Toggle sidebar

Vaimo valittaa rahanjaosta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mies 2009
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

Mies 2009

Vieras
Olen 45-vuotias hyvätuloinen mies. Käteen minulla jää vuodessa noin 50 tuhatta ja joskus enemmänkin, mutta sen saadakseni joudun matkustelemaan paljon, mikä vaatii veronsa.

Lapsemme ovat jo maailmalla, mutta vaimoni ei ole lasten aikuistuttua halunnut hakea töitä vaan jäädä kotiin. Se sopii minulle hyvin. Ongelmaksi on kuitenkin muodostunut rahanjako. Kuvio on tällainen.

Maksan asumisen, vaatteet, autot, ruoan, huvitukset, matkat, siivoojan ja muut arjen kulut. Lisäksi annan vaimolleni rahaa 1000 euroa kuukausittain eli 12 000 euroa vuodessa. Vaimoni käyttää rahan erilaisiin kepeisiin huvituksiin, kaiketi sellaisiin, joiden olemassa olosta en ole edes perillä. Kalliita ne joka tapauksessa ovat. Minulle jäävät ylimääräiset rahat sijoitan mm. osakkeisiin siinä toivossa, että niistä olisi myöhemmin lapsilleni elämänturvaksi.

Vaimolleni tämä järjestely ei enää kelpaa, vaan hän tahtoo, että tuloni jaetaan tasan. Muuten en kuulemma rakasta. Minulla ei olisi tasajakoa vastaan sinänsä mitään, jos vaimoni rahankäytössä olisi jokin tolkku. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu, että hän syytää rahaa menemään tajuamatta itsekään, kuinka hyvässä asemassa hän on, ja että lapsillamme saattaa joskus olla vaikeampaa, jolloin säästetty raha tulee heille todelliseen tarpeeseen.

Onko käytäntömme mielestänne kohtuuton? Maksan kaiken, annan vaimolle "taskurahaa" 1000 euroa kuussa ja säästän lastemme tulevaisuutta varten. Pitäisikö minun olla vielä anteliaampi?
 
Ei pitäisi. Vaimosi pitäisi miettiä miten hän myös voisi tienata rahaa yhteiseen talouteenne. Olet mielestäni jo nyt hyvin suvaitsevainen ja omaat näköjään paljon enemmän tervettä järkeä kuin vaimosi, ajattelemalla myös tulevaisuutta ja lapsiasi.
 
"Onko käytäntömme mielestänne kohtuuton? Maksan kaiken, annan vaimolle "taskurahaa" 1000 euroa kuussa ja säästän lastemme tulevaisuutta varten. Pitäisikö minun olla vielä anteliaampi?"

On kohtuutonta vaimosi puolelta vaatia muuta.
 
Tarkkaan ottaen sinulla ei ole mitään velvollisuutta antaa tuota 1000:kaan euroa vaimollesi, eli hän ei TODELLAKAAN tajua, miten hyvässä asemassa on. Et ole vaimosi työnantaja etkä holhooja/huoltaja, eli et ole häntä velvollinen hyysäämään. Elatusvelvollisuus puolisolla on, mutta se kyllä täyttyy jo silläkin, että maksat hänen asumisensa ja ruokansa (tavallisella ihmisellä asuminen ja ruoka on muuten ihan mahdollista kuitata niinkin vähällä kuin 500 eurolla kuussa, eli vaimosi "tulot" ovat nyt aivan moninkertaiset muihin työttömiin nähden).

Vaimo töihin, niin tajuaa, kuinka raha tavallisesti tienataan. Älä anna enää yhtään enempää, muuten vaimosi on pian shoppailuholisti eli ihan oikea addikti. Miten vaimosi muuten perustelee sen, että sinun pitäisi antaa itse tienaamistasi rahoista hänelle peräti puolet, ilman mitään vastinetta? Mitä hän antaa sinulle 25 000 euron edestä vuodessa? Tuskin kodin ylläpito ja seksi ihan noin arvokkaita ovat, kyseessä on kuitenkin työtätekevän keskituloisen vuosipalkka. (Ja tavalliset ihmiset joutuvat itse tienaamaan tuon 25 000 SEKÄ hoitamaan kodin ja seksipuolen lisäksi ;-)
 
Vaimo töihin, niin tajuaa, kuinka raha tavallisesti tienataan.
Click to expand...

