vaimo puhuu kamalia vauvastamme

[isähahmo]

saatiin pieni vauva perheeseen, on nyt 1 kk vanha ja hänellä on taipumusta koliikkiin. olen palannut töihin ja olen paljon pois kotoa vaimo joutuu hoitamaan lapsen lähes yksin. viikon ajan on vaimo ollut väsynyt ja huusi eilen kun mentiin nukkumaan ja vauva alkoi itkemään että heittää vauvan seinään jos ei saa nukuttua. minä siitä suuttuneena otin vauvan ja heräsin töihin aamulla silmät ristissä väsymyksestä... vaimo sanoi viime viikolla vauvan huutaessa koliikkia että "tämä pikku paskiainen" en aloittanut riitaa mutta olisi tehnyt mieli sanoa kovasti hänelle tästä... tiedän että hän kaipaa lisäapua vaan sitä ei tule, molempien perheet asuu eri puolella Suomea. muuten hän on hyvä äiti hellä eikä koskaan satuta lasta tai mitään mutta kielenkäyttö on muuttunut synnytyksen jälkeen pahaan suuntaan, uhkaili myös erolla kun en ehdi kotona siivota tiskata tai auttaa vauvan kanssa. pitäisikö olla vaimon puheista huolissaan??

 

[AivanSama]

saatiin pieni vauva perheeseen, on nyt 1 kk vanha ja hänellä on taipumusta koliikkiin. olen palannut töihin ja olen paljon pois kotoa vaimo joutuu hoitamaan lapsen lähes yksin. viikon ajan on vaimo ollut väsynyt ja huusi eilen kun mentiin nukkumaan ja vauva alkoi itkemään että heittää vauvan seinään jos ei saa nukuttua. minä siitä suuttuneena otin vauvan ja heräsin töihin aamulla silmät ristissä väsymyksestä... vaimo sanoi viime viikolla vauvan huutaessa koliikkia että "tämä pikku paskiainen" en aloittanut riitaa mutta olisi tehnyt mieli sanoa kovasti hänelle tästä... tiedän että hän kaipaa lisäapua vaan sitä ei tule, molempien perheet asuu eri puolella Suomea. muuten hän on hyvä äiti hellä eikä koskaan satuta lasta tai mitään mutta kielenkäyttö on muuttunut synnytyksen jälkeen pahaan suuntaan, uhkaili myös erolla kun en ehdi kotona siivota tiskata tai auttaa vauvan kanssa. pitäisikö olla vaimon puheista huolissaan??

Jos sä koittaisit tehdä oman osuutesi himassa ja antaa vaimon nukkua joka toinen yö, niin eiköhän se siitä.
Väsymys ottaa toisille vähän liian lujille.

 

[Lispetti]

Ai pitäiskö olla huolissaan?
Itsekin tuossa totesit että apua kaivataan!

Ymmärrän että varmasti suututtaa, mutta se ei nyt tässä tapauksessa vie asiaa mihinkään suuntaan, eikä siitä ole mitään apua.
Passitat vaimon neuvolaan/lääkäriin tms. nyt heti!

+menet itse mukaan.

 

["Realisti"]

saatiin pieni vauva perheeseen, on nyt 1 kk vanha ja hänellä on taipumusta koliikkiin. olen palannut töihin ja olen paljon pois kotoa vaimo joutuu hoitamaan lapsen lähes yksin. viikon ajan on vaimo ollut väsynyt ja huusi eilen kun mentiin nukkumaan ja vauva alkoi itkemään että heittää vauvan seinään jos ei saa nukuttua. minä siitä suuttuneena otin vauvan ja heräsin töihin aamulla silmät ristissä väsymyksestä...

Jos sinä olet yhden valvotun yön jälkeen "silmät ristissä väsymyksestä", niin miltähän mahtaa vaimosta tuntua tuon tuollaisia öitä on takana 30?! Mietipä sitä hetki. Jos oot juttusi kanssa ihan tosissaan, niin nyt otat sinäkin kotona vastuuta, ja annat vaimon nukkua vähintään 2-3 yötä viikossa ihan rauhassa, ja sinä hoidat niinä öinä vauvan. Sen lisäksi hoidat osuutesi kotitöistä.

 

[HippuTAR]

Ota yhteyttä neuvolaan ja menkää vaimon kanssa yhdessä käymään sielä. Kertokaa tilanne rehellisesti. Vaimosi tarvitsee apua lapsen ja kodinhoitoon, eikä synnytyksen jälkeistä masennustakaan voi täysin poissulkea.

