Vaikeiden tapausten pino

Hei! Huomaan olevani itse jossain marginaaliryhmässä lapsettomissa, eli niissä, joille tämä lapsettomuushoidoissakin onnistuminen tulee olemaan todella vaikeaa.
Viime hoidoissa saimme 4.luokan alkiot ainoina eloonjääneinä, muninta oli heikkoa, miehen siittiöt heikkoja liikkuvuudeltaan, alkiot eivät jakaudu. Taustalla myös keskenmenoja ja laparotomia.
Tehtäiskö selviytyjien pino, meidän, joiden ei näytä olevan mahdollista sitten saada lapsia edes hoidoilla ja niin vain sitkeästi yritämme Tää pino voi kestää sitten vaikka muutaman vuoden :attn:
Vai olenko ainoa? Siltä vähän tuntuu...

 

En tiedä olenko vielä "riittävän vaikea" tapaus, mutta alkioita tulee vähän (ekassa hoidossa ei pas:eja, toisessa yks), ja vaikka tulisi muutama päällisin puolin hyväkin niin ne ei edes yritäkään kiinnittyä. Kaikki testit aina hohtavan valkosta negaa. Viime siirrossa oli käytössä kortisoni ja disperiinitkin. Joo, tiedän ettei kolme negasiirtoo oo vielä montaa, mutta niin epätoivoselta tää alkaa jo tuntuun aina on tosin siirretty kaks kerrallaan.
Niin, ja mulla on yksi, jo isompi luomuihme, mutta neljä vuotta tässä on nyt menny nykysen (primaarilapsettoman) miehen kanssa toista turhaan toivoessa. Haaveilin aina suurperheestä, PAHH! Se on lentäny romukoppaan jo aikaa sitten.
Taustalla endoa jota on leikattukin, ja kilpirauhasen lievää vajaatoimintaa. Odottelen kolmatta hoitoa syksylle.

Jos voin jäädä tähän ketjuun, niin oisko mitenkään mahdollista ettei tehtäs mitään listaa? Nykysin ne vaan tuppaa masentaan kun ite on aina siellä negatippujien joukossa ja samalla vyöryy aalto niitä plussia.. tulee vaan se olo että miksei vieläkään ollu mun vuoro, ja tuleeko sitä koskaan.. aina jotkut muut tulee ja menee ja kiilaa edelle... :ashamed:

 

Minä kans....

8 ICSIä - kauniita alkioita-3 raskautta-kolme keskenmenoa....

Ei tuu ni ei tuu...

 

Kiva kuulla teistä! Juu, en osaiskaan tehdä mitään listaa ja olisinhan ite aina niiden neganneiden joukossa , joten en taida sellaista tehdä.
Tytöt, siis oikeasti, ei anneta periksi !
Mulla takana myös kaksi keskenmenoa, joten raskauskaan ei ole mikään lupaus lapsesta. Hoidoissa ei olla tosiaan onnistuttu.
Tuo tunne on myös mulla, että eikö vieläkään ole meidän vuoro? Tosin en jaksa 7 vuoden lapsettomuuden jälkeen ajatella edes niin enää. Olen lähinnä tyyppi, jolle ei ikinä edes annettu jonotusnumeroa, yritän vain tuuppia itseäni sinne jonoon

 

jooooo!!!

4 vuotta esikoisen yritystä, 1 inssi, 1 keskeytynyt IVF, 3 IVF:ää 4 siirtoa, 6 alkiota (puolet näistä toppeja), kaunis limis, sata negaa ja miljoona kyyneltä.

Taustalla endo, ainakin toinen putki tukossa, ja salamatkustajana yli 2cm endometriooma munasarjassa.

Hoidot on siis julkisella ohi, menossa yksityiselle juttelemaan jatkosta, jos siinä on enää edes järkeä.

Risupesä, samaistun täysin sun tilanteeseen...alkioita saadaan vähän, hyvätkään ei kiinnity...niin rasittavaa.

Minä myös kannatan listattomuutta :kieh:

Ja me tytöt mennään sisulla etiäpäin, eiks joo? :headwall:

 

On kyllä monelta osin samankaltaset tilanteet meillä Dopey! Mullakin endokysta vasemmalla, viimeks vielä 1,5cm mutta liekö jo 2cm. Laparoskopiassa kerran jo poistettiinkin samasta paikkaa mutta tuli heti takasin 1.hoidon jälkeen. Hoitoja mulla takana "vasta" 2 mutta yhteensä 6 alkioo, joista -kuinka ollakaan, puolet top-laatusia.

