Joo, mutta mieti miltä sinusta tuntuisi, jos puolisosi sanoisi heittävänsä vauvan seinään, jos se itkee? Veikkaan, että suurin osa äideistä ottaisi siinä tilanteessa vauvan kainaloon ja lähtisi pois kotoa vanhemmilleen tai turvakotiin.
Vaikka tuollaisia tunteita tulisikin, niin jos oikeasti pelkää että ne voisi toteuttaa, pitää heti hakea apua. Vaikka lastensuojelusta, jos puoliso ei pysty tai halua auttaa riittävästi. Jos taas tietää, että ne ovat vain hetkellisiä tuntemuksia joita ei voisi koskaan toteuttaa, pitäisi olla sen verran itsehillintää ettei aiheuta toiselle vanhemmalle suurta huolta vauvan hyvinvoinnista laukomalla niitä ääneen. Jokin kynnys itsehillinnässä on jo ohitettu, jos ei pysty sanomisiaan hillitsemään. Minusta silloin toisen on aiheellistakin olla huolissaan ja pyrkiä kaikin keinoin turvaamaan lapsen hyvinvointi.
Aiheettomat uhkailut vauvan satuttamisesta ovat puolisoon kohdistuvaa henkistä väkivaltaa, jota ei tarvitse minusta ymmärtää ja hyväksyä.
Jos olisin itse ollut mieheni asemassa kuuntelemassa itseäni niin samalla tavalla olisin toiminut kuin miehenikin, eli lisää sitä omaa osuutta niihin öihin ja jos menisi (kuten loppuvaiheessa meni) jo selkeästi synkemmän puolelle, soitto neuvolaan ja pois töistä --> kotiin hoitamaan sekä äitiä, että vauvaa. Tai en tiedä oikein olisinko edes neuvolaan soittanut kun ei niistä oikein ole apua, mutta kai se ajatuksen tasolla on "ihan kiva", kun joku lisäkäsikin tulee siihen ymmärtelemään.
Sanoin, että kun mulle tulee viimeinen niitti, teen meistä lastensuojeluilmoituksen itse/pyydän miestä tekemään. Se olikin tavallaan helpottavaa pitää mielessä, että jos ei oikeasti enää jaksa, ne vie lapsen turvaan.
Varmasti puhuisin ihan samoja juttuja seuraavankin kohdalla jos sattuisi yhtä rankka aika kohdille. Oikeastaan voisin kuvitella mieheni olevan enempi huolissaan jos hiljenisi, eikä suustani tulisi enää mitään itkunsekaisia "heitän sen parvekkeelta" -itkuja.
Muistuttaisin, että ihmiset myös käyttäytyvät kovin eri tavalla todella väsyneenä, toinen hiljentyy täysin eikä enää juuri reagoi ja toinen sitten puhuu kamalia, kumpikin voi oll aihan yhtä vaarallinen tai "vain" normaali reaktio kovasta väsymyksestä.
No..onneksi mulla on ihana mies, hyvä isä ja hieno ihminen rinnalla. Voin luottaa ja kaatua sinne päin jos on aihetta.