Olin myötämielisesti mukana, kun teimme päätöksen, että vaimoni jää kotiäidiksi. Ja vaikka hän ei ole koskaan ollut varsinainen kodinhengetär ja ruoka on ollut useammin eineksiä kuin itsetehtyä, niin kuitenkin hän on tarjonnut lapsillemme vakaan kasvualustan ja kotiimme lämpimän suojan, johon kaikkien on ollut hyvä tulla. Ymmärrän myös, että pitkän kotiäitiyden jälkeen aloittaminen uudestaan työelämässä on raskasta, enkä tiedä itsekään, olisiko se vaivan arvoista, koska taloudellista pakkoa siihen ei ole.

Ongelma ei siis ole vaimoni kotona oleminen vaan se, että hän tuntuu menettäneen käsityksensä rahan rajallisuudesta. Tähän osasyy lienee, että vastuu raha-asioista on aina ollut minun. Vaimolleni on ehkä syntynyt kuva, että kyllä rahaa aina jostain lisää tulee ja että sitä voi sen vuoksi tuhlata mielinmäärin.

Jotenkin vaimoni pitäisi saada ymmärtämään, että kohtuus kaikessa ja että tulevaisuuteenkin kannattaa varautua. En vain tiedä miten se pitäisi tehdä.
 
eli provoilua.

Mutta jos olis totta, niin paljonkohan mies laittaa omiin menemisiinsä kuukaudessa? Ettei vaan tulis syödyksi kalliissa ravintoloissa, ajetuksi taksilla turhanpäiten ja omakin auto liian kallis, entäs ne vaatteet ja muut tarvikkeet...

Ja jos kerran on sovittu, että äijä antaa muijalle kuukaudessa tonnin, niin totta vie se tonni johonkin kulutetaan. Eikö saisi muijalla olla mitään menoja? Tonni kuukaudessa nyt ei niin kauhean paljon ole, jos on tottunut hyvään elintasoon.

Mut yhtäkaikki, tää on kyllä provo. Tässä nyt joku yrittää saada kohua ja porua aikaan mm. sillä, että mainitsee siivoojan yhdeksi menoeräksi. Odottaa, että joku siihen tarttuu ja alkaa mesoa, kuinka kotona oleva nainen vain laiskottelee, eikä tarvitse siivoojaa. Ja niin edelleen. Koko plörinä niin "huolellisesti" kirjoitettu ja selostettu, että heti alkaa palaneen käry haista. Sori vaan. Näitä on ollut täällä ennenkin.



 
Ei tonni kuussa ole yhtään liikaa muijalle annettuna.

Ajatteles nyt: Kunnon ilolintu perii € 200- 250 /tunti sessiosta. Tonnilla saa n. 4-5 tuntia. Takusti panet muijaasi enemmän kuin 4-5 kertaa kuussa. Tonni on kohtuullinen korvaus. Älä narise!
 
Tämä näyttää olevan samanlainen teinihelvetti kuin muutamat muutkin foorumit, jotka katsastin ennen viestini lähettämistä. Löysin kuitenkin uuden, Perheklubi nimisen. Menen sinne kysymään neuvoja.
 
Ap olen pahoillani edellaolevista torkeista ja provoilusta syyttavista viesteista!

Se vain yksinkertaisesti on niin etta jos jokin aisia tulee itselle ponnisteluitta ja automaattisesti, kuten vaimollesi "viikkoraha", sen ottaa for granted ajan mittaan, tama on ihmisen luonto.

Jos sinusta tuo 1000 kuussa on sopiva maararaha, niin etko voisi sanoa, etta sinun mielestasi olisi kohtuullista, etta tama kaytanto jatkuu mutta jos vaimolla todella on jokin tarve mita han talla rahalla ei saa, voitte siita keskustella tapauskohtaisesti?

Silla kylla, on aivan kohtuutonta etta vain syytaisi hanelle rahaa kaikenmaailman tuhlailuun. Jos antaisit puolet koko tuloistasi hanelle, ei han valttamatta tyytyvaisempi olisi, torsailisi vain ja eparealistinen asenne rahan suhteen vain kasvaisi kasvamistaan.

Jos han todella tarvitsee ja haluaa jotakin han voisi myos keskustella siita kanssasi ja voisit tarpeentullen sitten avustaa tuossa asiassa.
 
