K
Keittiönoita
Vieras
[QUOTE="Zap";27667120]Itsestänikin tuntuu hiukkasen siltä, että vaimon mielestä on hienoa näyttää varallisuutta. Tämä lietsoo sitten näitä hännystelijöitä. Tuttavapiirissä on varakkaita ja täysin normaalituloisia, joten en usko sen olevan syynä näyttämisen haluun. Tulomme ovat viimeisen viiden vuoden aikana kasvaneet lähes eksponentiaalisesti ja väitän tuon olevan yksi syy tähän tolkuttomaan menoon. Mitään takeita tällaisen kulutusjuhalan jatkumisesta hamaan maailman tappiin ei ole, joten en itse mielelläni opettele rahankäytön suhteen tolkuttomille tavoille. Mielelläni muutenkin pitäisin hiukkasen matalampaa profiilia, enkä haluaisi kaikkien tietävän taloudellista tilannettamme. Tokihan se jossain määrin näkyy, meillä on kaksi uutta autoa, joista toinen varsin kal,lis. Talo on melko kalliin oloinen, mutta sekä autot että talo on saavutettavissa myös pienemmillä tuloilla kuin meidän.
Luottokorttia on paha jäädyttää, kun on vaimon kortti![/QUOTE]
Ja luultavasti onkin. Kun mulla aikoinaan lyhyessä ajassa palkkani kaksinkertaistui, jatkoin elämistä kuten ennenkin: kulutin sen, mitä tienasin. Koska rahaa oli huomattavasti enemmän, kulutin enemmän ja kalliimpaa. Satanen sinne, toinen tänne.Kaappini pursuivat vaatteita, joissa vielä tänä päivänäkin on hintalaput kiinni. Söin usein ravintoloissa kolmen ruokalajin päivällisiä ja hyvää viiniä ruuan kyytipojaksi. Otin tavaksi syödä pihvejä ja juoda punaviiniä ruuan kanssa myös arkisin kotona, minkä seurauksena sunnuntait ja juhlapyhät eivät enää tuntuneet miltään. Toimin näin, koska minulla oli siihen mahdollisus. Pari vuotta sitten heräsin ja tajusin, että tapani kuluttaa rahaa oli aivan järjetön. Se, että voin tehdä jotain, ei tarkoita, että mun pitäisi tehdä jotain.
Luottokorttia on paha jäädyttää, kun on vaimon kortti![/QUOTE]
Ja luultavasti onkin. Kun mulla aikoinaan lyhyessä ajassa palkkani kaksinkertaistui, jatkoin elämistä kuten ennenkin: kulutin sen, mitä tienasin. Koska rahaa oli huomattavasti enemmän, kulutin enemmän ja kalliimpaa. Satanen sinne, toinen tänne.Kaappini pursuivat vaatteita, joissa vielä tänä päivänäkin on hintalaput kiinni. Söin usein ravintoloissa kolmen ruokalajin päivällisiä ja hyvää viiniä ruuan kyytipojaksi. Otin tavaksi syödä pihvejä ja juoda punaviiniä ruuan kanssa myös arkisin kotona, minkä seurauksena sunnuntait ja juhlapyhät eivät enää tuntuneet miltään. Toimin näin, koska minulla oli siihen mahdollisus. Pari vuotta sitten heräsin ja tajusin, että tapani kuluttaa rahaa oli aivan järjetön. Se, että voin tehdä jotain, ei tarkoita, että mun pitäisi tehdä jotain.