Vaimo huijaa mut isäksi??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mies ymmällään
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Jos kaikilla Suomen kantturoilla on aloittajan kaltaiset miehet, jotka pohtivat asioita kaveriensa kanssa, ellien kanssa ja äitinsä kanssa ja sitten viimeisenä vaihtoehtona keskustelevat vaimonsa kanssa, niin ne kantturat ja niiden miehet ansaitsevat minun mielestäni toisensa.
 
kyllä meillä on avoin suhde. Eikös Rentoreinolla ole vaimon kanssa avointa keskusteluyhteyttä? Kierrätäkö sinäkin parisuhdeasiasi kaveriden ja äitisi kesken juttelemalla, mutta et mainitse asiasta vaimollesi mitään?

Me olemme sopineet, että olemme uskollisia toisillemme.
Jos mies nimenomaan omaa lasta haluaisi, hänen ei tarvitse kuin pyytää. Annan eron samantien. Vaikka heti huomenna hän on vapaa etsimään uutta naista, jos hän niin haluaa oman lapsen saadakseen. Päinvastoin, kannustaisin häntä olemaan lapsensa kanssa jokaisen mahdollisen hetken ja jättäytyisin itse suosiolla pois. Eikä tämä ole kylmyyttä, tämä on elämän realiteettien tunnustamista. Itse en voi lasta saada, miksi kieltäisin sen mieheltäni jos hän lapsen haluaisi.

Jos hän taas hyppäisi jonkun toisen naisen sänkyyn mun selkäni takana, mistä syystä tahansa, lopputulos olisi ulos ovesta eikä takaisin olisi tulemista muuta kuin tavaroiden jakoon. Tässä kohtaa mullekin on samat säännöt, olipa se petikumppani kuka tahansa.
Uskottomuus on toinen sellainen asia joka ei pois mene "sattuuhan noita" juttujen piiriin.

Meillä nämä asiat on keskusteltu aikuisten oikeasti jo yhteen mennessämme ja päivitetty matkan varrella. Kumpikaan ei pidättelisi toista, jos toinen haluaisi toisenlaisen elämän.

Näin se puheyhteys ja ymmärrys toimii kahden aikuisen ihmisen suhteessa. Keskustellaan ja kuunnellaan, mitä se toinen sanoo ja kunnioitetaan myös niitä toisen toiveita. Eikä tarvtse kysellä kumminkaimalta mitä mieltä hän on meidän parisuhteestamme.
 
Kyllä mulle ainakin on selvinnyt että suurin osa siis naisista vedättää miestä kun itse jotain tahtoo. Mikä ero on muuten pettämisessä ja tulee ero kuin että vaimo tai mies pettää näin periaatteellisessa tasossa jo kahdenkeskisissä asioissa jossa onneksi vielä ei ole sitä kolmatta sotkettu mukaan.

Onnea ap. löydät varmasti paremman sinua kuuntelevan uuden vaimon. On ihan eri asia puhua täällä aidan seipäästä kuin aidasta johon nämä viim. vastaukset on menneet.

Jos luottamus menee ja selkeesti petetään tässä asiassa missähän muussa asiassa vaimo on tulevaisuudessa valmis vedättään?? Tuoko vieraan miehen kersan avioliittoon miehensä lapsena ??

Aika heikoilla kun on mies jos on tuommosen kieropissiksen jo kerinnyt naimaan.Onhan sitä tutkittu että nykyisilläkin 50v on paljon avioliiton lehtolapsia jotka kasvatetaan kuitenkin omassa perheessä, siksikö nämä tän ikäiset tämän vedätyksen oikeuttavat ja haukkuvat ap. joka musta ainakin oli tulossa kovaa vauhtia vain uhriksi.

Ei helv. onneksi on lapseton nainen eikä missään vedätys suhteessa onneksi..

QUOTE=tunnustus;10602157]kyllä meillä on avoin suhde. Eikös Rentoreinolla ole vaimon kanssa avointa keskusteluyhteyttä? Kierrätäkö sinäkin parisuhdeasiasi kaveriden ja äitisi kesken juttelemalla, mutta et mainitse asiasta vaimollesi mitään?