No kylläpäs piti nyt taas eräitten tänne syyttelemään ja saivartelemaan.
Mielestäni tuo kuullostaa todella reilulta sinun puoleltasi. Mikäli yhtään auttaa, voin kertoa että minä työssäkäyvä "sijoitan" palkkani (netto himpan yli 1500) seuraavasti:
asuntolainan lyhennys ja yhtiövastike 565,-, eläkerahasto+sukanvarsi 100,-, ruoka+muut menot noin 600,- ja vielä jää muutama satanen säästöön per tili. Näillä rahoilla käyn sitten matkoilla silloin tällöin.
Olen tosin erittäin pihi ostelemaan mitään vaatteita tai meikkejä, ja kun autoa tai lapsia ei ole niin säästäähän sitä :)
 
Provoja joka paikassa näkeville voisi perustaa oman ketjun, jossa saisi pelätä ja epäillä porvoolaisia joka paikassa.

Ap:lle sanoisin, että olet jo enemmän kuin reilu vaimollesi, jolta on tainnut suhteellisuudentaju karata jo ajat sitten. Toki ihminen on sellainen, että vaatii ja tarvitsee aina enemmän ja enemmän. Se ahneus kasvaa sitä mukaa kun sitä ruokkii.
 
Niin. Teillä on yhdessä panostettu siihen että lapset saavat kasvaa kodin suojassa ja aina on äiti odottamassa koulun jälkeen kotona. Ihailtavaa, kun kerran olette voineet taloudellisesti noin toimia. Tähän ei moni perhe pysty ja siksi he luokittelevat kirjoituksesi heti provoksi, kateellisuuttaan.

Minä olisin ikionnellinen jos meillä olisi varaa siihen, että jäisin kotirouvaksi. (Lapet jo aikuisia) Toisaalta minä olen koti-ihminen luonteeltani. Nautin ruuanlaitosta, leipomisesta, puutarhatöistä, marjankeruusta jne. Siivouksesta minäkään en niin välitä, joten jos minulla olisi siihen varaa, palkkaisin siivoojan.

Vaimosi on ehkä asennoitunut siten, että teillä on kaikki yhteistä. Olett yhdessä päättäneet lasten kotihoidosta ja siitä että sinä olet sitten se joka huolehtii taloudellisesta puolesta. Olet paljon poissa kotoa ja vaimosi on ehkä yksinäinenkin toisinaan. Nyt kun lapset ovat aikuistuneet, niin ehkä hänellä on liikaa aikaa, liikaa aikaa olla yskin ja silloin sitä viihdyttää helposti itseään ostelemalla kaikkea mistä kuvittelee mielihyvää saavansa. Mielihyvää saa kuitenkin yleensä parhaitsen toimivista ihmissuhteista. Voitko ottaa vaimoasi mukaan työmatkoillesi?
Voitko vähentää matkatöitäsi ja viettää enemmän aikaa vaimosi kanssa, keksiä yhdessä vaikka jonkin (halvan/ilmaisen) harrastuksen, josta vaimosikin innostuisi?
Voisiko vaimosi innostua jostain hyväntekeväisyysjutusta, jossa tuntisi itsensä tärkeäksi?

Kotiäiti voi pudota aikamopiseen tyhjiöön, sitten kun niitä lapsia ei enää ole kotona.

Minä pärjäisin tuolla 1000 eurolla mainiosti. Käteeni jää paljon vähemmän kuussa, vaikka olemme molemmat töissä (pienipalkkaisilla aloilla) ja teemme pitkää työpäivää joka vie kaiken energian. Itseasiassa bruttopalkkanikin on tällä hetkellä pienempi kuin 1000 e/kk. Tavoitteemme on saada asuntovelka maksettua jotta voisimme joskus jättää lapsillemme jotain muutakin kuin velkaa perinnöksi.

Tunteeko vaimosi epävarmuutta suhteenne kestävyydestä? Ehkä hän pitkään kotona olleena miettii omaa tilannettaan, jos vaikka sinä jättäisit hänet. Miten hän sitten pärjäisi? Ehkä hän haluaisi säästää itselleenkin jonkinlaisen turvan, kaiken varalle. Onko teillä avioehto? Entäs keskinäinen testamentti? Olisiko vaimosi täysin tyhjillään, jos sinä jättäisit hänet tai kuolisit?

On hienoa että huolehdit lastesi taloudellisesta turvasta, mutta pitkän liiton ja yhteen hiileen puhaltamisen jatkona kuuluu mielestäni olla myös se että myös vaimosi (joka luopui työurastaan? perheenne hyväksi) saisin jonkinlaisen "eläketurvan" itselleen.

