Vaikka mies olisi kuinka hyvä ystävä niin ei tämän kanssa samanlaisia asioita

[alastulo harmailee..]

Kyllä mä tarviin naispuolisen hyvän ystävän, silloinkin kun olin parisuhteessa. Vaikka miehen kanssa puhuttiin kaikesta mistä voi, niin eihän silti halua jakaa synnytyskertomuksia ja kuukautisvuotoja mun kanssa sen enempää kun sen yhden kerran, jos nyt näin kärjistetysti puhutaan.

Tällä hetkellä mulla on muutama aivan ihana ystävämies, joiden kanssa jutellaan autoista, niiden vioista ja ominaisuuksista, sitten on hyvä naisystävä, jonka kanssa jutellaan sitten just kaikista kuukautisista ehkäisyyn yms. välillä jopa miehistäkin. Mun olis ainakin elämä ankeeta, jos mulla ei olis ollu kuin 1 ystävä ja sekin mun mies..

 

[rupu]

[QUOTE="vieras";23139903]Peesaan ap:ta. Olen ollut mieheni kanssa nyt 25v ja meillä on ihan omat yksityiset keskinäiset jutut (niin hauskat kuin vakavatkin). Ei ole asioita joita en VOISI kertoa hänelle, mutta on asioita joista haluan haastella maailman parhaitten likkakavereitteni kanssa. Jos kerron miehelle mitä ollaan likkojen kanssa jutusteltu se katsoo mua ku sonni uutta aitaa.[/QUOTE]

No et sinä tai kaverisi ole mitään likkoja enää, vaan muoreja paremminkin. Sehän on varmaan ihan yleistä, että vanhemmilla ihmisillä mies ja vaimo eivät ole ystäviä eivätkä ymmärrä toisiaan.

 

["vaimo"]

[QUOTE="vieras";23139903]Peesaan ap:ta. Olen ollut mieheni kanssa nyt 25v ja meillä on ihan omat yksityiset keskinäiset jutut (niin hauskat kuin vakavatkin). Ei ole asioita joita en VOISI kertoa hänelle, mutta on asioita joista haluan haastella maailman parhaitten likkakavereitteni kanssa. Jos kerron miehelle mitä ollaan likkojen kanssa jutusteltu se katsoo mua ku sonni uutta aitaa.[/QUOTE]

Ap väitti ettei miehen kanssa VOI puhua samoista asioista kuin muiden kanssa. Sitäkö peesaat vaikka monet ovat sanoneet ettei se omalla kohdalla pidä paikkaansa. Aika mustavalkoista ja typerää.

 

[meiti]

Mä en haluais elää ilman mun ystäviä. Mutta en voisi elää ilman mun miestäkään. Kaikki ovat ystäviäni, ystävinä yhtä arvokaita, mutta mies ehdottoman rakkain.

Parisuhteestamme en liikaa puhu, menis maultaa pröystäilyksi. Mutta jos mies mua kovin kaltoin kohtelisi, olisi mua kohtaan paha niin silloin avautuisin kyllä. Vaan kun ei ole tarve. Miks mä kitisisin ystävilleni siitä jos ketuttaa kun mies avaa aina väärän maidon (ei kato päiväyksiä)?? Who cares?

 

[Kais]

Kyllä mie voin mieheni kanssa puhua ihan kaikesta,paras ja rakas ystäväni,enemmän mie viihyn miesten seurassa,kuin naisten kanssa pölisisin jonninjoutavia juttuja.Miespuoleisenkin ystävän kanssa voin puhua kaikesta ja jos tarvian johonkin naispuoleista kaveria,sellaisiakin löytyy tarvittaessa.

 

["Vieras"]

Itse en keskustele omasta parisuhteesta muiden kanssa ja todella paljon kunnioitan muita ihmisiä jotka toimivat samalla tavalla.

Jos olisin mies, en kyllä olis naisen kanssa joka kertoo kavereille (vuodesta toiseen...) 'ihan kaiken'.

Peesaan.

Kyllä kai nuo tuollaiset parisuhteet kariutuvatkin ennen pitkää, jossa nainen suuntautuu sinne ystävien puoleen. Mies jää ulkopuoliseksi ja ne naiskaverit kannustavat eroamaan siitä huonosta miehestä.

