Vaimon ihmeellinen kriisi ?

[Make(a)]

No täällä keskustelupalstoilla kun tuntuu roikkuvan varsin kaikkitietävää porukkaa niin nyt olis tarvetta kommenteille ja teorioille....
Yhdessäoloamme on takana parisenkymmentä vuotta ja lapsiakin on. Vaimo lähestyy neljääkymppiä ja nyt vajaan vuoden aikana on hänessä tapahtunut varsin suuria muutoksia, viime syksynä tuntui olevan monenlaista "työreissua" ja muuta iltamenoa aikalailla... ja sen jälkeen muutos alkoi näkyä. Välinpitämättömyys alkoi näkyä silmiinpistävästi niin kotiasioita kuin minuakinkohtaan sekä ns. entiset asiat ei kiinnostaneet... ihmisellä on kuulemma "vain yksi elämä"... no vitun viisas kommentti... seksihommat ei tunnu kiinnostavan, tosin ne ei oo vaimolla koskaan olleet mitenkään ykkösasiana "lahna mikä lahna" eikä kuulemma enää edes aio yrittää... en kuulemma vaan sytytä häntä... niin ja pelkkä seksin mainitseminenkin tuli se sitten suustani, radiosta tai tv:stä saa naaman nyrpeäksi (mahtaa syysllisyys pettämisestä vaivata...) no se mikä tässä on kaikkein ironisinta, niin kodinhoidosta ja arkipäivän askareista se ei ainakaan jää kiinni, sillä itse olen kyllä osallistunut tasavertaisesti kodin ja lasten hoitamiseen, pyörittänyt ja pääsääntöisesti rahoittanutkin perheen toimintoja... ja tuokin oli kuulemma liikaa että vaan minä hoidan tietyt asiat... luulis että useissa perheissä vaimot olisivat pelkästään kiitollisia sellasesta aviomiehestä joka hoitaa asiat ja auttaa kodin ylläpidossa.

No vanha sanonta, kaikki tulee esiin aikanaan, pätee eli kuinkas ollakkaan pääsi käymään että korviini kantautui vaimon vehtaaminen vieraan miehen kanssa, luotettavalta taholta sain selville että vierailuja miehen asunnolla oli tehty (päivämäärät ja ajat selvillä)... no pikaisella salapoliisityöllä selvitin miehen henkilöllisyyden ja en malttanut olla kertomatta tietoisuuttani asiaan.... no, kerroin myös vaimolleni että tiedän asiasta ja kuinkaollakkaan vaimo kiisti kaiken, turha tietenkin kiistää kun kerroin nimet, osoitteet, käyntiajat jne jne.... mutta kiistäminen jatkui... ja sen jälkeen naama norsunvitulla meininki vasta ns alkoikin (mahtoi syyllisyys painaa), no tapahtunut mikä tapahtunut eipä siitä sen enempää mutta...

KYSYMYShän kuuluis että miten tästä voi selvitä kun itse haluaa kaikinpuolin saattaa normaalitilaan suhteen ja jatkaa aikaisempaan malliin onnellista elämää...

Keskustelu ei auta kun vaimo hermostuu "lässytyksestä" ja ei ala puimaan asiaa (siis edelleen syyllisyys painaa...) mutta hiljaisuuskaan tuskin parantaa haavoja, enkä tässätapauksessa usko että aikakaan parantaa... eli jos ei voi keskustella eikä aikakaa paranna niin mikä on se poppakonsti jolla asia hoituu...

Ja hyvät kansalaiset... olen katsonut peiliin, sieltä varmasti löytyy myös syyllinen, mutta sieltä kurkistaa myös nöyrä ja sovittelunhaluinen uskollinen aviomies.... mutta mikään ei ilmeisesti riitä nykymaailmassa, kun kaikkea on yltäkylläisesti...

 

[Siirii]

Hae kirjastosta tai kirjakaupasta Kari Kiianmaan ja Bruce Fisherin parisuhdekirjoja (Rakentava valinta, Jälleenrakennus jne). Opit paljon itsestäsi, vaimostasi ja parisuhteesta. Lue ne ensin itse ja mieti asioita. Yritä sitten saada vaimosi lukemaan ne. Miettikää, mitä elämältä haluatte. Jos yhdessä miettiminen ei vielä toimi, niin miettikää ensin erikseen. Yritä sen jälkeen yhdessä. Menkää parisuhdeterapeutille, yhdessä tai erikseen. Jos vaimosi ei vielä suostu, niin mene yksin ja anna terapeutin selvittää sinulle näitä ihmisen kasvukriisejä (joista neljänkympin kriisi on melkoisen merkittävä, näkeehän sen jo avioerotilastoista). Muista koko ajan, että ihminen voi olla vastuussa vain omasta itsestään ja omasta onnellisuudestaan.

Onnea sinulle yritykseesi saada suhteenne toimimaan. Jos se ei kaikesta yrittämisestä huolimatta onnistu, niin muista, että sinullakin on vain tämä yksi elämä.

 

[Alepat]

"No täällä keskustelupalstoilla kun tuntuu roikkuvan varsin kaikkitietävää porukkaa niin nyt olis tarvetta kommenteille ja teorioille...."

 

[uusi yritys]

"No täällä keskustelupalstoilla kun tuntuu roikkuvan varsin kaikkitietävää porukkaa niin nyt olis tarvetta kommenteille ja teorioille...."

Kone sekoilee sadesäällä tai sitten minussä se vika löytyy.

En lukeudu "kaikkitietävään porukkaan Elleissä."

Neljänkympin kriisin on onnellisesti takana eikä viidenkympin villityskään ole ainakaan vielä lyönyt päälle. Fisherin eroseminaareille viittaan kintaalla. En minä eroa hakenut.

Olet ap. unelmien mies. Miten ihanaa olisikaan tulla kotiin sinun hoitamaan kotiin.

Kerron tositapauksen elävästä elämästä. En nyt selosta kauppareissuani.
Kotini on ollut kuin myrskyn silmässä reilun kuukauden. Esikoistytär ei erityisemmin välitä järjestyksestä. Mutta tänään elämä muuttuu. Hän muuttaa omaan talouteen ja palaudumme "siistiin elämään."

Siinäkin on totuttelemista. Jos kyselisin neuvoja Elleiltä, niin saisin monenkirjavia ohjeita. Ehkä lista olisi pitkä kuin nälkävuosi. Mene terapiaan, kurssille, hommaa harrastus, uusia miehiä jne.