Muutakaan ei oikein voi kun rämpiä seuraavaan yritykseen, nää hoidot kun on kuitenkin mulle se ainoo keino että jotain edes vois tapahtua (endo tukkinu putket). Ylihuomenna mulla on vielä "turha" aukiolotutkimus, kun mun on vaan saatava se varmuus ettei kannata ylläpitää enää yhtikäs mitään luomutoivoo, kun jotenkin laparoskopian kirurgi jätti liikaa toivoo..(kohtu voi supistella niin ettei neste mee sen takia..tottakai kannattaa vielä yrittää kotonakin..jne.) Minimaallinen toivo vielä kummittelee takaraivossa että sais välillä yllättyä ilosestikin.. :ashamed:

muok* Heikko aavistus osui oikeaan. Kumpikin puoli täydellisen auki

 

Toivottavasti ette pane pahaksenne että tuppaudun keskusteluun.
Eivätkö jotkut endotyypit kehitä elimistöön suoranaisia "alkiomyrkkyjä", eikä raskaus siksi onnistu. Eikö niiden esiintymistä endon yhteydessä pystytä vielä mitenkään tutkimaan?

 

Mulla varmaan on sit sellasia mihin ei edes kortisonit tehoo.... :ashamed: :'(

 

Tahtoo tulla pinoon messiin kanssa....

Miehellä kaikki täydellisesti kunnossa - kuinkas muutenkaan. Itsellä takana 2 luomuraskautta, jotka molemmat tuubaraskauksia. Näiden seurauksena putket mennyttä. Mulla vaikeuksia saada muniksia kasvatettua, kun epäilevät munasarjojen olevan jo hiipumassa. Muuta ongelmaa ei tiettävästi ole (endo/ pco). Jos siirtoon joskus päästään, nih sit varmaan tulee muita vikoja minusta esiin. :headwall:


Eka IVF tehtiin alkuvuodesta ja siirtoon ei päästy. Nyt toinen hoitokierros menossa. :headwall:

Voimia kaikille ja periksi ei vielä anneta! =)

 

Taidanpa kuulua tähän pinoon..
Takana 3 ICSIä, mitään "laimeampia" hoitomuotoja ei ole missään vaiheessa edes kokeiltu (miehellä vähän siittiöitä ja nekin liikkuu huonosti ja itsellä PCO).

Saldo:
-3 X ICSI
-Saatu yhteensä 3 alkiota (kolmos- ja nelosluokkaa)
-Päästy 2 tuoresiirtoon (siirretty 1 X 1 alkio ja 1 X 2 alkiota)
-Koskaan ei ole saatu pakkaseen mitään eikä minkäänlaista kiinnittymisyritystäkään ole ikinä ollut. Eli ei saatu missään vaiheessa edes haamun haamua, plussasta puhumattakaan.

Nyt mietitään onko mitään järkeä jatkaa koko hoitorumbaa, sillä jossakin mättää lääkäreidenkin mukaan pahasti, kun munasolut eivät hedelmöity eivätkä ne vähäisetkään alkiot edes yritä kiinnittyä. Munasoluja on saatu ihan mukavasti (kaikista hoidoista yhteensä noin 25 kpl), mutta jos niiden hedelmöittymisprosentti on ICSIllä noin 12 %:n luokkaa ei kovin suuria toiveita kuulemma kannata jatkossa elätellä...

 

Papukka: Mentiinkö teillä kaikki hoidot samoilla lääkkeillä, vai vaihdettiinko välillä?
Kokeiltiinko edes ivf:llä, kaikki aina icsillä?

 

Mansikkatyttö: Kaikki hoidot meillä on tehty julkisella puolella ja pitkällä kaavalla. Kahdessa ensimmäisessä lääkkeinä olivat Suprecur ja Menopur ja kolmannessa kokeiltiin Suprecuria ja Puregonia.
ICSI on ollut meille ainoa vaihtoehto, sillä miehen siittiöt (A+B noin 11%-15%) ei lääkärien mukaan riitä IVF:n kokeiluun. Mitään suurta vaikutusta lääkkeiden vaihtamisella ei ainakaan minulla ollut, muniksia tuli kyllä ihan hyvin, mutta kun ei hedelmöity niin ei vaan hedelmöity. Eikä lääkärit myöskään osaa sanoa mistä näin surkea saldo 3 ICSI-hoidosta voi johtua tai ota kantaa voiko syy olla munasoluissa vai siittiöissä. Harmittaa vaan niin paljon...olisi toivonut että olisi edes kerran saanut nähdä sen ihmeen kun tikkuun ilmestyy kaksi viivaa. Olisi antanut edes jotakin toivoa.