 

["vieras"]

Tuota toista ketjuakin lukeneena,aika moni on sanonut että mies ei YMMÄRRÄ. Eli voisko olla ihan omasta luonteestakin kiinni,että mistä tykkää ylipäätään puhua. Mä en henk.koht. vatvo meikkejä,näyttelijöitä tai julkkisjuoruja ystävienkään kanssa,niin ehkä siksi mä koen että voin puhua miehelle tasan samoja juttuja kuin ystävillekin. Ja joistain kuukautisista ja limatulpista voin sanoa miehelle siinä missä "Maijallekin" jos koen sen tarpeelliseksi. Mutta siis ymmärrän kyllä niitä,jotka tykkäävät puhua miesten vartaloista ja kikatella söpistyksille,että ei se oma mies varmaan sit oo se ensimmäinen jolla haluaa avata sanaisen arkkunsa =)

 

[Anatolia]

[QUOTE="Vieras";23140097]
Kyllä kai nuo tuollaiset parisuhteet kariutuvatkin ennen pitkää, jossa nainen suuntautuu sinne ystävien puoleen. Mies jää ulkopuoliseksi ja ne naiskaverit kannustavat eroamaan siitä huonosta miehestä.[/QUOTE]

No tuota, kyseessähän on kaksi eri asiaa, kaksi erilaista tarvetta. Mies ja naispuoliset ystävät eivät ainakaan mun tapauksessa ole keskenään kilpailevia tahoja. Kummallekin on tarpeensa, kummallekin oma tilansa.

Eikä mun naispuoliset ystävät ole kyllä kertaakaan kehoittaneet mua eroamaan miehestäni. En tosin haukukaan miestäni heille - joskus juttelen parisuhteestani heidän kanssaan, mutten mollaa miestäni tai kerro mitään arkaluontoisuuksia.

Mun naispuoliset ystävät eivät ole mieheltäni mitenkään pois. Päinvastoin, pikemminkin: minä olen iloisempi, tyytyväisempi ja parempi vaimo kun mulla on myös ihania ystäviä . Eikä miehen miespuoliset ystävät ole mitenkään pois minulta, päinvastoin, minusta on ihanaa että hänellä on läheisiä ystäviä (tai läheinen ystävä pikemminkin).

 

[kunnio]

[QUOTE="vieras";23140104]Tuota toista ketjuakin lukeneena,aika moni on sanonut että mies ei YMMÄRRÄ. Eli voisko olla ihan omasta luonteestakin kiinni,että mistä tykkää ylipäätään puhua. Mä en henk.koht. vatvo meikkejä,näyttelijöitä tai julkkisjuoruja ystävienkään kanssa,niin ehkä siksi mä koen että voin puhua miehelle tasan samoja juttuja kuin ystävillekin. Ja joistain kuukautisista ja limatulpista voin sanoa miehelle siinä missä "Maijallekin" jos koen sen tarpeelliseksi. Mutta siis ymmärrän kyllä niitä,jotka tykkäävät puhua miesten vartaloista ja kikatella söpistyksille,että ei se oma mies varmaan sit oo se ensimmäinen jolla haluaa avata sanaisen arkkunsa =)[/QUOTE]

Sama juttu, mä kanssa vaan en harrasta sen suuremmin jutustelua "naismaisista" asioista, ehkä siks en koskaan ole viihtynyt mammakerhoissa tai muissakaan vastaavissa meetingeissä. Meitä on moneks ja siks ei pitäs vetää juttua näin mustavalkoiseksi.

Kunhan ne naiset jotka avutuu kavereilleen parisuhteen intiimimmeistäkin asioista, muistaa että silloin se mieskin on mielestäni vähintäänkin oikeutettu puhumaan henkkohtaisista asioista miespuolisten kaveriensa kanssa. Eli tee toiselle niin kuin haluat itsellesi tehtävän.

 

["vieras"]

Kyllä minä ainakin jossain määrin komppailen myös ap:ta, tosin en minäkään juttele mistään ihkuista lääkäreistä. Ei se ole sama asia jutella esim synnytyksestä, ehkäisystä tai lastenhoidosta miehen kanssa kuin tyttökaverin kanssa. Ehkä meillä on sitten jotenkin outo suhde miehen kanssa, mutta kyllä minä saan tyttökaverin kanssa paljon enemmän keskustelusta irti, kun puhutaan vaikka henkkamaukan alennusmyynnistä ja raskausvaivoista, kuin mieheni kanssa koskaan saisin. Joo miehelle voi tilittää näitä asioita, mutta ei niistä kovin antoisaa ja vuorovaikutteista keskustelua synny.