Menen kohta palaveriin, mutta rupattelen vielä muutaman minuutin netissä.
Jäin eilen suustani kiinni korttelikauppaan. Vaikka minä olen puhelias, niin on ne muutkin naiset. Jutut rönsyilivät muodissa, sovittelin kenkiä ja sitten pääsimme varsinaiseen aiheeseen eli jalkavaivoihin. Ex-kipsikoipena kerroin juurta jaksaen viime talven kompastumisen, myyjä kertoi oman akillesjänneongelmansa. Voi miten annoimme toisillemme vertaistukea.

Peiliin voi katsoa monella tapaa. Peiliteoriasta olen kirjoittanut moneen otteeseen Elleissä. En enää jaksa vääntää samaa tahkoa.

Olin toissailtana melko levoton. Nousin vuoteesta ja kaivoin summamutikassa erään kirjan kirjakaapista. Yksi kolmesta unikirjasta, jotka Tuhna Pappa aikoinaan osti minulle.
Kirja aukesi sopivasta kohdasta. Se oli kuin minulle kirjoitettu.

Kirjan kirjoittaja oli saanut unessa ohjeen kirjansa kirjoittamiseen. Unessa hän näki omenia, tammen ja superlonpatjan, johon imeytyi omenamehua. Uni selitettiin kirjassa ihan järkeenkäyvästi. Unen ansiosta kirjasta tuli luonteva ja helposti jäsentyvä.

Tuollaista unta minäkin kaipaan. Miten oppisin kirjoittamaan Elleissä keveästi ja järkeenkäypästi. Vailla punaista lankaa oleva ajatusvirta ei tee Ellejä hullua hurskaammaksi. Pää menee entistäkin enemmän pyörälle. Viittaan tällä lauseella tällä palstalla vellovaan insinöörikeskusteluun. Olen viettänyt monta hauskaa hetkeä tuon viestiketjun ääressä. Kommentoin siihen kerran itsekin.

Rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä kunnes kuolema erottaa. Jatka ap. taistelua onnesi eteen. Kyllä se kannattaa. Jos mikään ei kuitenkaan auta, tunnusta voimattumuutesi korkeimman voiman edessä. Niin minäkin olen tehnyt. Kaikkeni tein, mutta näin vain kävi.

Elämä eronkin jälkeen on ihan mukavaa. Saa elää ja olla niin kuin haluaa.
Tänään olen päättänyt olla vähällä lörpöttelyllä. En poikkea yhteenkään liikkeeseen.
Pysyn vain netissä. Kello on jo paljon. Minua jo odotellaan....

 

[Malttia]

Ehkäpä vaimosi kokee teidän elämän liian arkisena ja tylsänä.
Vaikka naiset huutavat, että kun heidän miehensä tekisi enemmän kotitöitä jne, niin joskus tällainen mies, joka tekeekin kotitöitä, koetaan liian kiltiksi. Kärjistetysti.
En nyt tarkoita, että sinun pitäisi jättää työt tekemättä ja alkaa muutenkin tuhmaksi.
Mutta ehkäpä jotain säpinää ja väriä teidän elämään. Keksi jotain piristävää, vaikkapa mitä teitte seurustellessa tai suhteen alkuaikoina.
Tai aloita itsestäsi. Mitä olet halunnut harrastaa, mutta mikä on jäänyt, aloita se. Onko kunto hyvä, kuntoile, jos mahdollista. Vaikka kuulostaa akkamaiselle, osta uusia, hyvännäköisiä vaatteita. Vaimosi voi alkaa katsoa sinua uudella tavalla, kiinnostuneesti. Yritä saada jotain piristävää, uutta, myös keskustelun aihettakin, entisen ja saman tilalle. Näin kesällä se varmasti onnistuu helpommin. Jos vaimosi tykkää esim. teatterista, vie hänet sellaiseen.

 

[mies1]

Ulkoruokinta on hyvä vaihtoeto. Mitä tuollaista alkaa korjailemaan? Toinen pettää tietoisesti ja tietysti kieltää. Hopeat vain jakoon, on sitä pienemmästäkin syystä erottu. Vaomo saa sitten hoitaa naiseuttaan miten tahtoo, loukkaamatta sinua.

 

[Taneli,]

No täällä keskustelupalstoilla kun tuntuu roikkuvan varsin kaikkitietävää porukkaa niin nyt olis tarvetta kommenteille ja teorioille....
Yhdessäoloamme on takana parisenkymmentä vuotta ja lapsiakin on. Vaimo lähestyy neljääkymppiä ja nyt vajaan vuoden aikana on hänessä tapahtunut varsin suuria muutoksia, viime syksynä tuntui olevan monenlaista "työreissua" ja muuta iltamenoa aikalailla... ja sen jälkeen muutos alkoi näkyä. Välinpitämättömyys alkoi näkyä silmiinpistävästi niin kotiasioita kuin minuakinkohtaan sekä ns. entiset asiat ei kiinnostaneet... ihmisellä on kuulemma "vain yksi elämä"... no vitun viisas kommentti... seksihommat ei tunnu kiinnostavan, tosin ne ei oo vaimolla koskaan olleet mitenkään ykkösasiana "lahna mikä lahna" eikä kuulemma enää edes aio yrittää... en kuulemma vaan sytytä häntä... niin ja pelkkä seksin mainitseminenkin tuli se sitten suustani, radiosta tai tv:stä saa naaman nyrpeäksi (mahtaa syysllisyys pettämisestä vaivata...) no se mikä tässä on kaikkein ironisinta, niin kodinhoidosta ja arkipäivän askareista se ei ainakaan jää kiinni, sillä itse olen kyllä osallistunut tasavertaisesti kodin ja lasten hoitamiseen, pyörittänyt ja pääsääntöisesti rahoittanutkin perheen toimintoja... ja tuokin oli kuulemma liikaa että vaan minä hoidan tietyt asiat... luulis että useissa perheissä vaimot olisivat pelkästään kiitollisia sellasesta aviomiehestä joka hoitaa asiat ja auttaa kodin ylläpidossa.

No vanha sanonta, kaikki tulee esiin aikanaan, pätee eli kuinkas ollakkaan pääsi käymään että korviini kantautui vaimon vehtaaminen vieraan miehen kanssa, luotettavalta taholta sain selville että vierailuja miehen asunnolla oli tehty (päivämäärät ja ajat selvillä)... no pikaisella salapoliisityöllä selvitin miehen henkilöllisyyden ja en malttanut olla kertomatta tietoisuuttani asiaan.... no, kerroin myös vaimolleni että tiedän asiasta ja kuinkaollakkaan vaimo kiisti kaiken, turha tietenkin kiistää kun kerroin nimet, osoitteet, käyntiajat jne jne.... mutta kiistäminen jatkui... ja sen jälkeen naama norsunvitulla meininki vasta ns alkoikin (mahtoi syyllisyys painaa), no tapahtunut mikä tapahtunut eipä siitä sen enempää mutta...

