Vaikka mies olisi kuinka hyvä ystävä niin ei tämän kanssa samanlaisia asioita

[Mummeliisa]

[QUOTE="vieras";23139687]voi jakaa kuin naisen kanssa. Siis vaikka parisuhteessa kokisi, että se mies on paras ystävä jolle voi kertoa kaiken jne niin ei se silti sama asia ole. Ei ainakaan minun mieheni istu höpöttelemässä kaikenlaisista sellaisista asioista tuntikausia kahvikupin äärellä mitä ystävän kanssa voin. On paljon asioita, jotka ei miehiä kiinnosta ja joista he eivät tajua mitään ja joista eivät edes tahdo puhua.

Oman aviomiehen ystävyys ei siis todellakaan riitä ainakaan itselleni vaikka voisin kuinka kertoa hänelle kaiken. Ei ole sama asia voida tilittää kaikkea kuin se miten saa jutella hyvän ystävän kanssa.[/QUOTE]

Minun paras ystävänikin on miespuolinen...

 

[päätön]

[QUOTE="vieras";23139687]. On paljon asioita, jotka ei miehiä kiinnosta ja joista he eivät tajua mitään ja joista eivät edes tahdo puhua.
.[/QUOTE]

harvinaisen viisas havainto

 

["vieras"]

harvinaisen viisas havainto

Ja on paljon asioita jotka eivät kiinnosta ketään sukupuoleen katsomatta. Miksi pitää tehdä aina ero miehen ja naisen välille? Joitakin miehiä ei tosiaan kiinnosta akkojen hömpötykset,mutta toisia kiinnostaa. Joitakin naisia ei voi vähempää kiinnostaa kuunnella ukkonsa jorinoita,mutta toisia kiinnostaa. Mikä siinä on niin vaikeeta tajuta että joillakin sattuu olemaan puolisona ihminen jonka kanssa voi puhua KAIKESTA. Toisilla ei oo ja sekin on ok.

 

["vieras"]

Todella omituista. Mulla on miehen kanssa paljon parempi vuorovaikutus, kuin muiden ystävien kanssa. Hänhän oli mukana synnytyksessä ja eli raskautta joka päivä kanssani. Hän on nähnyt, mitä se on. Hän osaa keskustella. Olen taas niin onnellinen omasta miehestäni, hän on aarre.

Siis millä tavalla omituista? Mitä omituista on siinä, että tyttökaverin kanssa keskustellessa juttua riittää enemmän esimerkiksi imetyksestä, koska siinä on kaksi eri kokemusta ja näkökulmaa. Samalla tavalla minä en pysty tuomaan omaa näkökulmaa ja kokemustani miehen armeijamuisteluille. Ja ehkä juurikin sen vuoksi keskustelua ei synny esimerkiksi raskaudesta ja synnytyksestä ja lasten sairauksista, koska hän on itse elänyt ne tilanteet kanssani, joten niistä ei tarvitse keskustella jälkeenpäin. Enkä näe esimerkiksi mitään järkeä keskustella ja kysellä hänen viime vuosien lomamatkoistaan tai vaikka kodissa tehdyistä remonteista, koska olemme tehneet ne yhdessä. Sen sijaan tyttöystävien kanssa tällaiset kokemusten vertailuissa ja kuulumisten vaihtamisissa voi ihan helposti vierähtää pitkäkin aika.

Eihän siinä ole kyse siitä, että miehen kanssa vuorovaikutus olisi jotenkin vajaata, vaan siitä, että miehen kanssa puhutaan samasta elämästä, tyttökavereiden kanssa keskusteluun tulee mukaan erilaiset kokemukset ja tilanteet ja ulkopuolinen näkemys. Toki minä mieheni kanssa puhun esimerkiksi työasioista tai omasta lapsuudestani samalla tavalla, kuin niiden tyttökavereiden, mutta jos puhutaan perhe-elämästä, niin onhan se nyt ihan eri asia kertoa siitä jollekin muulle kuin henkilölle, joka elää sitä samaa elämää.