 

Minäkin voisin liittyä tähän. Lapsen yritystä on nyt 3.5 vuotta takana ja tänä vuonna on ollut kaksi yritystä tehdä IVF hoitoa. Molemmat epäonnistuneet. Ensimmäisessä hoidossa punkitioitiin 12 munarakkulaa, joista ei yhdessäkään ollut munasolua. Toiseen kokeiluun lähettiin toisilla lääkkeillä ja sillon ei aikaan saatu kun yksi munarakkula, joten lääkäri ei lähtenyt sitä punktioimaan vaan teki inseminaation. Itse mietin, että aika turhaa oli jos rakkulassa ei ole munasolua. Miehen siittiöt on priimatavaraa, eli vika on minussa...mutta ei tiedetä miten...kaikki verikokeet ok ja tuubat on auki sekä oma kierto pelaa, mut jotenkin tää on tosi vaikeeta...

 

Ikävä juttu, Hertta. Toivottavasti seuraavissa hoidoissa onnistutte löytämään munasoluja.
Papukka: meillä tuo a+b saatiin paranemaan kovasti pesun jälkeen. Eli vika sitten lähinnä minussa. Toivottavasti munin paremmin ensi kerralla.

 

Hei kaikille!

Täällä yksi vaikea tapaus. 06 vuodesta yritystä, alkuun joitakin inseminaatioita tehty. Nyt kolmas icsi. Aina yhtä huonosti menee hoidot. Onnea on ollut että tuoresiirtoon on kahdesti päästy yhdellä hitaalla rupusella solulla, joista ei ole tullut mitään. Pakkaseen ei jää mitään. Nyt saatiin jopa kaksi hidasta solua. Munasolut mulla surkeita kuten myös siemenneste on huonoa ja hitaasti liikkuvaa. Ikinä ei ole ollut yhtään normaaleja simppoja. jatkossa joutunee miettiin varmaan muita vaihtoehtoja (luovitettuja sukusoluja, adoptiota tai kaksi elämistä). Nyt vielä stressaan/toivon tätä viimeistä, maanantaina oli alkionsiiro.

 

sounds like my pino. yritystä tulee ensi viikolla kolme vuotta. siihen on mahtunut kevyitä hormonihoitoja, inssejä ja icsejä. vika täysin minussa. kun ei munasoluja ole, niin niitä ei ole. prkele.

 

Ihanaa, tässähän on mulle sopiva pino! Siis ihan hirveää että näin vaikeaa on näin monella, mutta toisaalta niin ihanaa löytää kohtalotovereita. kiitos Mansikkatyttö kun kutsuit meidät koolle!

Meillä takana viisi ivf/icsi-hoitoyritystä. IVF:ssä ei yksikään munasoluista hedelmöittynyt. Kolmessa Icsissä on ihan hyvin hedelmöittynyt ja jakautunut, mutta laatu huonoa, eli siirtoja ei ole takana kuin kolme tuoresiirtoa. Ja niissä ei mitään kiinnittymisyrityksiä. Yksi hoito keskeytettiin ennen punktiota kun vaste oli niin huono. Simpat on surkeita, minusta ei ole löydetty mitään vikaa. Kaikki näyttää normaalilta ja fsh ynnä muut testit normaalit. Mutta jossain mättää kun munasarjojen vaste lääkkeisiin vaihtelee todella dramaattisesti ilman mitään selitystä (välillä 20 rakkulaa ja välillä ei yhtään, samoilla lääkemäärillä ).

Olo on surkea ja usko onnistumiseen todella vähissä. emme tiedä kannattaako hoitoja ollenkaan enää jatkaa, lääkäri tosin kannustaa vielä yhteen yritykseen.

 

Myöskin so my pino. Takana 3xIVF ja 1xPAS. Muniksia on tullut 4-7 joista kerran hedelmöittyi kaikki (4) ja kahdella muulla kerralla 2 (viidestä ja seitsemästä). Ollaan 36v, joten ikä saattaa vaikuttaa mun munisten laatuun. Mitään vikaa sinänsä ei testeissä ole löytynyt. Hoidoissa siksi, että mun johtimet on molemmat leikattu veks.