Me olemme sopineet, että olemme uskollisia toisillemme.
Jos mies nimenomaan omaa lasta haluaisi, hänen ei tarvitse kuin pyytää. Annan eron samantien. Vaikka heti huomenna hän on vapaa etsimään uutta naista, jos hän niin haluaa oman lapsen saadakseen. Päinvastoin, kannustaisin häntä olemaan lapsensa kanssa jokaisen mahdollisen hetken ja jättäytyisin itse suosiolla pois. Eikä tämä ole kylmyyttä, tämä on elämän realiteettien tunnustamista. Itse en voi lasta saada, miksi kieltäisin sen mieheltäni jos hän lapsen haluaisi.

Jos hän taas hyppäisi jonkun toisen naisen sänkyyn mun selkäni takana, mistä syystä tahansa, lopputulos olisi ulos ovesta eikä takaisin olisi tulemista muuta kuin tavaroiden jakoon. Tässä kohtaa mullekin on samat säännöt, olipa se petikumppani kuka tahansa.
Uskottomuus on toinen sellainen asia joka ei pois mene "sattuuhan noita" juttujen piiriin.

Meillä nämä asiat on keskusteltu aikuisten oikeasti jo yhteen mennessämme ja päivitetty matkan varrella. Kumpikaan ei pidättelisi toista, jos toinen haluaisi toisenlaisen elämän.

Näin se puheyhteys ja ymmärrys toimii kahden aikuisen ihmisen suhteessa. Keskustellaan ja kuunnellaan, mitä se toinen sanoo ja kunnioitetaan myös niitä toisen toiveita. Eikä tarvtse kysellä kumminkaimalta mitä mieltä hän on meidän parisuhteestamme.[/QUOTE]
 
Nimimerkille "tunnustus": Otan osaa lapsettomuuden vuoksi. On varmasti tuskallista lukea jonkun kirjoittavan, että nimenomaan ei halua lapsia. Ja että jopa ottaa eron tällaisen asian vuoksi.
Voi olla vaikea samaistua toiseen, kun on itse ihan eri tilanteessa. Minä taas pystyin samaistumaan ap:n tilanteeseen hyvin, koska en itsekään halua lapsia. Eli omat reaktiomme ap:n kirjoitukseen kertovat aika hyvin sen, missä itse menemme näiden asioiden kanssa.
 
no jokaisellahan on se tärkein ihminen elämässä.
Jos miehelle tulee suhteen aikana halu saada lapsia ja hän niistä puhuu… olisi vaimo kuunnellut toiveita lapsien hankinnasta: "En ole varma haluanko…".

Siementen tyhjennyspaikkahan voisi mennä muualle tai tehdä lakon.
Aivan oikein, mutta ei mennyt muualle, koska halusi nimenomaan toimia siementen tyhjennyspaikkana. Ei tehnyt lakkoakaan, vaan varmaan olkiaan kohautteli ja mietti, nyt kultaseni, eikä sitten joskus myöhemmin. Niinpä tyhjentäjä tyhmänä tyhjensi lastinsa sisään niinkuin aina. Vaimo sai pitkään olla niissä toiveissaan lapsen hankinnasta panokerrasta toiseen, mitkä kuitenkin turhiksi lopulta osoittautuivat.

Naiselle kun se yhdyntä voi joskus olla jotain muutakin kuin seksuaalisten halujen tyydyttämistä.
Tiedetään hyvin tai viimeistään nyt on hyvä tietää sekin.

Se voi olla rakkautta. Sitähän sinä et ymmärrä lainkaan.
- Sussiunakkoon sentään ja Luoja varjelkoon kumminkin! -
 
Viimeksi muokattu:
…vaimo jopa myösi, että lapsi on hänelle nro 1, mies/puoliso vasta nro 2. Niinhän sen pitäisi jokaiselle äidille ja isälle (tulevallekin) olla, ainakin niin kauan kuin lapsi tarvitsee vanhemmiltaan huolenpitoa joka hetki.
Tottahan toki kaikki tämä tyyni, MUTTA… Mikä lapsi nro 1?
Tässä ei nyt ole ainuttakaan äitiä, isää eikä tulevaakaan isää. Kun ei ole lapsia ei ole lasten tarpeitakaan, vai onko? Joka hetki, ainakin niin kauan kuin ei ole lasta, ei voi olla vanhempiakaan lapselle, eikä ole tarvetta eikä mahdollista pitää huolta yhtenäkään hetkenä, kun ei ole tarvitsijaakaan.