KYSYMYShän kuuluis että miten tästä voi selvitä kun itse haluaa kaikinpuolin saattaa normaalitilaan suhteen ja jatkaa aikaisempaan malliin onnellista elämää...

Keskustelu ei auta kun vaimo hermostuu "lässytyksestä" ja ei ala puimaan asiaa (siis edelleen syyllisyys painaa...) mutta hiljaisuuskaan tuskin parantaa haavoja, enkä tässätapauksessa usko että aikakaan parantaa... eli jos ei voi keskustella eikä aikakaa paranna niin mikä on se poppakonsti jolla asia hoituu...

Ja hyvät kansalaiset... olen katsonut peiliin, sieltä varmasti löytyy myös syyllinen, mutta sieltä kurkistaa myös nöyrä ja sovittelunhaluinen uskollinen aviomies.... mutta mikään ei ilmeisesti riitä nykymaailmassa, kun kaikkea on yltäkylläisesti...

Hirvittävän tutun tuntuista tekstiä Make. Sikäli vaan, että meillä on puolenkymmentä vuotta enemmän mittarissa.

Joku villitys iski vuosi/puolitoista sitten. Samat oireet hyvin pitkälti. Työkiireitä, reissuja, jopa lomamatka ominpäin jne. Välinpitämätön lapsiin ( nuoria aikusia ) ja varsinkin talouden hoitoon. Jos itse en pörräisi askareissa, asuisimme varmaan lätissä.
Välillä haikaillaan parempaa elämää, johon kuuluisi "arvostava" aviomies, joka antaisi kaikkea ja olisi niin tavattoman ihana että.
Juuri tuo lause: "Ihmisellä on vain yksi elämä", tupsahtaa vähän väliä. Jotenkin tuntuu, että hänen ainoana miessuhteemaan olen jättänyt hänet jostakin paitsi. Jostakin paremmasta, ei asiat nytkään huonosti ole.
Kun asioista yrittää puhua, niin Norsunnaamaa tulee heti ja äkäisiä kommentteja. Jos vähän kyselee menojen perään, tai mahdollisista vieraista miehistä, alkaa loukkaaminen. Saan kuulla olevani pienimunainen ja vaikka mitä. Seksihommat on harvassa, kun enhän pysty häntä tyydyttämään. Voi voi kun löytäi isokaluisen miehen, jolta saisi kunnon panoja jne jne. Kohta taas asia unohdettu ja jatkuu sama roikkuminen.

Rysän päältä en ole sitä vielä kiinni saanut, mutta jotain vihjailuja ja ilmeitä on siihen suuntaa esiintynyt. Fifti-Fifti on varmaa, että on jossain persettään vieraalle antanut, mutta todisteita ei ole. Tosin kerran kun oli eräs niistä harvoista seksikerroista, hän oli päissään ja antoi sellaisen suihioton, jonka on voinut oppia vaan pornofilmilt, tai joltakin mieheltä. Kun selvittyään kysäisin suikin alkuperää, punastui ja väitti ei hän muka niin ole tehnyt.
Elämä kuitenkin jakuu, ainakin vielä.

 

[...5-4-3-2-1-0!]

....Juuri tuo lause: "Ihmisellä on vain yksi elämä", tupsahtaa vähän väliä...

Ihan samaa mantraa minunkin ex-vaimo toisteli jaellessaan persettään vieraille miehille aikanaan. Onko näillä petturinaisilla jokin yhteinen nettisanakirja, josta löytyy fraaseja, kun pitää perustella itselleen pettämisensä oikeutta? Niin samantapaisia sepustuksia olen kuulluut muidenkin petettyjen miesten vaimojen höpöttäneen.

Ovatko samasta fraasikirjasta peräisin ilmaisut: "Aikuisen naisen kypsä ratkaisu", "Ihmisellä on oikeus sydänystäviin myös vastakkaisesta sukupuolesta", "Toista ei voi omistaa" jne...

Varoitukseksi vaan kaikille miehille, että kun vaimon puheeseen ilmestyy em. termejä, kannattaa pitää varansa: lähtölaskenta on alkanut.

 

[my way]

Onko järkeä jatkaa jos vaimo pettää ja valehtelee? Mikä voisi olla pahempi tapa loukata kuin ensin pelehtiä ja sitten pokkana kieltää vaikka toisella olisi todisteita vaikka kuinka.
Jos mieheni joskus minua pettää ja saan asiasta selville, ja jos vielä sen jlk valehtelee ja niin vähän kunnoittaa ettei edes petoksen jlk häpeä ja tunnusta; mies saa mennä ja hyvinkin äkkiä. Voi olla että saisi mennä muutenkin, petturin kanssa on vaikea rakentaa tulevaisuutta.

Ymmärrän että kaikki me olemme vajaavaisia, kaikille tulee jossain vaiheessa varmaan houkutus pettää tai pelehtiä mutta että sen jlk vielä ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan eikä pyydetä edes petetyltä anteeksi, eikös se ole aika raukkamaista?

Kuule mies, sinä olet aikamoinen pakkaus, kyllä sä naisia saat. Anna rouvan pelehtiä ja laita kiertoon. Nauti sinäkin elämästä!

 

[Hulda Uhtualta]

Noin toimivat tyydyttämättömät naiset. Kun seksia saa toimen mieheltä, ei siitä naama kissan anukselle mene, mutta kun pettyy ja pettyy. On asioita joista kaikki eivät osaa puhua.
Lue nuo kirjat joita ehdotettu ja lähesty tätä asiaa hellyydellä ja tunteella. Ota nainen huomioon, jaa ajatuksia, ole kärsivällinen, kosketa kaupan jonossa, anna suukko yli ruokapöydän, kehu ruokaa, tuoksuvaa pyykkiä, kauniita silmiä. Auta kotitöissä kuten olet tehnytkin.
Mistään ei nainen niin kulu ja hyydy kuin välinpitämättömyydestä. Saman asian voi tehdä hyvin ja huonosti.Sinussa tuntuu olevan ainesta. Jalosta aineesi. Nyt on se hetki mies. Kriisi voi olla teillä kehityskriisi. Yritä palauttaa ne asiat ja tunbteet, jotka saattoivat teidät yhteen.