 

["Hulda"]

Ota yhteyttä neuvolaan ja menkää vaimon kanssa yhdessä käymään sielä. Kertokaa tilanne rehellisesti. Vaimosi tarvitsee apua lapsen ja kodinhoitoon, eikä synnytyksen jälkeistä masennustakaan voi täysin poissulkea.

Mihin siinä neuvolaa tarvitaan kun tällä vaimolla on myös mies..

Että mies nyt ottaa itseään niskasta kiinni, ja tekee kotona enemmän. Onko isä pitänyt isyyslomaa lainkaan?

 

[viera.s]

Apua tarvitaan ehdottomasti. Etkö sinä voisi jäädä pois töistä jatkamaan isyysvapaata tai vaikka palkattomalle pakottavista perhesyistä? Ainakaan sinun ei todellakaan pitäisi nyt suostua mihinkään ylitöihin, tärkeämpää on nyt venyä lapsen kuin työnantajan vuoksi.

Voi olla sinänsä harmitonta väsymyksen purkua nuo puheet. Tai merkki synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, joka voi pahimmillaan kehittyä psykoosiksi. Voit itsekin soittaa huolistanne neuvolaan, tokihan isällä on yhtälainen oikeus hakea apua.

Minä en kyllä varmaan mitenkään uskaltaisi jättää vauvaa kahden kesken tuollaisia juttelevan vanhemman kanssa. Joten keinolla tai toisella koittaisin saada vapaata töistä.

 

[Pin]

No nyt teet tietenkin kaikkesi, että saisit esim vapaapäiviä niin voit tehdä osuutesi. Vaimosi on varmasti tosi väsynyt, mieti sitä omaa väsymystäsi yhdestä yöstä ja kerro se moninkertaiseksi...

Vuorottelette ehdottomasti yöllä. Ei ole mikään työssäkäyvän etuoikeus nukkua kun toinen raukka valvoskelee kaiket yöt. Jos olisi normaali vauva kyseessä niin asia olisi toisin. Sillon voisikin se kotona oleva hoitaa öiset heräilyt. Jos vaimosi imettää niin toki vähän hankalampi homma vuorottelussa, mutta vie vauva vaikka pahimmassa vaimon väsymyksessä ulos yöllä lenkille niin saa nukkua. Unettomuus on pidemmän päälle kyllä vaarallista ja luule, että tuollaiset puheet ovat enemmänkin hätähuutoa sinulle, että tajuat kuinka kamalalta tuo valvominen tuntuu.

Älä nyt ainakaan suutu niistä tunteista, vaan TUE ja koita ymmärtää. Kun se pieni käärö on rääkynyt kaarella monta yötä putkeen jatkuvasti, ei ihme jos tulee vähän "lopetan sen itkun tyynyllä" -oloja, VAIKKA sitä ei toteuttaisi.

 

[Lispetti]

[QUOTE="Hulda";30440010]Mihin siinä neuvolaa tarvitaan kun tällä vaimolla on myös mies..

Että mies nyt ottaa itseään niskasta kiinni, ja tekee kotona enemmän. Onko isä pitänyt isyyslomaa lainkaan?[/QUOTE]

Kyllä tuo mieskin tuntuu olevan aika hukassa asian takia!

Miksi jättää hyvä palvelu käyttämättä? Tuota vartenhan neuvolat ovat olemassa!
Sieltä haetaan neuvoa ja saadaan jopa tarvittaessa ihan konkreettista apua!

 

["Hulda"]

Kyllä tuo mieskin tuntuu olevan aika hukassa asian takia!

Miksi jättää hyvä palvelu käyttämättä? Tuota vartenhan neuvolat ovat olemassa!
Sieltä haetaan neuvoa ja saadaan jopa tarvittaessa ihan konkreettista apua!

No kyllä täytyy aika yksinkertainen olla, jos ei itse tajua auttaa kotona enemmän ja valvoa öitä vauvan kanssa antaen äidin nukkua.
Kun äitikin tästä on ihan suoraan miehelleen huutanut.

 

[viera.s]

Älä nyt ainakaan suutu niistä tunteista, vaan TUE ja koita ymmärtää. Kun se pieni käärö on rääkynyt kaarella monta yötä putkeen jatkuvasti, ei ihme jos tulee vähän "lopetan sen itkun tyynyllä" -oloja, VAIKKA sitä ei toteuttaisi.

Joo, mutta mieti miltä sinusta tuntuisi, jos puolisosi sanoisi heittävänsä vauvan seinään, jos se itkee? Veikkaan, että suurin osa äideistä ottaisi siinä tilanteessa vauvan kainaloon ja lähtisi pois kotoa vanhemmilleen tai turvakotiin.

