vaikka oon helvetin väsynyt poikaan 3 v niin mua loukkaa tosi paljon kun mummi ei jaksa olla pojan kanssa!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja valivalivali
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Tosi surullista luettavaa nää jutut etteivät isovanhemmat välitä lapsenlapsistaan :( Ja nimenomaan sen lapsen kannalta. Ei se ole mitään vanhemman itsekkyyttä, jos haluais, että mummot ja papat olis läheisiä omalle lapselleen. Vaikka ois kuinka väsynyt aikoinaan hoitaan omia lapsiaan, niin luulis, että ois jo edes muutaman vuoden saanut levähtää välissä ennen lastenlasten hoitamista. Minusta on todella itsekästä niiltä isovanhemmilta todeta, että mä oon hommani tehnyt, hoida sä nyt omas :/ Oisko niin ettei ole itse aikoinaan saanut apua ja nyt sit katkerana laitetaan se paha olo kiertää ja keneen se kolahtaa... siihen viattomaan lapseen.

No meillä tuo on ainakin selvä kierre. Äiti on sanonut, että hänen lapset oli pentuna (minä myös tietenkin) niin hirveitä, että hänen ei tarvitse heitä auttaa. Siinäpä oppivat, että ois kannattanut totella joskus. Lapsellista ja jotenkin säälittävän julmaa ja tökeröä.

Minä joudun tekemään hirvittävän ison työn, että jaksan ja pärjään, en syyllistä, en katkeroidu ja hoidan lapseni rakkaudella. Toisin kuin minua on hoidettu. Minua vihattiin. Teen KAIKKENI, että lapsillani olisi erilaista, kuin minulla. Että he ois onnellisia, rakastettuja, korvaamattomia ja tärkeitä.


Voimia sinulle siihen työhön! Se, jos mikä, osoittaa kypsyyttä ja rakkautta lastaan kohtaan, että on valmis tekemään kaikkensa, ettei toista niitä omia negatiivisia lapsuuden kokemuksia omille lapsilleen. Jospa se kehä saataisiin katkaistua sinussa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Tosi surullista luettavaa nää jutut etteivät isovanhemmat välitä lapsenlapsistaan :( Ja nimenomaan sen lapsen kannalta. Ei se ole mitään vanhemman itsekkyyttä, jos haluais, että mummot ja papat olis läheisiä omalle lapselleen. Vaikka ois kuinka väsynyt aikoinaan hoitaan omia lapsiaan, niin luulis, että ois jo edes muutaman vuoden saanut levähtää välissä ennen lastenlasten hoitamista. Minusta on todella itsekästä niiltä isovanhemmilta todeta, että mä oon hommani tehnyt, hoida sä nyt omas :/ Oisko niin ettei ole itse aikoinaan saanut apua ja nyt sit katkerana laitetaan se paha olo kiertää ja keneen se kolahtaa... siihen viattomaan lapseen.

No meillä tuo on ainakin selvä kierre. Äiti on sanonut, että hänen lapset oli pentuna (minä myös tietenkin) niin hirveitä, että hänen ei tarvitse heitä auttaa. Siinäpä oppivat, että ois kannattanut totella joskus. Lapsellista ja jotenkin säälittävän julmaa ja tökeröä.

Minä joudun tekemään hirvittävän ison työn, että jaksan ja pärjään, en syyllistä, en katkeroidu ja hoidan lapseni rakkaudella. Toisin kuin minua on hoidettu. Minua vihattiin. Teen KAIKKENI, että lapsillani olisi erilaista, kuin minulla. Että he ois onnellisia, rakastettuja, korvaamattomia ja tärkeitä.


Voimia sinulle siihen työhön! Se, jos mikä, osoittaa kypsyyttä ja rakkautta lastaan kohtaan, että on valmis tekemään kaikkensa, ettei toista niitä omia negatiivisia lapsuuden kokemuksia omille lapsilleen. Jospa se kehä saataisiin katkaistua sinussa.

Etpä kuule usko, kuinka piristi tuo tsemppaus. Kiitos sinä ihana ihminen!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Tosi surullista luettavaa nää jutut etteivät isovanhemmat välitä lapsenlapsistaan :( Ja nimenomaan sen lapsen kannalta. Ei se ole mitään vanhemman itsekkyyttä, jos haluais, että mummot ja papat olis läheisiä omalle lapselleen. Vaikka ois kuinka väsynyt aikoinaan hoitaan omia lapsiaan, niin luulis, että ois jo edes muutaman vuoden saanut levähtää välissä ennen lastenlasten hoitamista. Minusta on todella itsekästä niiltä isovanhemmilta todeta, että mä oon hommani tehnyt, hoida sä nyt omas :/ Oisko niin ettei ole itse aikoinaan saanut apua ja nyt sit katkerana laitetaan se paha olo kiertää ja keneen se kolahtaa... siihen viattomaan lapseen.