 

[4kymppiä on vaarallista aikaa]

Varsinkin naisimmeinen, joka on ollut siiheksi hyvin kiinni lapsissa ja kodissa, hoksii tulle itsenäiseksi ja itsekkääksi, koska lapset eivät tarvitse häntä enää joka hetki. Alkaa tuo "minulle itselleni" elettävä aika ja menojalka vipattaa ottamaan menetettyä aikaa ja vahinkoa takaisin.

Hormonit hyrrää totisen vilkkaasti, ihastutaan helposti ja siitä se alkaa! Viisaat aviomiehet huomioivat tämän ennakkoon järjestämällä vaimokullalle riittävästi sekä vipinää että vaihtelua turvallisesti omassa seurassaan. Romantiikalla ja seikkailulla nämä viiraukset selvitetään.

Se on selvä, että naama on kurtulla, varsinkin jos on jäänyt kiinni luvattomista. Kun ei se uusi ihastuskaan tule tueksi ja avuksi, ei sano, että tule ihanaiseni, alkakaamme suuri ihana elämä yhdessä! Se paremminkin alkaa väistellä.

Vaimokulta kipuilee velvollisuudentunteen ja lasten sekä oman huonon omantuntonsa vuoksi. Vähemmästäkin sitä ihminen hermostuu. Kun kaikkea tekisi mieli, kun ei uskalla, ja mitä jos sittenkin kaduttaa..kamalaa, jos lapset suuttuu!

Jos ja kun se muija on nyt kuitenkin todistettavasti lipsunut pitemmän aikaa, laita ehdot. Mennä saa, mutta pitää hommata oma kämppä ja tulla omillaan toimeen. Jos se ei sovi, niin sitten ollaan kiltisti kotona ja aletaan avioliittoneuvojan kanssa ihmetellä, miten elämä ja parisuhde saataisiin taas kuntoon.

Auttaisikohan jäävesi vaimon päähän? Se on semmosta, että helpompi se on joskus vikurin hevosen kanssa kuin levottoman vaimon.

 

[eronnutN]

Ei vaimollasi ole mikään ihmeellinen kriisi. Se on neljänkympin kriisi, joka ikävä kyllä iskee aika moneen naiseen, ml. allekirjoittanut. Kun lapset alkavat olla sen verran isoja, etteivät konkreettisesti ole enään jaloissa kiinni ja oma elämä on ns. tasaisen tappavaa, vaikkakin monen mittarin mukaan ihan hyvää ja laadukasta, alkaa nainen ajatella, että tässäkö tämä koko elämä on. Hän haluaa sisimmässään (ei tietenkään tunnusta edes itselleen) kokeilla, josko parikymppisen viehätysvoimasta on mitään enään jäljellä.

Siinä muuttuu hiusten väri, leikkaus, vaatekaappi, harrastukset ja ehkä koko elämänasenne. Muu perhe, varsinkin aviomies, ihmettelee silmät suurina, että mikä siihen naiseen on mennyt. Mistä nuo oudot puheet ja ajatukset?

Samaan pakettiin kuuluu myös "tuulettuminen". Käydään vanhojen, jopa opiskeluaikaisten kavereiden kanssa ulkona, kesällä tietty terassilla. Ystäväpiiriin tulee uusiosinkkuja, vanhoja tuttuja (joiden elämää ennenvanhaan päiviteltiin), mutta kaverit tällä naisella ovat muita naisia. Eihän sitä edes itselleen tunnusteta, mikä tässä kaikessa on takana.

Liikkeellä on myös miehiä, varsinkin ravintoloissa. Siellä miehet valittavat muutaman oluen voimalla, että miten ei kotona mikään suju. Oma vaimo on kylmä, kiukkuinen ja ajattelee (neljänkympinkriisissään) vain itseään tai lapsiaan. Mies sen sijaan on koti-ihminen: pesee ja puunaa, käy töissä ja tekee kaikkensa kodin eteen. Mies kertoo tälle vieraalle naiselle, että olisipa nainen, joka häntä osaisi arvostaa... Kierre on valmis. Ensi alkuun tapaillaan ehkä ystävänä: parannetaan yhdessä maailmaa. Naisen mielestä kaikki on ok, kyllä parisuhteessa saa olla miespuoleisia kavereita, vaikkei niistä mustasukkaiselle miehelle voi puhuakaan.

Kuinka ollakaan, yhtenä kauniina iltana "vahingossa" päädytään sänkyyn. Se toinen mies oli jo aiemmin alkanut "kiinnostamaan", kun oli naista niin kovasti kehunut. Nainen kokee ja kuulee saavansa olla kuningatar, hyvä ja intohimoinen sängyssä. Sitähän nainen ei ole kotona kuullut vuosiin, tai ainakaan ei ole halunnut kuulla oman miehensä suusta.

Siitä sitten alkaa naisen "uusi elämä". Olo kotona on tervanjuontia. Aviomiehestä nähdään sen jälkeen vain kaikki negatiivinen. Häntä verrataan toiseen mieheen, jonka huonoja puolia ei edes tiedetä, tai haluta vaaleanpunaisten silmälasien läpi nähdä.

Mitä sinun pitäisi tehdä? Ensimmäiseksi vie vaimosi perheneuvolaan. Älä kysy häneltä, haluaako, lähteekö tai mitään muutakaan. Todennäköisesti ei halua, sillä totuutta peiliin katsominen voi vaikka satuttaa ja uudesta ajatusmaailmasta voi jäädä vahingossa kiinni. Vie hänet sinne ennenkuin hän on liian suossa ja syvällä, mistä ei ole enään paluuta. Älä syytä, älä soimaa, vaan kannusta. Pidä häntä edelleen omana vaimonasi ja ilmaise se. Tee jotain odottamatonta, esim. jos tapanasi ei ole viedä kukkia, vie niitä. Osoita vaimollesi, että sinustakin on yhteen jos toiseen yllätykseen. Se toinen mieshän on vaimollesi yllätystä koko mies, kaikki mitä hän tekee.

Kerron tämän syvällä rintaäänellä. Minä kävin läpi kriisini...lopputulos oli ero. Älä sinä anna sen tapahtua, vaan TOIMI ennenkuin on myöhäistä!

Onnea matkaan!

 

[älä auo päätäsi!]

....Juuri tuo lause: "Ihmisellä on vain yksi elämä", tupsahtaa vähän väliä...

