M
Mies 2009
Vieras
Olen 45-vuotias hyvätuloinen mies. Käteen minulla jää vuodessa noin 50 tuhatta ja joskus enemmänkin, mutta sen saadakseni joudun matkustelemaan paljon, mikä vaatii veronsa.
Lapsemme ovat jo maailmalla, mutta vaimoni ei ole lasten aikuistuttua halunnut hakea töitä vaan jäädä kotiin. Se sopii minulle hyvin. Ongelmaksi on kuitenkin muodostunut rahanjako. Kuvio on tällainen.
Maksan asumisen, vaatteet, autot, ruoan, huvitukset, matkat, siivoojan ja muut arjen kulut. Lisäksi annan vaimolleni rahaa 1000 euroa kuukausittain eli 12 000 euroa vuodessa. Vaimoni käyttää rahan erilaisiin kepeisiin huvituksiin, kaiketi sellaisiin, joiden olemassa olosta en ole edes perillä. Kalliita ne joka tapauksessa ovat. Minulle jäävät ylimääräiset rahat sijoitan mm. osakkeisiin siinä toivossa, että niistä olisi myöhemmin lapsilleni elämänturvaksi.
Vaimolleni tämä järjestely ei enää kelpaa, vaan hän tahtoo, että tuloni jaetaan tasan. Muuten en kuulemma rakasta. Minulla ei olisi tasajakoa vastaan sinänsä mitään, jos vaimoni rahankäytössä olisi jokin tolkku. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu, että hän syytää rahaa menemään tajuamatta itsekään, kuinka hyvässä asemassa hän on, ja että lapsillamme saattaa joskus olla vaikeampaa, jolloin säästetty raha tulee heille todelliseen tarpeeseen.
Onko käytäntömme mielestänne kohtuuton? Maksan kaiken, annan vaimolle "taskurahaa" 1000 euroa kuussa ja säästän lastemme tulevaisuutta varten. Pitäisikö minun olla vielä anteliaampi?
Lapsemme ovat jo maailmalla, mutta vaimoni ei ole lasten aikuistuttua halunnut hakea töitä vaan jäädä kotiin. Se sopii minulle hyvin. Ongelmaksi on kuitenkin muodostunut rahanjako. Kuvio on tällainen.
Maksan asumisen, vaatteet, autot, ruoan, huvitukset, matkat, siivoojan ja muut arjen kulut. Lisäksi annan vaimolleni rahaa 1000 euroa kuukausittain eli 12 000 euroa vuodessa. Vaimoni käyttää rahan erilaisiin kepeisiin huvituksiin, kaiketi sellaisiin, joiden olemassa olosta en ole edes perillä. Kalliita ne joka tapauksessa ovat. Minulle jäävät ylimääräiset rahat sijoitan mm. osakkeisiin siinä toivossa, että niistä olisi myöhemmin lapsilleni elämänturvaksi.
Vaimolleni tämä järjestely ei enää kelpaa, vaan hän tahtoo, että tuloni jaetaan tasan. Muuten en kuulemma rakasta. Minulla ei olisi tasajakoa vastaan sinänsä mitään, jos vaimoni rahankäytössä olisi jokin tolkku. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu, että hän syytää rahaa menemään tajuamatta itsekään, kuinka hyvässä asemassa hän on, ja että lapsillamme saattaa joskus olla vaikeampaa, jolloin säästetty raha tulee heille todelliseen tarpeeseen.
Onko käytäntömme mielestänne kohtuuton? Maksan kaiken, annan vaimolle "taskurahaa" 1000 euroa kuussa ja säästän lastemme tulevaisuutta varten. Pitäisikö minun olla vielä anteliaampi?