 

[rupu]

[QUOTE="vieras";23140273]Kyllä minä ainakin jossain määrin komppailen myös ap:ta, tosin en minäkään juttele mistään ihkuista lääkäreistä. Ei se ole sama asia jutella esim synnytyksestä, ehkäisystä tai lastenhoidosta miehen kanssa kuin tyttökaverin kanssa. Ehkä meillä on sitten jotenkin outo suhde miehen kanssa, mutta kyllä minä saan tyttökaverin kanssa paljon enemmän keskustelusta irti, kun puhutaan vaikka henkkamaukan alennusmyynnistä ja raskausvaivoista, kuin mieheni kanssa koskaan saisin. Joo miehelle voi tilittää näitä asioita, mutta ei niistä kovin antoisaa ja vuorovaikutteista keskustelua synny.[/QUOTE]

Todella omituista. Mulla on miehen kanssa paljon parempi vuorovaikutus, kuin muiden ystävien kanssa. Hänhän oli mukana synnytyksessä ja eli raskautta joka päivä kanssani. Hän on nähnyt, mitä se on. Hän osaa keskustella. Olen taas niin onnellinen omasta miehestäni, hän on aarre.

 

["vieras"]

Ei se samanlaista olekaan.

Mieheni on mun ystävä nro.1. En vois jutella naispuolisen ystäväni kanssa mun intiimeistä ja henk.koht.asioista niin tarkasti, kuin miehen kanssa. Jaan mieheni kanssa kaiken.

 

["minna"]

Mä ymmärrän mitä ap tarkoittaa. Kyllä mäkin voin puhua miehen kanssa kaikesta. Mutta silti mä kaipaan niitä mun ystäviä joiden kanssa voin puhua taas eri tavalla. Ja tämä ei ole mikään kilpailutilanne vaan molemmille on oma paikkansa. Kyllä miehelläkin on omia miespuoleisia ytäviä jotka ovat tärkeitä ja mä en nää millään asiaa pahana, että sen perusteella parisuhde kariutuis ennen pitkää.

Eihän kaikki tietenkään tarvi muita ystäviä, mutta miksi sitä pidetään huonona asiana.

 

["minna"]

[QUOTE="vieras";23140104 begin_of_the_skype_highlighting**************23140104******end_of_the_skype_highlighting]Tuota toista ketjuakin lukeneena,aika moni on sanonut että mies ei YMMÄRRÄ. Eli voisko olla ihan omasta luonteestakin kiinni,että mistä tykkää ylipäätään puhua. Mä en henk.koht. vatvo meikkejä,näyttelijöitä tai julkkisjuoruja ystävienkään kanssa,niin ehkä siksi mä koen että voin puhua miehelle tasan samoja juttuja kuin ystävillekin. Ja joistain kuukautisista ja limatulpista voin sanoa miehelle siinä missä "Maijallekin" jos koen sen tarpeelliseksi. Mutta siis ymmärrän kyllä niitä,jotka tykkäävät puhua miesten vartaloista ja kikatella söpistyksille,että ei se oma mies varmaan sit oo se ensimmäinen jolla haluaa avata sanaisen arkkunsa =)[/QUOTE]

Mä luulen, että tuolla tarkoitetaan ennemmin esim raskausvaivoista. Kun puhut toisen naisen kanssa, hän ymmärtää erilailla jos on itsekin kokenut raskauden. Mies ymmärtää toisella tapaa ja on toisella tapaa tukena. En mä puhu naisystävien kanssa mistään muista miehistä, mutta siltikin ne on mulle tärkeitä.

 

["vieras"]

[QUOTE="minna";23141127]Mä luulen, että tuolla tarkoitetaan ennemmin esim raskausvaivoista. Kun puhut toisen naisen kanssa, hän ymmärtää erilailla jos on itsekin kokenut raskauden. Mies ymmärtää toisella tapaa ja on toisella tapaa tukena. En mä puhu naisystävien kanssa mistään muista miehistä, mutta siltikin ne on mulle tärkeitä.[/QUOTE]

Ai ne muut miehet? :O

 

[Rollolainen]

kyllä mun mies on mun paras ystäväni. EI ole asioita joista en voisi meiheni kanssa jutella.