Ihan samaa mantraa minunkin ex-vaimo toisteli jaellessaan persettään vieraille miehille aikanaan. Onko näillä petturinaisilla jokin yhteinen nettisanakirja, josta löytyy fraaseja, kun pitää perustella itselleen pettämisensä oikeutta? Niin samantapaisia sepustuksia olen kuulluut muidenkin petettyjen miesten vaimojen höpöttäneen.

Ovatko samasta fraasikirjasta peräisin ilmaisut: "Aikuisen naisen kypsä ratkaisu", "Ihmisellä on oikeus sydänystäviin myös vastakkaisesta sukupuolesta", "Toista ei voi omistaa" jne...

Varoitukseksi vaan kaikille miehille, että kun vaimon puheeseen ilmestyy em. termejä, kannattaa pitää varansa: lähtölaskenta on alkanut.

"Toista ei voi omistaa"..ei kuulu noihin koottuihin selityksiin..se vaan on TOSI..TOISTA EI VOI OMISTAA!!!!
Kai luet lehtiä? Joka päivä jossain päin mustasukkainen mies tappaa vaimonsa koska luulee omistavansa hänet..ei vaimon ole tarvinnut olla uskoton.
Omistushalu on sairaus! Ja sitä sairastaa tosi moni.

 

[auonpas!]

....Juuri tuo lause: "Ihmisellä on vain yksi elämä", tupsahtaa vähän väliä...

Ihan samaa mantraa minunkin ex-vaimo toisteli jaellessaan persettään vieraille miehille aikanaan. Onko näillä petturinaisilla jokin yhteinen nettisanakirja, josta löytyy fraaseja, kun pitää perustella itselleen pettämisensä oikeutta? Niin samantapaisia sepustuksia olen kuulluut muidenkin petettyjen miesten vaimojen höpöttäneen.

Ovatko samasta fraasikirjasta peräisin ilmaisut: "Aikuisen naisen kypsä ratkaisu", "Ihmisellä on oikeus sydänystäviin myös vastakkaisesta sukupuolesta", "Toista ei voi omistaa" jne...

Varoitukseksi vaan kaikille miehille, että kun vaimon puheeseen ilmestyy em. termejä, kannattaa pitää varansa: lähtölaskenta on alkanut.

"Toista ei voi omistaa"..ei kuulu noihin koottuihin selityksiin..se vaan on TOSI..TOISTA EI VOI OMISTAA!!!!
Kai luet lehtiä? Joka päivä jossain päin mustasukkainen mies tappaa vaimonsa koska luulee omistavansa hänet..ei vaimon ole tarvinnut olla uskoton.
Omistushalu on sairaus! Ja sitä sairastaa tosi moni.

Kylläpäs kuuluu! Ja lisäksi koottuihin selityksiin kuuluu klisee: "Elämä ei ole mustavalkoista."

Oikeammin pettäjän pitäisi käyttää tuota klisettä muodossa: "ElämäNI ei ole mustavalkoista."

 

[Anastasja]

Ap:n tilanne on aika vaikea. Hyvää tarkoittavia neuvojakin on tullut, mutta kuinka hyvin ne sitten käytännössä toimivat, siitä ei ole takeita.

Keksi jotain piristävää, ehdotti joku. Helposti sanottu, mutta suunnattoman vaikeata oikeasti toteuttaa. Päähän siinä halkeaa, kun yrittää jotain keksiä, epätoivon vimmalla. Ja toiseen ei mikään uppoa.

Kyllä minä jättäisin keksimättä. Tuollaiset yritykset helposti vain vievät enemmän suohon, toista alkaa ärsyttää, koska kaikki näkyy niin läpi kuitenkin. Mielistelemiseen ei muutenkaan ole syytä.

Ap:n kannattaisi ennemminkin keskittyä itseensä, tehdä itsestään ajan mittaan kiinnostavampi. Se on mahdollista. Kerran joku sanoi mielestäni aika hyvin, kun tällaisesta tapuksesta keskusteltiin. Nainen pelkäsi miehen lähtevän toisen naisen mukaan ja teki kaikkia ihmeellisiä temppuja, joilla yritti viestittää epätoivoaan, itsemurhayrityksiä jne. Sellainen ei koskaan kannata. Tämä vanhempi ihminen sanoi vain viisaasti, että minä tekisin toisin. En lainkaan ottaisi huomioon sitä toisen naisen olemassaoloa, vaan tekisin itsestäni ja kodista niin kivan ja viihtyisän, että miehen olisi vaikea sieltä lähteä. Ja vaikka mies sitten lähtisikin, niin sille jäisi kuitenkin aina kaivertamaan mieltä se lähteminen ja se kaikki, mikä sinne taakse jäi. Totuushan on se, että lopullisesti emme voi toista sitoa mitenkään.

Ap:lle sanoisin, että ala hoitaa omaa itseäsi. Älä junnaa kotona tätä asiaa vatvoen, vaan etsi jotain tekemistä. Kohenna hiukan ulkomuotoasi, ja vaikka siinä ei mitään kohentamista olisikaan, niin muuta siinä jotakin. Älä yritä lähentyä väkisin vaimoasi, vaan tee itsestäsi jopa hieman etäinen. Ala kulkea "jossakin", minkä ei tarvitse oikeasti olla mitään sen kummempaa, kunhan sillä ei ole vaimon kanssa mitään tekemistä. Kapakoita en suosittele, liian helppo ratkaisu ja saattaa vaikeuttaa tilannetta. Alkuun kannattaa todella ottaa tällainen viileä linja, ei mitään "tehdään nyt jotain yhdessä, viihdytään tässä nyt yhdessä." Se ei ole vaimoa kiinnostanut pitkään aikaan, miksi nytkään.

Joskus pieni menettämisen uhkakin tehoaa. Jos vaimo huomaisi, että sinusta olisikin joku toinen nainen mahdollisesti kiinnostunut ja kenties tällä olisi jotain mahdollisuuksiakin... Se yleensä herättää jos jotain herättämistä on.

Mikään väkisin vänkääminen ei tosiaan kannata. Korosta ennemminkin sitä omaa itsenäisyyttäsi, niin teet itsestäsi mielenkiintoisemman. Pohjimmiltaan naiset eivät kestä avuttomia miehiä, älä siis näytä epätoivoasi. Joku voi tähän nyt tarttua ja pitää tätä huonona neuvona, saahan mies olla herkkä ja saahan mieskin itkeä. Kyllä, mutta ei kaiken aikaa.

 

[heleppijä]

Aivan turha palsta petetyn miehen kysyä apuaan.