 

["vaimo"]

[QUOTE="alkup";23139746]No onhan noita asioita aivan jumalattomasti. Vai jaksaako sun mies naureskellen höpötellä hyvännäköisestä tk-lääkäristä ja suoltaa juttua siitä miten kiva ois päästä tutkittavaks suloiselle lääkärille? Tai jaksaako sun mies äimistellä miten voi anoppi ollakin joskus aivan daiju? Tai ihmetellä, että minkä värinen bolero käy juhlamekkoon ja onko se parempi ilman olkaimia vai olkainten kanssa?[/QUOTE]

Ei sulla vissiin oikee mies oo itselles kun pitää toisista miehistä haaveilla. Kyl mä vaan mielummin leikkisin lääkäri leikkejä oman mieheni kanssa. Ja kyllä pystyn puhumaan siitä jos anoppi on tehnyt jotain outoa ja myös omasta äidistäni voin sanoa saman. Vastaa rehellisesti mielipiteensä kun taistelen vaatekaapista päälle puettavaa, vaikka aika usein mieheni mielestä kaikki on hyviä =)

 

["vieras"]

Miksi jotkut näyttävät kuvittelevan, ettö jos oma mies on paras ystävä tarkoittaa se myös sitä, että mies on ainoa ystävä? Mun mies on mun paras ystävä ja kerron hänelle asioita, joita en kerro muille. Mutta mulla on muita läheisiä ystäviä, joille kerron melkein kaiken. Mun mies ei ole niin lapsellinen tai tietämätön, että menis shokkiin jos mulla on menkat tai jos sanon, että onpas se ja se komea mies tai jos kysyn, että mikä mekko jne. Vaikka yleensä me puhutaan kyllä jostain hieman syvällisemmästä aiheesta...

 

["Hop"]

No mun mies on pääkaupunkiseutulainen pankkialalla toimiva 29-vuotias mies. En voi puhua sille esim. ruoanlaitosta, leipomisesta, kirjoista jotka olin juuri lukenut. Se ei myöskään ymmärää jos haluan keventää sydäntä esim. miten paljon isäni sairaus ja lapsuudenperheeni kurja tilanne minua stressaa. Se ei ymmärrä miten pahalta tuntuu kun isoisäni hetki sitten menehtyi. Joskus olisi kiva jutella jostain ostoksistakin tai vaikka vaatteista tai harrastuksista. Mitään näistä en voi jutella miehelle. Se kyllä usemmiten kohteliaasti kuuntelee jos selitän mutta ei tee vastakysymyksiä joten keskustelustahan ei silloin ole kyse vaan se että se kuuntelee vailla mielenkiintoa on vain kohteliaisuuden sanelema juttu jonka olen sille opettanut...

Ei mahda mitään. Mun miestä taas kiinnostavat pokeri, osakkeet, seksi, arkkitehtuuri eikä se jaksa olla kiinnostunut juurikaan muusta. Sille ei ole kehittynyt sellaista keskusteluälyä joka naisilla yleensä on. Eli ymmärrän aloittajaa oikein hyvin.

 

["vieras"]

[QUOTE="Hop";23144198]Se ei ymmärrä miten pahalta tuntuu kun isoisäni hetki sitten menehtyi. [/QUOTE]

Vaikka olisi miten erilainen tausta, tällaisen pitäisi kyllä herättää hälytyskellot päässä. Kyllä kai nyt kaikki normaalit ihmiset ymmärtävät, että läheisen kuolema tuntuu pahalta.

[QUOTE="Hop";23144198]Sille ei ole kehittynyt sellaista keskusteluälyä joka naisilla yleensä on.[/QUOTE]

Mitä on "keskusteluäly", jota naisilla yleensä on? Tämä lause on kyllä aivan järkyttävän seksistinen, koska annat ymmärtää, että miehillä tätä keskusteluälyä ei yleensä ole. Olen loukkaantunut oman mieheni ja kaikkien miespuolisten ystävieni puolesta, sillä heillä todellakin on keskusteluälyä. He ovat oikein fiksuja, sympaattiasia, hienoja ihmisiä, joiden kanssa voi jutella ihan oikeasti samoista asioista kuin naispuolisten ystävienikin kanssa.