Vaikka tuollaisia tunteita tulisikin, niin jos oikeasti pelkää että ne voisi toteuttaa, pitää heti hakea apua. Vaikka lastensuojelusta, jos puoliso ei pysty tai halua auttaa riittävästi. Jos taas tietää, että ne ovat vain hetkellisiä tuntemuksia joita ei voisi koskaan toteuttaa, pitäisi olla sen verran itsehillintää ettei aiheuta toiselle vanhemmalle suurta huolta vauvan hyvinvoinnista laukomalla niitä ääneen. Jokin kynnys itsehillinnässä on jo ohitettu, jos ei pysty sanomisiaan hillitsemään. Minusta silloin toisen on aiheellistakin olla huolissaan ja pyrkiä kaikin keinoin turvaamaan lapsen hyvinvointi.

Aiheettomat uhkailut vauvan satuttamisesta ovat puolisoon kohdistuvaa henkistä väkivaltaa, jota ei tarvitse minusta ymmärtää ja hyväksyä.

 

[Lispetti]

[QUOTE="Hulda";30440034]No kyllä täytyy aika yksinkertainen olla, jos ei itse tajua auttaa kotona enemmän ja valvoa öitä vauvan kanssa antaen äidin nukkua.
Kun äitikin tästä on ihan suoraan miehelleen huutanut.[/QUOTE]

No ei toi sun kommenttis muuttanut mun mieltä ainakaan yhtään;
edelleen olen sitä mieltä että kannattaa mennä yhdessä pian neuvolaan!

Aina ei pärjää ilman apua, eikä tarvitsekaan!

 

[Pin]

Joo, mutta mieti miltä sinusta tuntuisi, jos puolisosi sanoisi heittävänsä vauvan seinään, jos se itkee? Veikkaan, että suurin osa äideistä ottaisi siinä tilanteessa vauvan kainaloon ja lähtisi pois kotoa vanhemmilleen tai turvakotiin.

Vaikka tuollaisia tunteita tulisikin, niin jos oikeasti pelkää että ne voisi toteuttaa, pitää heti hakea apua. Vaikka lastensuojelusta, jos puoliso ei pysty tai halua auttaa riittävästi. Jos taas tietää, että ne ovat vain hetkellisiä tuntemuksia joita ei voisi koskaan toteuttaa, pitäisi olla sen verran itsehillintää ettei aiheuta toiselle vanhemmalle suurta huolta vauvan hyvinvoinnista laukomalla niitä ääneen. Jokin kynnys itsehillinnässä on jo ohitettu, jos ei pysty sanomisiaan hillitsemään. Minusta silloin toisen on aiheellistakin olla huolissaan ja pyrkiä kaikin keinoin turvaamaan lapsen hyvinvointi.

Aiheettomat uhkailut vauvan satuttamisesta ovat puolisoon kohdistuvaa henkistä väkivaltaa, jota ei tarvitse minusta ymmärtää ja hyväksyä.

Jos olisin itse ollut mieheni asemassa kuuntelemassa itseäni niin samalla tavalla olisin toiminut kuin miehenikin, eli lisää sitä omaa osuutta niihin öihin ja jos menisi (kuten loppuvaiheessa meni) jo selkeästi synkemmän puolelle, soitto neuvolaan ja pois töistä --> kotiin hoitamaan sekä äitiä, että vauvaa. Tai en tiedä oikein olisinko edes neuvolaan soittanut kun ei niistä oikein ole apua, mutta kai se ajatuksen tasolla on "ihan kiva", kun joku lisäkäsikin tulee siihen ymmärtelemään.

Sanoin, että kun mulle tulee viimeinen niitti, teen meistä lastensuojeluilmoituksen itse/pyydän miestä tekemään. Se olikin tavallaan helpottavaa pitää mielessä, että jos ei oikeasti enää jaksa, ne vie lapsen turvaan.

Varmasti puhuisin ihan samoja juttuja seuraavankin kohdalla jos sattuisi yhtä rankka aika kohdille. Oikeastaan voisin kuvitella mieheni olevan enempi huolissaan jos hiljenisi, eikä suustani tulisi enää mitään itkunsekaisia "heitän sen parvekkeelta" -itkuja.

Muistuttaisin, että ihmiset myös käyttäytyvät kovin eri tavalla todella väsyneenä, toinen hiljentyy täysin eikä enää juuri reagoi ja toinen sitten puhuu kamalia, kumpikin voi oll aihan yhtä vaarallinen tai "vain" normaali reaktio kovasta väsymyksestä.