Meidän perheen vähät rahat ovat yhteisiä ja maksamme lastkut, ruuat, lainanlyhennykset, vaatteet, kaiken sen tililtä jolla rahaa on. Molemmilla on käyttöoikeus molempien tileihin ja siirtelemma rahaa toisen tililtä toiselle tämän tästä, kun tarve vaatii. Olemme kuitenkin puhuneet, että jos toinen meistä tienaisi paljon enemmän kuin toinen, niin säästäisimme. Toisaalta olemme myös puhuneeet, että me molemmat voisimme käyttää omiin huvituksiin saman verran rahaa ja se ylimääräinen säästettäisiin yhteisiin sijoituksiin. No, meillä sitä rahaa ei kuitenkaan ole. Pakko painaa töitä... uupumiseen asti.
 
Veikkaan, että vaimosi on haistanut palaneen käryä matkatöistäsi, epäilee sinulla olevan heila joka kaupungissa ja säästää nyt niitä tonneja ottaakseen eron sopivan tilaisuuden tullen.
 
Rahasta on paljon helpompi puhua kuin ihan niistä oikeista parisuhdetta jäytävistä ongelmista ja minulle tuli ap:n kirjoituksesta se ensimmäiseksi mieleeni. On oikeastaan ihan sama kuka antaa rahaa ja mitä varten, koska jos toinen oirehtii tyytymättömyyttään pitäisi vaan koettaa jossakin vaiheessa kaivella mistä se tyytymättömyys juontaa. Ja se voi olla todella vaikeaa.

AP:n kirjoituksesta huokuu vastuuntuntoinen ihminen, joka varmasti on tehnyt parhaansa ja pohtinut tilannette hyvinkin järjellisesti ja perustellen, mutta tunnepuoli tuntuu olevan vähän hakusessa ja sen takia ap:n pitäisi aloittaa tutkiskelu itsestään.

En usko, että mitään käytännön asiaa täytyisi erityisesti lähteä nyt muuttamaan, vaan käydä vaan läpi miten tässä yhdessä jatketaan kun on se eka projekti hoideltu eli kasvatettu lapset. Että mitäs nyt tehdään loppuikämme?

Onko vaimollasi läheisiä ystäviä, joiden kanssa puhua?

Samaa ikäluokkaa edustavana voin sanoa, että tonni/kk voi kulua hävyttömän nopeasti. Jos vaimosi tykkää hemmottelusta ja käyttää esim. erilaisia hoitoja, kalliita voiteita yms, niin voit olla varma että kuka tahansa topakka kauneushoitolan työntekijä saa myytyä useammalla satasella pelkät naamalitkut samaan hoitopakettiin. Sitten tulee vartaloa hoitavat tökötit kuin myös kymmenen hoidon tarjous - 5% ja totta kai sen jälkeen on kiva käydä syömässä hintava kevytlounas keskustassa yms. Palvelut ovat Suomessa kalliita kuin myös kulutustavara ja jos vaimosi saa rahansa käyttää, miten haluaa se raha ei kauan käsissä lämpene.



 
Alkuperäinen kirjoittaja Mies 2009:
Olen 45-vuotias hyvätuloinen mies. Käteen minulla jää vuodessa noin 50 tuhatta ja joskus enemmänkin, mutta sen saadakseni joudun matkustelemaan paljon, mikä vaatii veronsa.

Lapsemme ovat jo maailmalla, mutta vaimoni ei ole lasten aikuistuttua halunnut hakea töitä vaan jäädä kotiin. Se sopii minulle hyvin. Ongelmaksi on kuitenkin muodostunut rahanjako. Kuvio on tällainen.

Maksan asumisen, vaatteet, autot, ruoan, huvitukset, matkat, siivoojan ja muut arjen kulut. Lisäksi annan vaimolleni rahaa 1000 euroa kuukausittain eli 12 000 euroa vuodessa. Vaimoni käyttää rahan erilaisiin kepeisiin huvituksiin, kaiketi sellaisiin, joiden olemassa olosta en ole edes perillä. Kalliita ne joka tapauksessa ovat. Minulle jäävät ylimääräiset rahat sijoitan mm. osakkeisiin siinä toivossa, että niistä olisi myöhemmin lapsilleni elämänturvaksi.