Meillä taas ei. Mun vanhemmat ja miehen vanhemmat on yhtälailla laittaneet meitä ihan pienistä mummolaan, tädeille jne. lomilla, kesähoitoon jne. Eli ovat saaneet apua aikanaan eivätkä ole silloinkaan olleet kovin kiintyneitä ees omiin lapsiinsa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Tosi surullista luettavaa nää jutut etteivät isovanhemmat välitä lapsenlapsistaan :( Ja nimenomaan sen lapsen kannalta. Ei se ole mitään vanhemman itsekkyyttä, jos haluais, että mummot ja papat olis läheisiä omalle lapselleen. Vaikka ois kuinka väsynyt aikoinaan hoitaan omia lapsiaan, niin luulis, että ois jo edes muutaman vuoden saanut levähtää välissä ennen lastenlasten hoitamista. Minusta on todella itsekästä niiltä isovanhemmilta todeta, että mä oon hommani tehnyt, hoida sä nyt omas :/ Oisko niin ettei ole itse aikoinaan saanut apua ja nyt sit katkerana laitetaan se paha olo kiertää ja keneen se kolahtaa... siihen viattomaan lapseen.

No meillä tuo on ainakin selvä kierre. Äiti on sanonut, että hänen lapset oli pentuna (minä myös tietenkin) niin hirveitä, että hänen ei tarvitse heitä auttaa. Siinäpä oppivat, että ois kannattanut totella joskus. Lapsellista ja jotenkin säälittävän julmaa ja tökeröä.

Minä joudun tekemään hirvittävän ison työn, että jaksan ja pärjään, en syyllistä, en katkeroidu ja hoidan lapseni rakkaudella. Toisin kuin minua on hoidettu. Minua vihattiin. Teen KAIKKENI, että lapsillani olisi erilaista, kuin minulla. Että he ois onnellisia, rakastettuja, korvaamattomia ja tärkeitä.


Voimia sinulle siihen työhön! Se, jos mikä, osoittaa kypsyyttä ja rakkautta lastaan kohtaan, että on valmis tekemään kaikkensa, ettei toista niitä omia negatiivisia lapsuuden kokemuksia omille lapsilleen. Jospa se kehä saataisiin katkaistua sinussa.

Etpä kuule usko, kuinka piristi tuo tsemppaus. Kiitos sinä ihana ihminen!

=)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
mua itkettää ihan oikeesti tää. en enää jaksa! mummi näki taas mitä tää meidän elämä on kun mies ei ehdi mitään muuta kuin tehdä remonttia heti töistä tullessaan. ollaan rempattu kohta vuosi. eikä loppua näy:(

Pääset paljon vähemmällä, kun hyväksyt asian. Ihan oikeasti hyväksyt ja mietit ihan muun vaihtoehdon lapsenhoito-ongelmiin. Mun äiti ei hoida edes suunnitellun sektion ajan lapsia. Ei vaan hoida. Kysyin asiaa ja äiti totes, että ei se MLL:n 6? tunnilta paljoa ole. Asuu lähellä, on joutilas ja terve ihminen. Ei vaan pidä lapsista. Lapsetkin vaistoaa sen ja kiertää kaukaa ja se passaa äidille loistavasti.

Meillä kahdella lapsista tulee silloin tällöin sairaalapäiviä. Ei hoida, ei auta, ei kysy edes, mitä kuuluu. Olen kauan sitten hyväksynyt tuon. Näin pääsee vähemmällä, kun ei edes toivo enää.

Mä varmaan katkaisin välit tuollaiseen "mummoon"...
 
:| tuommoinen on tosi ikävää ja etenkin lapselle. onkohan tuossa toiminnassa joku jatkumo.. tai siis mietin vaan sitä että me oltiin mummoloissa vanhempien kanssa lapsena joka viikonloppu ja mummot sekä papat on meille tosi tärkeitä, edelleen. myös omat vanhempani auttavat minua ja lapsia ja yövytään heillä miltei joka viikonloppu. ja sitten taas tuntuu että ne isovanhemmat jotka eivät omiaan halua auttaa eivät myöskään itse ole saanut apua aikanaan. ei siis aina näin, muut usein. minusta olisi kamala jos vanhempani eivät olisi kiinnostuneita lapsistani.. :| ap :hug:
 
siis ymmärsitte väärin! en todellakaan ole mummia pyytänyt hoitamaan lasta!! enkä pyydä! vaan tarkoitin sitä kun mummi äsken juuri kävi kahvilla puoli tuntia istui sohvalla. poika pyysi mummia ulos leikkimään muttei mummi jaksanut. poika pyysi mummia katsomaan uutta lelua niin mummi komensi pojan huoneeseensa leikkimään. Kun poika puhui ja kyseli mummilta, mummi puhui pojan päälle ja ihemtteli miten oikein jaksan kun poika vaan valittaa!
"puhui päälle"- varmaankin hänen puheensa päälle? Onko jollakin kuulokoje?
 
Tässä on mainittu mummon ikä. Onhan se totta, että kun nykyään äidit ovat sen ikäisiä kuin mummot ennen ja mummot ovat sen ikäisiä kuin isomummot ennen, niin kyllähän se vaikuttaa siihen jaksamiseen.
 

Yhteistyössä