 

["mä"]

ymmärrän hyvin mitä ap tarkoittaa. Mun mies on mun paras ystävä, mutta en mä silti sen kanssa kaikkea puhu. Tottakai mies tukee ja sille voi puhua vaikeista asioista, mutta ei sen kanssa voi siltikään keskustella kaikista asioista. Onneksi on naispuolisia ystäviä, jotka ovat kiinostuneita kampaajan vaihdoksesta, esikoisen pottatreenistä ja uusimmasta Gabaldonin kirjasta

 

["jos"]

[QUOTE="mä";23141766]ymmärrän hyvin mitä ap tarkoittaa. Mun mies on mun paras ystävä, mutta en mä silti sen kanssa kaikkea puhu. Tottakai mies tukee ja sille voi puhua vaikeista asioista, mutta ei sen kanssa voi siltikään keskustella kaikista asioista. Onneksi on naispuolisia ystäviä, jotka ovat kiinostuneita kampaajan vaihdoksesta, esikoisen pottatreenistä ja uusimmasta Gabaldonin kirjasta[/QUOTE]

Kyl meillä mies on kiinnostunut oman lapsensa kuivaks oppimisesta...ja kaikesta mikä liittyy minuun tahi lapsiin

 

["mä"]

[QUOTE="jos";23141796]Kyl meillä mies on kiinnostunut oman lapsensa kuivaks oppimisesta...ja kaikesta mikä liittyy minuun tahi lapsiin[/QUOTE]

On munkin mies kiinnostunut lasten asioista, mutta ei se jaksa vatvoa, että miten joku toinen on oppinut ja minkä ikäisenä Mä en ole missään sanonut, ettei mun miestä kiinnosta, vaan sitä että hänen kanssaan asiasta puhuminen on erilaista kuin esim ystävättäreni kanssa, jolla on 4 kuivaa muksua

 

["noh"]

Niin? miksi pitäisi voida puhua samalla tavalla ihan samoja asioita kuin tyttökavereiden?

siitä huolimatta joillekkin meistä mies on se "paras kaveri", ja tyttökaverit kakkosena sen jälkeen..

 

[piina]

Mun ystävät eroavat kavereistani siitä, että heidän kanssaan voidaan jutella vaikka maitotölkistä. Heidän kanssaa myös jatkamme aina juttua siihen mihin jäätiin, vaikka menisi useampiakin kuukausia, ettemme puhu edes puhelimessa. Paljon juttelemme ihmisistä ja heidän käyttäytymisistä ja miksi he tekevät niin, emme juorua juoruamalla, vaan mietimme ja pohdimme. Mieheni ei yksin kertaisesti jaksa tuollaista miettimistä ja pohtimista, enkä vielä ole koskaan kenenkään miehen kanssa päässyt jutuissa samalle tasolle, vaikka ei ne jutut useinkaan jää heidänään kanssa niin pinnalisiksi, kuin joidenkin naispuolesiten kavereiden, joiden jutut rajoittuvat niihin kynsilakkoihin tai vatsalihaksiin. Mutta tämäkin ketju (tai siis se ketju johon tämä viittaa) on sellainen, johon mun mieheni ei jaksaisi ottaa osaa.

 

[n<]

Itse pystyn puhumaan mieheni kanssa ihan kaikesta. Naisten /ystävien kanssa en todellakaan puhu kaikesta. Olen ihminen joka ei ole sellainen tyypillinen "ystävätyyppi" siis että jaksaisin kikatella jossakin sovituskopissa tai baarinvessassa tai miettiä pukeutumista ja laittautumista, tai ylipäätään jutella "syvällisiä" paitsi mieheni kanssa. Mieheni kanssa pystyn tekemään ihan kaikkea ja me puhutaan ihan kaikesta.

 

[Saraldo]

Mun mieheni mielestä kaikki, mitä päälleni laitan, on "ihan ok". Jos pitäisi valita kahdesta asusta parempi, vastaus kuuluu "ihan yhtä hyviä, ei mitään väliä". Jos kysyn, oisko tämä tukka hyvä näin vai noin, vastaus kuuluu "ihan kivoja molemmat, ihan miten sä ite tykkäät". Jos kysyn, mitä ruokaa laitetaan, hän vastaa "ihan sama, jotain ruokaa". Jos kysyn, katsotaanko jotain leffaa vai pelataanko, vastaus kuuluu "en mä tiedä, sama se, ei mitään väliä". Se on oikeasti mies vailla mielipidettä. Ja toisaalta se on sille myös aivan yhdentekevää. Joten mun mieheltä on turha kysyä mielipidettä juuri yhtään mihinkään.