No..onneksi mulla on ihana mies, hyvä isä ja hieno ihminen rinnalla. Voin luottaa ja kaatua sinne päin jos on aihetta.

 

["Sirkkeli"]

Et ehdi auttaa vauvan kanssa?! Vittu se on sun lapsi, se ei ole auttamista, jos sä hoitaisit osasi, eli lastasi!!! Sama kodinhoito. Se on teidän kummankin koti, ja sun kuuluu tehdä oma osas. Se ei ole vaimon auttamista, se on omien velvollisuuksien täyttämistä.

Mutta tämän on pakko olla provo. Olen satavarma siitä.

 

[Lispetti]

Nikkis on isähahmo....oletko sä lapsen biologinen isä?
Eipä sillä mitään merkitystä sinänsä, kunhan utelen.

 

[isähahmo]

ennenkun tuomitsette en voi lopettaa tai vähentää työtäni reissuhommia on paljon, jos vaadin lisää vapaita niin hommaan löytyy muu tekijä. tiedän että vaimo on kovilla parisuhde on huonontunut jo raskauden aikana ja olemme molemmat väsyneitä... lainaa on paljon on pakko tehdä töitä niska limassa. eikö koliikki mene ohi ajan kanssa, vauva on vaikeahoitoinen ei nuku syvää unta, mutta eihän se ikuisesti kestä tai helpottaa kuulema kun 3 kk vanhana. olen lapsen biologinen isä...

 

[Lispetti]

ennenkun tuomitsette en voi lopettaa tai vähentää työtäni reissuhommia on paljon, jos vaadin lisää vapaita niin hommaan löytyy muu tekijä. tiedän että vaimo on kovilla parisuhde on huonontunut jo raskauden aikana ja olemme molemmat väsyneitä... lainaa on paljon on pakko tehdä töitä niska limassa. eikö koliikki mene ohi ajan kanssa, vauva on vaikeahoitoinen ei nuku syvää unta, mutta eihän se ikuisesti kestä tai helpottaa kuulema kun 3 kk vanhana. olen lapsen biologinen isä...

Sitten te tarvitsette ulkopuolista apua, piste!

Nyt varaamaan sitä aikaa neuvolaan.

 

[viera.s]

Varmasti puhuisin ihan samoja juttuja seuraavankin kohdalla jos sattuisi yhtä rankka aika kohdille. Oikeastaan voisin kuvitella mieheni olevan enempi huolissaan jos hiljenisi, eikä suustani tulisi enää mitään itkunsekaisia "heitän sen parvekkeelta" -itkuja.

Muistuttaisin, että ihmiset myös käyttäytyvät kovin eri tavalla todella väsyneenä, toinen hiljentyy täysin eikä enää juuri reagoi ja toinen sitten puhuu kamalia, kumpikin voi oll aihan yhtä vaarallinen tai "vain" normaali reaktio kovasta väsymyksestä.

Joo, onhan ihmiset toki erilaisia. Itse en ikinä puhuisi ihan mitä sattuu ellei mielenterveyteni olisi pahasti horjunut, enkä osaisi ottaa toiseltakaan kevyesti uhkailuja vauvan satuttamisesta tai vaikkapa erosta. Onneksi tällainen suhde todennäköisesti kaatuisi kohdallani jo ennen kuin perheenperustaminen tulee ajankohtaiseksi, sillä ihminen joka sanoo oikeasti sitä tarkoittamatta heittävänsä vauvan seinään tai parvekkeelta, varmaan laukoo kamaluuksia myös jossain muissa tilanteissa.

 

[Pin]

ennenkun tuomitsette en voi lopettaa tai vähentää työtäni reissuhommia on paljon, jos vaadin lisää vapaita niin hommaan löytyy muu tekijä. tiedän että vaimo on kovilla parisuhde on huonontunut jo raskauden aikana ja olemme molemmat väsyneitä... lainaa on paljon on pakko tehdä töitä niska limassa. eikö koliikki mene ohi ajan kanssa, vauva on vaikeahoitoinen ei nuku syvää unta, mutta eihän se ikuisesti kestä tai helpottaa kuulema kun 3 kk vanhana. olen lapsen biologinen isä...

Ok no sitten aina kun olet kotona, otat mahdollisimman paljon itsellesi vauvan ja yrität näin helpottaa vaimosi väsymystä, älä suutu noista tunteista vaan koita tukea ja reagoi, sitä vaimosi haluaa. Ota siis ohjat käsiisi ja kyllä, yleensä koliikit loppuu siinä 3-4kk kohdilla ja toivottavasti näin käykin.