Aikoinaan eukon huoratessa, kysyin tältä palstalta apua ja neuvoa. Tulihan se neuvo: Vedä itses jojoon. Kokeilin sitäkin neuvoa ja hullujenhuoneella olin pari viikkoa neuvon saatuani ja hirrestä päästyäni. Paska neuvoja antavat ellit!

Elä usko näitä!

 

[Malttia]

Ap:lle sanoisin, että ala hoitaa omaa itseäsi. Älä junnaa kotona tätä asiaa vatvoen, vaan etsi jotain tekemistä. Kohenna hiukan ulkomuotoasi, ja vaikka siinä ei mitään kohentamista olisikaan, niin muuta siinä jotakin. Älä yritä lähentyä väkisin vaimoasi, vaan tee itsestäsi jopa hieman etäinen. Ala kulkea "jossakin", minkä ei tarvitse oikeasti olla mitään sen kummempaa, kunhan sillä ei ole vaimon kanssa mitään tekemistä. Kapakoita en suosittele, liian helppo ratkaisu ja saattaa vaikeuttaa tilannetta. Alkuun kannattaa todella ottaa tällainen viileä linja, ei mitään "tehdään nyt jotain yhdessä, viihdytään tässä nyt yhdessä." Se ei ole vaimoa kiinnostanut pitkään aikaan, miksi nytkään.

Joskus pieni menettämisen uhkakin tehoaa. Jos vaimo huomaisi, että sinusta olisikin joku toinen nainen mahdollisesti kiinnostunut ja kenties tällä olisi jotain mahdollisuuksiakin... Se yleensä herättää jos jotain herättämistä on.

Mikään väkisin vänkääminen ei tosiaan kannata. Korosta ennemminkin sitä omaa itsenäisyyttäsi, niin teet itsestäsi mielenkiintoisemman. Pohjimmiltaan naiset eivät kestä avuttomia miehiä, älä siis näytä epätoivoasi. Joku voi tähän nyt tarttua ja pitää tätä huonona neuvona, saahan mies olla herkkä ja saahan mieskin itkeä. Kyllä, mutta ei kaiken aikaa.

Tuota juuri tarkoitin aikaisemmin tällä;

"Tai aloita itsestäsi. Mitä olet halunnut harrastaa, mutta mikä on jäänyt, aloita se. Onko kunto hyvä, kuntoile, jos mahdollista. Vaikka kuulostaa akkamaiselle, osta uusia, hyvännäköisiä vaatteita. Vaimosi voi alkaa katsoa sinua uudella tavalla, kiinnostuneesti. Yritä saada jotain piristävää, uutta, myös keskustelun aihettakin, entisen ja saman tilalle."

Ap, niin kuin aikaisemmin sanoit, että aiot lopettaa ruikuttamisen. Se on oikein, ja ala elää omaa elämää. Siinäpähän näkee, mitä vaimosi sitten haluaa tehdä.
Tiedän, että sitä pahaa oloakin on hyvä käydä läpi, mutta ehkä on parempi, ettet ainakaan vähään aikaan sitä käy vaimosi kanssa, pura tuntojasi vaikka täällä.

 

[Hohhoijaa]

Tunnustan: Olen 42-v nainen, naimisissa yli 20 vuotta. Kotityötkään eivät aina jaksa innostaa; annan villakoirienkin elää ;-). Käyn työmatkoilla ja opiskelun takia olen myös pois kotoa. Käyn kampaajalla säännöllisin väliajoin, pidän itseni kunnossa ja rentoudun välistä uppoutumalla kirjaan, niin etten näen ja kuule mitään. Ikäkriisiä en koe kyllä potevani.

Tulkinta: Olen ikäkriisissä ja käyn jakamassa persettä vieraille. Selviä merkkejä siitä ovat työjuoksut, ylenpalttinen itseeni keskittyminen ja täysi välinpitämättömyys kotitöitä kohtaan. Puhelintakin käytän!

Mutta mikä on totuus: En ole ikinä pettänyt miestäni. Työni ja sen ohessa opiskelu on sen verran raskasta, että tarvitsen hetken omaa aikaa. Villakoirat saa olla, ja jos ne jotain häiritsee, eikun imuri vaan käteen. Työreissut ovat todella työreissuja; niihin ei kuulu mitään ylimääräistä sutinaa. Sen sijaan kotona oleva, epäilevä ja mököttävä mies ottaa omine tulkintoineen päähän, etenkin kun hän on niin varma omasta tulkinnastaan. Huoraan sen minkä ennätän. No uskokoon niin, kun haluaa!

 

[tämmöistä..]

Tunnustan: Olen 42-v nainen, naimisissa yli 20 vuotta. Kotityötkään eivät aina jaksa innostaa; annan villakoirienkin elää ;-). Käyn työmatkoilla ja opiskelun takia olen myös pois kotoa. Käyn kampaajalla säännöllisin väliajoin, pidän itseni kunnossa ja rentoudun välistä uppoutumalla kirjaan, niin etten näen ja kuule mitään. Ikäkriisiä en koe kyllä potevani.

Tulkinta: Olen ikäkriisissä ja käyn jakamassa persettä vieraille. Selviä merkkejä siitä ovat työjuoksut, ylenpalttinen itseeni keskittyminen ja täysi välinpitämättömyys kotitöitä kohtaan. Puhelintakin käytän!

Mutta mikä on totuus: En ole ikinä pettänyt miestäni. Työni ja sen ohessa opiskelu on sen verran raskasta, että tarvitsen hetken omaa aikaa. Villakoirat saa olla, ja jos ne jotain häiritsee, eikun imuri vaan käteen. Työreissut ovat todella työreissuja; niihin ei kuulu mitään ylimääräistä sutinaa. Sen sijaan kotona oleva, epäilevä ja mököttävä mies ottaa omine tulkintoineen päähän, etenkin kun hän on niin varma omasta tulkinnastaan. Huoraan sen minkä ennätän. No uskokoon niin, kun haluaa!

Ole 'onnellinen' kun sulla on noin rauhallinen mies..viitaten tuohon yhteen edelliseen viestiin, on sellaisiakin kun käy käsiksi ja jopa tappaa, väkivaltaisia..ja mustasukkaisuuksissaan, ovat omistushaluisia..joka asiasta vedetään väärä johtopäätös..jos käy matkoilla/kursseilla, laittaa itseään, lenkkeilee..kännyyn tulee viesti jota mies ei näe, jne.

 

[Baila Make...]