Vaimolleni tämä järjestely ei enää kelpaa, vaan hän tahtoo, että tuloni jaetaan tasan. Muuten en kuulemma rakasta. Minulla ei olisi tasajakoa vastaan sinänsä mitään, jos vaimoni rahankäytössä olisi jokin tolkku. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu, että hän syytää rahaa menemään tajuamatta itsekään, kuinka hyvässä asemassa hän on, ja että lapsillamme saattaa joskus olla vaikeampaa, jolloin säästetty raha tulee heille todelliseen tarpeeseen.

Onko käytäntömme mielestänne kohtuuton? Maksan kaiken, annan vaimolle "taskurahaa" 1000 euroa kuussa ja säästän lastemme tulevaisuutta varten. Pitäisikö minun olla vielä anteliaampi?
Click to expand...


Eihän tuo vielä mitään...jopa minä saan salarakkaaltani 1500 kuukaudessa..+ kulukorvauset!

Kaiken lisäksi voin elää melko vapaasti...töissä toki käyn koska se on mieleistä!
 
Miksi rahaa pitäisi säästää lapsille? Periihän he teidät joka tapauksessa, ja varmaan teillä on omaisuutta perittäväksi asti. Eiköhän ne lapset oman elämänsä kustanna niin kuin sinäkin teet. Oppivat muuten vain lypsämään vanhempiaan heti ensimmäisen vaikeuden tullen.

Minäkään en usko tämän koko tarinan olevan totta, tännehän kirjoitetaan nimenomaan provokaatiomielessä, että saadaan palstaan eloa. Kylläpähän tämä on niitä juttuja. Muistuttaa niin kovasti muita vastaavanlaisia aloituksia, jotka on nekin laitettu nimenomaan miehen kirjoittamiksi. Mutta saahan tänne kirjoittaa kuka tahansa mitä tahansa.

Joten vähän höhlää edes vastailla, minultakaan....
 
Mielestäni monet kotirouvat ovat laiskoja ja selittelevät uhraavansa jotain kun vaan eivät jaksa mennä töihin ja jäävät kotiin hoitamaan lapsia "vaikka pääsisivät helpommalla menemällä töihin". Yleensä heillä ei ole minkäänlaista kuvaa siitä mitä on olla työssäkäyvä äiti. Yleensä he eivät edes saa kotonakaan samaa aikaa kuin "ura-äidit". En ymmärrä naista joka vaatii mieheltä rahaa ja ei itse tee mitään elättääkseen itseään jos lapsetkin ovat jo aikuisia tai kouluikäisiä! Laita rahahanat kiinni ja pistä eukko töihin. Kai sä olet mies?
 
Ei ollenkaan välttämättä ole provo. Olen seurannut vierestä vieläkin törkeämpää tapausta. Pitemmittä puheitta neuvon aloittajaa harkitsemaan eroa jos vaimo on todella törkeä, ettei kävisi kuten kiltille ja hölmölle sukulaismiehelleni. Häntäkin asianajajat surkuttelevat, että voi voi kun olisit ymmärtänyt erota edes hieman aiemmin.

Hän oli/on suurituloinen ja nelikymppisenä eronneena meni naimisiin erään eronneen duunariammatissa olleen naisen kanssa, avioliitto kesti vain kahdeksan vuotta. Nainen ehti vielä yhden lapsen siinä tehdä ja jäi töistä pois lasta hoitamaan. Tässä vaiheessa kenelläkään eivät vielä soineet hälytyskellot. Mutta alusta asti vaati, että miehen rahat ovat yhteisiä, että avataan yhteinen tili jonne tulee miehen palkka ja veronpalautukset jne. Tästä tehtiin siis kaikkien menojen maksutili ja sieltä on maksettu myös rouvan kauneushoitolat, psykiatrit, rouvan aiemmasta avioliitosta olevien lasten kalliit harrastukset (esim. golf) jne. Rouvalle jäi käyttöön oma tili jonne menivät kaikki rouvan saamat tuet, lapsilisät ym.

Mies maksoi vaimolleen mm. kolme autonvaihtoa, osti sijoitustontin yhteisiin nimiin ym ym. Sivusta seuranneena pidin koko ajan vaimon rahankäyttöä holtittomana.

Hoitovapaan jälkeen rouvaa ei sitten huvittanutkaan mennä töihin, kauppasi vähän joitakin meikkejä verkostomarkkinointina. Lapsi pantiin tarhaan ja talossa kävi siivooja. Itse näin, kun rouva kulki päivät kaupoissa, risteilyillä jne.