 

[vierass]

Se helpottaa sitten kun helpottaa, jotkut huutavat yksi vuotiaiksi, toiset lopettaa aikaisemmin. Hanki lapselle koliikkikeinu, maduka yms. että vähän saa tehtyä muutakin kuin heijaamaan lasta. Soita sinne neuvolaan ja kysy sieltä apua, saattaa olla lainattavissa jurikin noita keinuja yms. kysyt jotain naapuria tuttavaa josko voisi tulla välillä auttamaan, jos et itse pysty lastasi yhtään hoitamaan.

 

[Pin]

Joo, onhan ihmiset toki erilaisia. Itse en ikinä puhuisi ihan mitä sattuu ellei mielenterveyteni olisi pahasti horjunut, enkä osaisi ottaa toiseltakaan kevyesti uhkailuja vauvan satuttamisesta tai vaikkapa erosta. Onneksi tällainen suhde todennäköisesti kaatuisi kohdallani jo ennen kuin perheenperustaminen tulee ajankohtaiseksi, sillä ihminen joka sanoo oikeasti sitä tarkoittamatta heittävänsä vauvan seinään tai parvekkeelta, varmaan laukoo kamaluuksia myös jossain muissa tilanteissa.

Hmm no meillä ei suhteessa ennen lapsia kyllä kokeiltu noin äärimmäistä väsymystä, että olisi edes tullut mitään tappamisjuttuja mieleen sanoa... Oletko muuten kokenut ihan oikeasti kovaa väsymystä? Moni sanoo noin, ennen kuin ihan oikeasti sellaisen kokee ja toiset sitten tosiaan reagoi toisella tavalla siihen. Eikä välttämättä ole yhtään sen vaarallisempaa tai turvallisempaa oli hiljaa vai sanoo kauheita asioita, se vaarallisuus on meillä kyllä tärkeämpää siinä tilanteessa kun eletään tuollaista, eikä se miten sitä purkaa kunhan purkaa ulos. Yleensähän tuollaisten sanomisessa kyse onkin niiden tunteiden purkamisesta pois.

 

[Vierrass]

No jos se vaimo lähtis vauvan kanssa vaikka viikoks sinne mummolaan josko niillä olis enempi auttaa kuin sinulla. Vai ovatko vielä työelämässä? Tai joku mummo teille auttamaan. Toki perhetyöstä kannattaa hakea apua mutta se ei useinkaan töihin auta.
Ja kyllä sun prioriteettisi pitäisi nyt olla siellä kotipuolessa eikä töissä. Tuskin se työnteko sittenkään maistuu jos vaimo ravistelee vauvaa. Haet vaikka saikkua jollain verukkeella jos et uskalla muutamaa lomapäivää pyytää.

 

["mamama"]

Kyllä sun lasten isänä on mietittävä omat prioriteettisi kuntoon ja elettävä sen mukaan. Tällä menolla sulla on kohta iso laina ja työpaikka mutta ei enää vaimoa ja vauvaa. Ole mies ja kanna vastuu perheestäsi. NYT on sen aika eikä myöhemmin.

 

[oho taas]

No huhhei, sinulla siis on oikeus suuttua, kun joudut hetken aikaa katsomaan huutavaa vauvaa, mutta vaimolla ei ole, vaikka hän tekee sitä 7/24. Jos sinä et kykene hoitamaan omaa osuuttasi yövalvomisista ja anna myös vaimosi nukkua, niin vaihtoehdot alkavat olla pian aika vähissä.

Yksi vaihtoehto on viedä vaimo psykiatriselle ja vauva väliaikaiseen sijoitukseen, kunnes vauvasta pystytään taas huolehtimaan kotona. Näin tehtiin yhdessä tuttavaperheessä, jossa äiti ei ollut saanut nukuttua vauvan takia pitkään aikaan.

 

[AivanSama]

ennenkun tuomitsette en voi lopettaa tai vähentää työtäni reissuhommia on paljon, jos vaadin lisää vapaita niin hommaan löytyy muu tekijä. tiedän että vaimo on kovilla parisuhde on huonontunut jo raskauden aikana ja olemme molemmat väsyneitä... lainaa on paljon on pakko tehdä töitä niska limassa. eikö koliikki mene ohi ajan kanssa, vauva on vaikeahoitoinen ei nuku syvää unta, mutta eihän se ikuisesti kestä tai helpottaa kuulema kun 3 kk vanhana. olen lapsen biologinen isä...

Vauvan saa viedä sairaalaankin nukkumaan, jos äiti ei jaksa.