Itsekkin vallan ihmetelleenä oman vaimoni viimeaikaista käyttäytymistä... nämä selventää kaiken ja vahvistaa myös oman epäilyni pettämisestä... kaikki täsmää, vaikka ikä jääkin muutaman vuoden vielä tosta neljästäkympistä, mutta heräähän murrosikäkin eriaikaan eri ihmisissä...

tässä näitä Top10 vastauksianne, kiitos !
- Se on selvä, että naama on kurtulla, varsinkin jos on jäänyt kiinni luvattomista. Kun ei se uusi ihastuskaan tule tueksi ja avuksi, ei sano, että tule ihanaiseni, alkakaamme suuri ihana elämä yhdessä! Se paremminkin alkaa väistellä.

-Vaimokulta kipuilee velvollisuudentunteen ja lasten sekä oman huonon omantuntonsa vuoksi

- Joku villitys iski vuosi/puolitoista sitten. Samat oireet hyvin pitkälti. Työkiireitä, reissuja, jopa lomamatka ominpäin jne

- Kun asioista yrittää puhua, niin Norsunnaamaa tulee heti ja äkäisiä kommentteja. Jos vähän kyselee menojen perään, tai mahdollisista vieraista miehistä, alkaa loukkaaminen

- Juuri tuo lause: "Ihmisellä on vain yksi elämä", tupsahtaa vähän väliä

- Ihan samaa mantraa minunkin ex-vaimo toisteli jaellessaan persettään vieraille miehille aikanaan. Onko näillä petturinaisilla jokin yhteinen nettisanakirja, josta löytyy fraaseja, kun pitää perustella itselleen pettämisensä oikeutta?

- Ovatko samasta fraasikirjasta peräisin ilmaisut: "Aikuisen naisen kypsä ratkaisu", "Ihmisellä on oikeus sydänystäviin myös vastakkaisesta sukupuolesta", "Toista ei voi omistaa" jne...

- Varoitukseksi vaan kaikille miehille, että kun vaimon puheeseen ilmestyy em. termejä, kannattaa pitää varansa

- Onko järkeä jatkaa jos vaimo pettää ja valehtelee? Mikä voisi olla pahempi tapa loukata kuin ensin pelehtiä ja sitten pokkana kieltää vaikka toisella olisi todisteita vaikka kuinka.

- Siinä muuttuu hiusten väri, leikkaus, vaatekaappi, harrastukset ja ehkä koko elämänasenne. Muu perhe, varsinkin aviomies, ihmettelee silmät suurina, että mikä siihen naiseen on mennyt. Mistä nuo oudot puheet ja ajatukset?

- Samaan pakettiin kuuluu myös "tuulettuminen". Käydään vanhojen, jopa opiskeluaikaisten kavereiden kanssa ulkona, kesällä tietty terassilla. Ystäväpiiriin tulee uusiosinkkuja, vanhoja tuttuja (joiden elämää ennenvanhaan päiviteltiin), mutta kaverit tällä naisella ovat muita naisia. Eihän sitä edes itselleen tunnusteta, mikä tässä kaikessa on takana.

- Liikkeellä on myös miehiä

- Kuinka ollakaan, yhtenä kauniina iltana "vahingossa" päädytään sänkyyn. Se toinen mies oli jo aiemmin alkanut "kiinnostamaan", kun oli naista niin kovasti kehunut.

- Siitä sitten alkaa naisen "uusi elämä". Olo kotona on tervanjuontia. Aviomiehestä nähdään sen jälkeen vain kaikki negatiivinen.

- Mitä sinun pitäisi tehdä? Ensimmäiseksi vie vaimosi perheneuvolaan. Älä kysy häneltä, haluaako, lähteekö tai mitään muutakaan. Todennäköisesti ei halua, sillä totuutta peiliin katsominen voi vaikka satuttaa ja uudesta ajatusmaailmasta voi jäädä vahingossa kiinni. Vie hänet sinne ennenkuin hän on liian suossa ja syvällä, mistä ei ole enään paluuta


Eihän siinä muuta kun oma elämäkin alkaa kärsiä näistä vaimon oikuista, alkaa niinsanotusti vituttaan, kun muuten olis kaikki OK

 

[leva livet lite enklare]

Anastasjalla oli oikein hyviä kommentteja ja neuvoja näin naisen näkökulmasta. Tuo jos mikä on tosi, että me naiset emme siedä ruikuttavia miehiä. Ei ole mitään epäseksikkäämpää ja tylsempää. Olen joskus miespuolisia tuttavia ja sukulaisia neuvonut vastaavissa tapauksissa niin, että yrittävät esittää mahdollisimman viileää naista kohtaan. Eli eivät kysele tämän reissujen perään tms. vaan pikemminkin suhtautuvat niihin kuin vaimon menot eivät liikauttaisi lainkaan. Ja muutenkin voi esittää mukavaa, mutta välinpitämätöntä - kuin olisitte vain ystäviä. Törkeä ei kuitenkaan kannata olla, sillä sekään ei toimi. Miehen kannattaisi panostaa itseensä, ulkonäköönsä ja omaksi ilokseen flirttailla myös muiden naisten kanssa, koska se kohottaa sitä omaa itsetuntoa. Ihan pienimuotoinen kevyt flirtti riittää jo nostamaan omia fiiliksiä vastakkaisen sukupuolen suhteen. Tässäkin kannattaa välttää yliampumista.

Summa summarum: Sikailu tai surkeus ovat off, itsevarmuus ja suosio toisten naisten silmissä plussaa. Jos ette usko, niin kokeilkaa. Omassa tuttavapiirissä on systeemi aina toiminut. Nainen kun on yleensä kiinnostunut "tavoiteltavista miehistä".

Ja jos nämä ja Anastasjan kuvailemat keinot eivät tepsi, niin sitten vaimonne ovat jo päätöksensä suhteenne tilasta tehneet ja ero on edessä ennemmin tai myöhemmin.

t.huoraisen suvun vesa - takes one to know one

 

[neuvoista viis....]

"Nainen kun on yleensä kiinnostunut "tavoiteltavista miehistä"."

Kuten jo aiemmin kerroin tässä viestiketjussa, neuvoistani ei kannata ottaa mallia.
Minun neuvoilla päätyy ojasta allikkoon.

Otin aikoinaan etäisyyttä, häivyin lasten kanssa maisemista ja syksyllä keräsin satoa.
Masentunut mies sekosi lopullisesti. Siitä on jo aikaa lähes vuosikymmen.