Siksipä mulla on ystäviä, joiden kanssa käydään nuo mielipidekeskustelut läpi . Kumpi paita, tukka auki vai kiinni... No perheen ruokia en sentään käy läpi heidän kanssaan, vaan päätän sitten itse. Mun mies ei tykkää käydä teatterissa, mä rakastan teatterikäyntejä. Mun mies kuuntelee ihan erilaista musiikkia kuin mä, sillä on enimmäkseen erilainen leffamaku kuin mulla, sitä ei kiinnosta lastenvaatteet eikä keittiön verhot. Toisin sanoen, meillä on itse asiassa hyvin vähän mitään yhteistä .

Mutta mulla on maailman paras mies :heart:. Sille mä voin kertoa melkein mitä vaan. Ja tuo melkein on tuossa sen vuoksi, että mä en voi kertoa hänelle esim. sitä, jos olen nähnyt unia exästäni tai muuten vain ajatellut häntä. Mulla ei ole mitään vanha suola janottaa -tilannetta ja olen ollut mieheni kanssa kohta 18 vuotta. Mutta hän ei halua tietää, jos mä olen edellisen yön piehtaroinut unissani sen exän kanssa. Sen sijaan mulla on ihana paras ystävä, jolla on sama elämäntilanne ja joka näkee samankaltaisia unia exästään. Niinpä voimme puida ja läpikäydä niitä asioita yhdessä.

Joten yhteenvetona: mulla on maailman paras mies, jota en koskaan milloinkaan vaihtaisi toiseen. Ja mulla on pari kolme aivan upeaa ja loistavaa ystävää, joita en koskaan milloinkaan vaihtaisi pois. Ja vaikka mieheni on mulle tärkeä ystävä, hän on kuitenkin erilainen ystävä kuin nämä pari naispuolista, joiden kanssa mulla on enemmän yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja joiden kanssa voin puida myös sellaisia asioita, joista mieheni ei halua tietää tai ei vaan muuten ole kiinnostunut.

 

["vieras"]

Mun ystävät eroavat kavereistani siitä, että heidän kanssaan voidaan jutella vaikka maitotölkistä. Heidän kanssaa myös jatkamme aina juttua siihen mihin jäätiin, vaikka menisi useampiakin kuukausia, ettemme puhu edes puhelimessa. Paljon juttelemme ihmisistä ja heidän käyttäytymisistä ja miksi he tekevät niin, emme juorua juoruamalla, vaan mietimme ja pohdimme. Mieheni ei yksin kertaisesti jaksa tuollaista miettimistä ja pohtimista, enkä vielä ole koskaan kenenkään miehen kanssa päässyt jutuissa samalle tasolle, vaikka ei ne jutut useinkaan jää heidänään kanssa niin pinnalisiksi, kuin joidenkin naispuolesiten kavereiden, joiden jutut rajoittuvat niihin kynsilakkoihin tai vatsalihaksiin. Mutta tämäkin ketju (tai siis se ketju johon tämä viittaa) on sellainen, johon mun mieheni ei jaksaisi ottaa osaa.

Mä itseasiassa näytin tän ketjun miehelleni ja me puhuttiin siitä että miks miehiä ei vois kiinnostaa samat asiat kun naisiakin Kun ei kaikki miehet oo niitä jotka haluaa puhua vaan autojen moottoreista ja sylintereistä ja joistakin helkutin vimpaimista. Oikeestaan aika paljonkin puhutaan näistä palsta-aiheista,joskus pohditaan ja joskus nauretaan.

 

[LisaMarie]

[QUOTE="alkup";23139746]No onhan noita asioita aivan jumalattomasti. Vai jaksaako sun mies naureskellen höpötellä hyvännäköisestä tk-lääkäristä ja suoltaa juttua siitä miten kiva ois päästä tutkittavaks suloiselle lääkärille? Tai jaksaako sun mies äimistellä miten voi anoppi ollakin joskus aivan daiju? Tai ihmetellä, että minkä värinen bolero käy juhlamekkoon ja onko se parempi ilman olkaimia vai olkainten kanssa?[/QUOTE]

Pääsääntöisesti nämä kyllä ei ole käsittääkseni asioita, joista tyttöjenkään kesken puhutaan tuntikausia, vaan ne kikatetaan oikeiden asioiden alta pois äkkiä.
Kuule ja kauhistu: mun mies osallistuu mun ja nun tyttöystävien juttuihin ja me puhutaan tuntikausia elämästä, parisuhteusta, ihmissuhteusta, suhteesta maailmakaikkeuteen...