Uuteen, neljänteen ja viimeiseen julkisen maksamaan (osallistuin yhteen kokeeseen ja sain ylimääräisen hoidon) lähdetään syyskuussa. Ilman suurempia toiveita.

 

Mitäs tänne vaikeiden tapausten pinoon kuuluu? Onko kellään mitään uusia uutisia? Meillä alkanut juuri uusi hoitoyritelmä. En uskalla luottaa että edes punktioon asti päästäisiin mutta toiveet ja haaveet on tietenkin korkealla... Seuraava ultra on perjantaina, sydän syrjällään odottelen. :/

 

Oih, tämä vois olla mun pino! Saisinko liittyä?

Takana 2xICSI, lievempiä hoitoja ei kannattanut edes yrittää. Soluja saadaan vähänlaisesti, kummastakin hoidosta yhteen siirtoon pakkaseen. Raskaus on alkanut kahdesti ja päättynyt kahdesti ja olo on jokseenkin epätoivoinen. Toisen hoidon PAS tulossa ihan pian, meidän tuurilla alkio ei varmaan edes selviä sulatuksesta.

 

Tervetuloa sydänjää. Pidän peukkuja sen alkion puolesta! Me saatiin kerran alkioita pakkaseen mutta eivät selvinneet. Eli pelkkiä tuoresiirtoja on takana. Aletaan olla jo kovin väsyneitä tähän rumbaan ja mietitty että tämä varmaan on se meidän viimeinen hoito. Vaikka se ajatus kyllä meinaa melkein tappaa mut. Mut ei vaan jaksa loputtomiin.

 

Kuulostaa myös mun pinolta! Takana 3 ins ja 2 keskeytynyttä ivf:ää, ei vastetta. Ikä (37) on tehnyt tehtävänsä, ja munasarjojen toiminta alkanut hiipua. Ei kuulema kannata enää yrittää ins tai icf, koska munasarjojen toiminta täysin sattumanvaraista; joskus toimii, joskus ei ;-) Ja vielä yllättävällä tavalla. Luomu olis periaatteessa kuulema vielä mahdollinen, mutta sitä hankaloittaa hieman se, että mulla ei ole miestä ;-) Eli yksin olen hoidoissa käynyt. Seuraava vaihtoehto olis mulla lahjamunasolu (ja siis myös lahjasiittiöt), mutta hoito on niin hurjan kallis (n. 6500 ?), ettei mulla ole siihen ainakaan nyt varaa. Tähän mennessä rahaa kulunut multa yksin 8000 ?. Että joskus v...ttaa.

 

kt73: Piipahdan pinossa vierailijana, kun huomasin viestisi. Lahja-alkiohoito ei kuulemma tule niin kalliiksi, jos ovat kyseessä pariskunnilta yli jääneet alkiot. Erityisesti Virossa hinta ei nouse kovin korkeaksi (muistaakseni n. 1000e). Tuolla "hoidoissa lahjamunasoluhoidoissa" on tästä asiasta enemmän tietäviä..

 