Eilen kuuntelin ihmeissäni. Exä oli ollut huolissaan puhelimessa lapsensa kanssa minun hyvinvoinnista. Oli kysellyt pelkäänkö erästä asiaa ulkomailla.

Mitä pelkäämistä elämässä on. Ei yhtään mitään. Ulkona paukahti ukkonen.
Luin viikonloppuna heinäkuun Gloria-lehteä. Siellä on ihana novelli/Rauni Paalanen/Salamaraakel. Tarina on kuin minulle kirjoitettu.

Töllötin eilen telkkaria. Siellä oli hauska kotimainen sarja Löylynlyömät.
Kukahan hemmo esitti James Bondia?

Naureskelin Hannu Karpon dokumentille 70-luvun lopulta. Hymy-lehden juttujen takia monen elämä oli mennyt hungingolle. Oli siellä yksi iloinenkin tapaus. Joku Miss Pulukka oli saanut paljon uusia ystäviä valokuvien ansiosta.

Eniten hymyilin mökin akan jutuille. Hän oli sitä mieltä, että kirjoittamisesta ei ole mitään hyötyä. Ei ne Helsingin herrat niitä juttuja kuitenkaan lue.

Elämään kannattaa ottaa perspektiiviä. Naisen osa Suomessa 30 vuotta sitten oli melko surkea ja on vieläkin. Mökin akalla oli ruoka velkaa kauppaan yli 1000 markkaa.
Ruokalasku ei lyhentynyt Hymy-jutulla, mutta kai hän sai elämäänsä jotain lohtua.

Jos joku palstalainen on ollut mielisairaalassa hoidossa vaimonsa pettämisen takia ja yrittänyt onkia tältä palstalta hyviä neuvoja, niin olen erittäin pahoillani.

En ole koskaan hakenut netistä apua, kun minulla on ollut suurin hätä.
Kriisissä kannattaa soittaa kriisikeskukseen. Siellä on ammattitaitoisia ihmisiä puhelimessa.

Itsestään kannattaa pitää hyvää huolta. Nukuin viime yönä huonosti ja tänään olen erittäin unelias. Kai tuo ukkossääkin "painaa maan alle ja letaisee" äitivainaata lainaten.

Valoisa ja iloinen asenne on paras elämänasenne. Käypä elämässä syvin tai aukein, niin kyllä elämä kantaa. Tulihan sieltä elämänohje vaikka viestin alussa kirjoitin muuta. Tuo ohje on äidin perua. Hyvin minä sillä ohjeella olen pärjännyt.

Eläkee ihmisisiksi. Avohoitopotilaita me kaikki ollaan. Mielisairaalaan pääsevät vain viisaimmat.

 

[nallepuh52]

Kuule hyvä mies - älä ole loputtoman kärsivällinen vaan käytä nyt suorasukaista ilmaisua "mitä helvettiä sinä tarkoitat?"
Vaimosi ei viitsi vaivautua setvimään sinulle omaa kyllästyneisyyttään arkeen, sinuun, peruskuvioihin, ikäkauteensa, jne tavallisiin juttuihin. Aivan kuten täällä jo todettiinkin - nössöily hermostuttaa ja hyveellisyys ei ole haasteellista. On todella kaunista, että olet valmis analysoimaan omaa käytöstäsi ja sitä, oletko kenties aiheuttanut tämän vaimon käyttäytymisen. No, yhtä ainoaa syyttävää seikkaa ei ole, vaan kyseessä on varmasti monien tekijöiden yhteissumma.
Kerrankos sitä puolisot ovat kyllästyneet toisiinsa tai yksittäinen ihminen omaan elämäänsä? Mutta minusta sinun pitää setviä asiaa ja pyytää vaimoasi jotenkin arvioimaan tämän asian vakavuutta ja jos kerran sulla on vesiselvät todisteet ulkosuhteesta, niin lyö faktat pöytään ja kerro mielipiteesi.
Tekstistäsi tekee johtopäätöksen, että olet jo päättänyt antaa asian anteeksi ja haluat jatkaa etiäpäin. No kysy nyt vaimoltasi, mitä hän haluaa ja huuda kuin hinaaja, että saisit asiat setvittyä. Vaikenemalla asiat vain mutkistuvat ja entistä suurempi kauna ja ketutus astuu mukaan kuvaan.
Kaikki me olemme erilaisia ja toimimme eri tavoin näissä parisuhdeasioissa. Mutta - oikeasti - naiset eivät jaksa sietää maanhiljaisia miehiä.

 

[Omakohtaista]

Käyttäydyn kuten kuvailemasi vaimosi ja mieheni käyttäytyy kuin miten kuvaat itseäsi.

Olen siis etäinen kotona - halailemme ja muutenkin olemme fyysisesti läheisiä. Henkisesti kuitenkin on todella vaikea päästää lähelle muutamien viime vuosien jälkeen.

Lapsemme syntyi 2003 ja lisäksi useita lähiomaisia mukaan lukien äitini kuoli 2004. Mieheni on kantanut paljon vastuuta kodin suhteen ja hoitanut käytännön asioita. Elämä siis hoituu käytännössä hyvin eteenpäin.... hyvä niin.

Kovimpien kriisien kohdalla kuitenkin olen kokenut että miehestäni on tullut ns. huomionkipeä eli hän on alkanut vaatimaan huomiota itselleen silloin kun minulla itselläni on ollut kaikista vaikeinta - eikä niinkään että hän olisi alkanut tukemaan henkisesti enemmän ko hetkinä. Pyykit on kyllä hoituneet ja koti on pysynyt kunnossa -henkisesti olen jäänyt kuitenkin tullut hylätyksi ko hetkinä.


Kovinpiin henkisiin kipuihini olen joutunut hakemaan keskusteluavun ja tuen aivan muualta - naisystäviltä ja ammatti-ihmisiltä. Olen kokenut, että en ole pystynyt jakamaan tuskaani mieheni kanssa ilman että minun olisi tarvinnut pelätä sitä että kestääköhän mieheni kuulla sisintäni vai torjuuko/mitätöikö hän ajatukseni kun ei halua kohdata tuskaani.

Tämä on vienyt minua henkisesti etäämmälle. Nyt itselläni on mietittävänä miten pääsen takaisin lähemmäksi tai enemminkin miten päästän taas itseäni lähemmäksi. Sisäisesti rikkiollut ei halua ihan herkästi päästää lähelleen ketään ennen kuin on varma ettei tule satutetuksi....

Voi kuinka olisi joskus vaihtanut puhtaat pyykit minun kuunteluun ...