Mutta sehän joillekin on paha asia. Vaimo kun vaan on sitä miestä ja miehen tarpeita varten.
Mies kun vaan on sitä vaimoa ja vaimon tarpeita varten. Vaimokin ehkä sitä miestä ja miehen tarpeita varten. Mutta sehän kai joillekin on paha asia.
 
Viimeksi muokattu:
Minulle olisi äärimmäinen loukkaus, jos mieheni keksisi että joku olematon ja syntymätön lapsi on tärkeämpi kuin minä! Minä kuitenkin olen olemassa, hän tuntee minut ja on vannonut rakastavansa minua - ja sitten joku mielikuvitushenkilö, pelkkä ajatus tuntemattomasta lapsesta olisikin hänelle tärkeämpi kuin minä olemassaoleva hänen tuntemansa ihminen? Hirveä ajatuskin, ja jopa pettäminen / rakastuminen johonkin olemassaolevaan toiseen naiseen olisi siedettävämpää kestää. Pelkälle mielikuvalle häviäminen kun osoittaisi sen, miten vähän minulla on merkitystä, kun en edes tuntemattomalle lapsen mahdollisuudelle pärjää.
 
missä se AP sanoi, että vaimo tunnusti?
Hän sanoi että oli tuskallinen keskustelu ja vaimo jopa myösi, että lapsi on hänelle nro 1, mies/puoliso vasta nro 2.
Kts. viesti #52, josta jätit huomiotta seuraavan: "Vaimo jopa tunnusti (… siksi tämä toiminta.)" *

Lapsellisia sanontoja, kuka sanoo omasta vaimostaan "pissis", ei kukaan.
Olet oikeassa, ei sellaista halua sanoa eikä mielellään sanokaan. Tilanne onkin poikkeuksellinen, koska tulevaisuudennäkymä on muuttunut: "Todennäköisesti eroammekin, ei tästä voi tulla enää mitään."

Hänen on luonnollisesti sanottava: "…sellainen pissistyyppinen ja lapsellinen kuten nykyiseni on", koska se on tämän hetken realiteetti, vaikka ajatteleekin nyksää jo tulevana exänä. Asia on enää vain muodollista byrokratiaa.

Ei ole tarvetta korostaa lapsellisia tekoja sillä Ap myöntää: "Olen liian nuorena sitoutunut väärän tyyppiseen ihmiseen. Mutta oma moka, kakarana yksiin, tässä tulos."

Myös nimim: "Kannattais miettiä", sanoi: "…joka ikinen päivä vieläkin vituttaa, minkä tempun se kusipää teki." (#43 http://keskustelu.plaza.fi/viesti/10600517/43/)

Vaimo se oli ex-vaimokin.
 
Viimeksi muokattu:
Mitä tästä nyt opimme. No ainakin sen, että jos lapsia ei halua, niin siitä on kerrottava jo seurusteluvaiheessa.
Niinkö? Käyhän se niinkin JOS ei halua lapsia. Kannattaa kertoa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa eli heti kun on varma asiasta, kuten ap:kin teki välittömästi tasan silloin kun tiesi. Jossittelu ei ehkä kannata.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja Aina ykkönen;10602385:
Minulle olisi äärimmäinen loukkaus, jos mieheni keksisi että joku olematon ja syntymätön lapsi on tärkeämpi kuin minä! Minä kuitenkin olen olemassa, hän tuntee minut ja on vannonut rakastavansa minua - ja sitten joku mielikuvitushenkilö, pelkkä ajatus tuntemattomasta lapsesta olisikin hänelle tärkeämpi kuin minä olemassaoleva hänen tuntemansa ihminen? Hirveä ajatuskin, ja jopa pettäminen / rakastuminen johonkin olemassaolevaan toiseen naiseen olisi siedettävämpää kestää. Pelkälle mielikuvalle häviäminen kun osoittaisi sen, miten vähän minulla on merkitystä, kun en edes tuntemattomalle lapsen mahdollisuudelle pärjää.


Se on ihan ammattilaistenkin fakta että puolisoiden on oltava toisilleen ykkösiä, lapset tulee kakkosena. Muuten homma menee lasten palvonnaksi ja puoliso (yleensä mies) jää vain lompsan ja autokuskin asemaan, sekä vitsien kohteeksi.

Katsokaa joulukorteista missä perheissä toivottajana ovat ensinnä lapset, ja vetäkää johtopäätökset. Kasvatetaanko niissä perheissä lapset asiallisesti? Niin just - ei.
 

Yhteistyössä