Nyt ovat eronneet mutta oikeustaistelu on hirvittävä, sillä ex-vaimo haastoi miehen oikeuteen ja vaatii tältä elatusapua sen nojalla kun on ollut kotona. Hänelle ei siis riitä tuo hyöty joka muutamassa vuodessa tienatuksi on mielestäni suuri, noin puoli miljoona euroa. Tullessaan hänellä itsellään oli omaisuutta muutama kymmen tuhatta. On todellakin sitä mieltä, että kun hän on ollut sen pari vuotta "hoitamassa perhettä ja kotia" niin miehen pitäisi avioliiton jälkeenkin maksaa hänelle 1500 euroa kuukaudessa netto. Osituksessa mies joutui jo maksamaan paljon. En kyllä usko, että miestä enää velvoitetaan maksamaan, varsinkaan kun rouva on nyt saanut jonkin sortin työpaikan.

Selvisi myös, että tuolle omalle tililleen rouva oli kerännyt kymmenien tuhansien pesämunan miehen rahoista, oli kai tosiaan varautunut eroon. Kummallisinta tässä jutussa tosiaan on se, että työtön rouva oli ainoa jolla oli hallussaan säästöjä siinä perheessä! Miehellä kun ei ollut edes mahdollista säästää kun kaikki meni mikä tuli ja enemmänkin. Vaikka tulot olivat tosi isot. Olisi muuten nyt viisikymppisenä todella, todella varakas mies ilman tuota vikaan mennyttä vaimovalintaa. Että tällaisia ne edustusrouvat voivat joskus olla... Tuo avioliitto oli tuottoisa keikka hänelle.

Ainakaan tässä tapauksessa naisen ahneudella ja törkeydellä ei ole äärtä eikä määrää. Miettisi, miten etuoikeutettua elämää on elänyt miehen siivellä edustusmatkoineen ympäri maailman, ostoksineen ja kaikkineen. Jos ap joskus eroat, niin tee se fiksusti. Rouvasi kuulostaa vähän samalta kuin se, jonka minä tunsin. Älä anna vaimolle kaikkia aseita käyttöönsä, vaan laita hankkimasi omaisuus omiin nimiisi. Eikä minusta kotona olemisesta kuuluisi maksaakaan niin paljon kuin rankasta vastuullisesta työstä joka sisältää matkustusta jet-lageineen. Olet jo nyt enemmän kuin reilu. Kiitosta tuskin siitäkään tulet saamaan, sen verran ahneelta kuulostaa rouvasi.

 
Edelliselle esimerkille: mitähän ihmeen "tukia" tämä esimerkkisi rouva oikein sai? Mainitsemiesi lapsilisien lisäksi? Naimisissaoleva, hyvin tienaavan miehen vaimolle nyt mitään tukia maksella. Exmies tietysti maksaa lapsistaan elatusavut niin kuin aina ennenkin riippumatta siitä meneekö vaimo naimisiin vai ei, mutta nehän on sitten lasten elatukseen menevä osuus.

Ja jos tämä rouva oli säästänyt tililleen useita kymppitonneja, niin eikös ne kuulu huomioida osituksessa, eli puoliksi menee nekin, niin kuin muutkin rahat.

Mitä varottavaa tuossa on? Ihmiset tekee omat valintansa sen mukaan, miltä tuntuu, ja jos hyvältä tuntui, niin sehän oli heidän kummankin etunsa sitten se. Enkä minä menisi puhumaan kenenkään avioliitoista tyyliin "tuottoisa keikka," kun liitosta on vielä lapsikin.

Tällaisia elatusmaksuja vaimoille maksavat vain amerikkalaiset jättimiljonäärit, ei Suomessa niiden maksamiseen ole perusteita, joten ei tarvitse pelätä sinunkaan, että tämä nainen nyt saa rahaa ihan tyhjästä ja kateellinen ei tarvitse siis kenenkään olla.

Tiedän minäkin monia ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, että jos olisivat olleet aina vain naimattomia ja lapsettomia, niin olisi omaisuutta kertynyt, kun olisi saanut vain itselleen kaiken. Mutta kummasti sitä vaan vetää luontoa sinne naimisen puoleen.

Jos kerran avioeehtoa ei ole, tässäkin tapauksessa omaisuus menee puoliksi ja se on ihan normaali käytäntö sitten. Jos lapsi jää äidilleen, niin eikös se ole isästäkin hyvä, että lapsensa ei aivan puille paljaille joudu. Ja mihin hän sen rahansa sitten muualle olisi pistänyt? sukulaisilleenko?
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa