "tuuliviiri" ja nainen haluaisi pitää asiat entisellään. Kyllä silloin mies leimattaisiin ties miksikä ADHD potilaaksi ja perhettä ajattelemattomaksi hulluksi. Mutta ei naista, ei missään nimessä...

Höpö höpö, kyllä monet miehet ovat juuri tuollaisia olleet iät ja ajat ilman, että kukaan on väittänyt ADHD-potilaaksi, joka nykyään tuntuu olevan oikea "muotitermi". Ihailtavaa, kun on tavoitteita, mitä ihailtavaa sohvaperunassa on?!

 

en näe mitään kunnioitettavaa siinä ettei pysty edes kahta päivää nauttimaan nykyhetkestä ja rauhoittumaan. viikonloputkin pitää aina buukata täyteen kaikenmaailman kirppisreissuja tai kyläilyitä (tai vielä pahempaa jonkun sukulaisen monipäiväisiä kyläilyitä meillä). saatan kuulostaa sohvaperunalta, mutta teen fyysistä työtä ja ihan oikeasti mulle on tärkeää saada edes joskus hiljasuutta ja rauhallisuutta!

ja sikäli mikäli vaimoani tunnen niin se menee nyt opiskelemaan (toki ensin kulutetaan vuosi jos toinenkin siinä että ylipäätensä pääsee opiskelemaan), valmistuttuaan keksii sitten jotain muuta. mä en vaan pysy perässä näissä valtavissa elämänmuutoksissa. koska tulee se vaihe kun me käydään töissä viitenä päivänä viikossa, lapset kasvaa, viikonloppusin tehdään kävelyitä perheen kesken? ei ikinä!

ok. Alan ymmärtää nyt sunkin näkökulmaa. Kohtuus olisi varmaan jossain tuossa sun ja vaimon välillä. Sano ihmeessä vaimollesi että tarvit rauhallisia kotipäiviä vähintään muutaman kerran viikossa muuten sun hermot ei kestä.

 

menis sitten edes vaikka oppisopimuksella johonkin, mutta kun rouvalla on taas niin korkeat tavotteet että pitäs yliopistoon mennä...

Et siis kannusta vaimoasi opiskelemaan??! Pelkäätkö, että vaimosi on/hänestä tulee fiksumpi kuin sinusta?

 

[QUOTE="Nainen";24852299]Et siis kannusta vaimoasi opiskelemaan??! Pelkäätkö, että vaimosi on/hänestä tulee fiksumpi kuin sinusta?[/QUOTE]

kirjaviisaus ei tee vaimostani fiksumpaa kuin minusta. opiskelukaan ei mua haittaisi, mutta täytyyhän vaimonkin ymmärtää kuinka se vaikuttaa meidän talouteen! ei nämä ole mitään pikkupäätöksiä joita tehdään ilman kunnon suunnittelua. meillä on kuitenkin kaksi lasta elätettävänä. ja kun joku jo tuolla sanoi, että kunnon koulutuksella saa parempaa palkkaa (ja tätä se vaimokin toitottaa) mutta kun se ei pidä aina paikkaansa! voi käydä niinkin että hän ei tuolle uudelle alalle työllisty ollenkaan. ja kun hän on nyt 30v ja opiskelu kestäisi sen kuusi vuotta niin kyllä se on tässä iässä aika pitkä aika!

 

Riittääkö teidän rahat vaimon opiskeluun? Yliopistolla opiskelutahdin voi määrätä itse mikä sopii (ehkä) teille. Sen päiväthän voisi olla siten lyhyempiä kuin nyt ja siellä se saa olla ihmisten kanssa niin ehkä sä sitten riität sille iltaisin ja viikonloppuisin. Itse asiassa jos oikein yltiöoptimistiseksi aletaan niin toi opiskelu voisi ratkaista teidän kaikki ongelmat. Siinä riittä vaimolla haastetta seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi.

 

Ei vaimosi kuulosta tuuliviiriltä. Minä olen tuuiviiri. Olen päättämötön ja ristiriitainen. En tunne montakaan kaltaistani ihmistä. Tiedän, että en varmaankaan ole helppo elämänkumppani.

 

kirjaviisaus ei tee vaimostani fiksumpaa kuin minusta. opiskelukaan ei mua haittaisi, mutta täytyyhän vaimonkin ymmärtää kuinka se vaikuttaa meidän talouteen! ei nämä ole mitään pikkupäätöksiä joita tehdään ilman kunnon suunnittelua. meillä on kuitenkin kaksi lasta elätettävänä. ja kun joku jo tuolla sanoi, että kunnon koulutuksella saa parempaa palkkaa (ja tätä se vaimokin toitottaa) mutta kun se ei pidä aina paikkaansa! voi käydä niinkin että hän ei tuolle uudelle alalle työllisty ollenkaan. ja kun hän on nyt 30v ja opiskelu kestäisi sen kuusi vuotta niin kyllä se on tässä iässä aika pitkä aika!

Kuule moni perheessä opiskelee ja siihen on mahdollista saada tukea. Etkö ole yhtään valmis uhrauksiin yhteisen hyvän eteen?

Muuten, oletko provoilija?

 

AP!!! Tule mulle mieheksi! Mä haluan, että arki on rauhallista. Mä olen 10 vuotta lykännyt keittiöremonttia, kun en tahdo remonttia, vaikka kylläkin uuden keittiön.

 

Oletteko te ikinä keskustelleet mitä te haluatte elämltä, tietääkö vaimosi että sinä halöaut viikonloppurauhaa ja kävelyjä, lokoisaa yhdessä oloa ja nautiskelua. Lyönpä vetoa että teillä on nyt perisuomalainen paholainen siinä teidän liitossa, kumpikaan ei puhu suunnitelmistaan ja haluistaan mitään, tekevät vain niinkuin itsestä parhaalta tuntuu, sinä et ymmärtänyt viedä nuorikkoasi vihille ennenkuin hän sinut papin eteen parin lapsen jälkeen raahasi ja yritti esittää ihanaa morsianta häissään valkoisessa puvussaan ja hunnussaan, kun ne häät olisi pitänyt olla vuosia sitten ja sen jälkeen vasta lapset, muttakun sinä et puhunut mitään ja nuorikkosi viedä tuossa vaiheessa ajatteli että saa prinsessahäänsä hyvinkin pian, että kyllä se mies kohta kosii, eipä se kosinut koskaan... puhukaa hyvät ihmiset toistennekin kanssa.