Skipatkaa tämä viesti, jos ette halua lukea, mutta tulin kirjoittamaan kannustustyylisen viestin. Ainakin yritän valaa teihin uskoa, vaikkakin fakta on se, että jotkut ei edes hoidoilla raskaudu, mutta iso osa kuitenkin.
Oma tarinani lapsettomuuden saralla alkoi vuonna 2002 jolloin alettiin toivoa vauvaa. Vauvaa ei kuulunut ja vuonna 2003 mentiin naimisiin ja toivo vielä eli, että jos tärppäis. Paineita alkoi kasautua ulkopuolelta, kun kaikki olettivat mahan paisuvan heti papin aamenen jälkeen. Kuitenkaan näin ei käynyt. Yksityislääkäri laittoi lähetteen ensin mun gynekologisen tutkimuksen jälkeen julkiselle lapsettomuuspolille ja miehelle lähetteen siemennesteanalyysiin. Sieltähän tuli vastauksena azenoteratozoospermia eli siittiöiden liikkuvuus/muoto oli häiriintynyt. Määrällisesti siittiöitä oli paljon eli luomuraskautuminen ei pitänyt olla mahdotonta. Nopsaan päästiin sit munkin tutkimuksiin eikä musta löytynyt mitään vikaa verikokeiden tai putkien aukiolotestin perusteella. 2004 tehtiin 3 inseminaatiota. Kaikki negaa. Vuosina 2005-2006 tehtiin 3 IVF-hoitoa, joista 2 ekaa pitkällä kaavalla. Follikkeleita olikin tosi hyvin, mutta iso osa niistä tyhjiä. Alkioita tuli vähän ja nekin huonolaatuisia. Toisella kerralla siirrettiin 2 alkiota, mutta toisella kerralla ei ollut kuin 1 siirrettävä. Pakkaseen ei saatu mitään. Tulokset negaa. Kävin välillä psykologillakin, kun mieleni alkoi olla todella maassa ja katkeruus kaikkia nopeasti raskautuvia kohtaan oli valtava. useampi ystäväni odotti vauvaa. Tulin melko epäsosiaaliseksi, kun en vain jaksanut muiden vauvauutisia ja hehkutusta. 3. IVF tehtiin lyhyellä kaavalla ja mukana joku lääke minkä piti estää noita tyhjiä folleja muodostumasta. Tällä konstilla saatiinkin 1 TOP alkio ja mukaan siirrettiin vähän heikompi yksilö. Negaa. Masensi, kun lääkärikin sanoi, että raskautumisen mahdollisuudet oli olleet tosi hyvät. Hoitoihin tuli miettimistauko ja sit soittiki julkisen lääkäri, että kun oli noin hilkulla eikä aiemmin alettu sitä lyhyen kaavan hoitoa niin saadaan vielä yksi kerta, mutta kannattaisi harkita lahjamunasoluja. Että jos mun muniksissa onki joku vika mitä ei nykyisellä diagnostiikalla vielä huomata.
Oltiin jo aiemmin mun ystävän kans puhuttu munisten luovuttamisesta ja nyt alettiin harkita sitä tosissaan. Vuosi 2007 pidettiin taukoa ja suunniteltiin munisluovutusta tarkkaan ja puhuttiin paljon. Samalla löytyi myös munasarjasta kystä mikä leikattiin sit ennen lahjasoluhoitoon lähtemistä vuonna 2008. Samalla löytyi endometrioosia vas. munasarjasta, lantiosta, vatsakalvolta, virtsarakosta. Olin tätä epäilly kovien kipujeni takia jo vuosia, mutta se ei näkynyt ultrassa niin ei sitä oikein lääkärit ottaneet tosissaan.
Eka lahjasolusiirto(turesiirto) tehtiin toukokuussa 2008. Alko hyvnlaatuinen eikä lääkäri usklatanut siirtää kuin yhden. Negaa. Eka PAS oli elokuussa 2008 (kahden alkion siirto) ja siitä kemiallinen raskaus. Oli jo siitä tosi iloinen, sillä koskaan en ollut nähnyt viivan viivaa tikussa (enkä nähnyt nytkään kun tulos oli verikokeesta), mutta tiesin, että kohtuni ei ole ihan kuollut. Sovittiin miehen kans, että nämä on viimeiset hoidot. 3.PAS tehtiin marraskuussa 2008 ja mukana tällöin kortisoni endon takia sekä miniaspiriini tehostamaan kohdun mikroverenkiertoa. Siirrettiin 2 alkiota. Nega. Viimeiset alkiot siirrettiin helmikuussa 2009. Lääkkeinä jälleen kortisoni ja annos nostettiin veilä siirron jälkeen,sekä miniaspiriini. Tietokone laski todennäköisyyden raskautumiselle 34%. Tästä vihonviimeisestä PAS:istä tein kuitenkin sen elämäni ensimmäisen positiivisen raskaustestin. En ollut uskoa silmiäni,kun sen tein ennen verikoepäivää. Verikoearvo ei ollut mikään huippukorkea, mutta normaalin rajoissa kuitenkin. Vuotelin myös lähes koko ajan raskauden ekat 13 viikkoa, mutta raskaus kuitenkin jatkui ja marraskuussa 2009 syntyi lapsemme.
Lääkärikin sairaalassa jo kutsui meitä vaikeiksi tapauksiksi, mutta niin vain onnistuttiin, vaikka jossain vaiheessa olin ihan varma, että ei onnistuta koskaan. Älkää luovuttako, vaikka onhan se niinkin, että johonkin se raja on noissa hoidoissakin vedettävä. Ei se ihan koko elämä voi kulua vain noissa hormoneissa/hoidoissa juoksemisessa.

Bardolino

 

Bardolino, kiitos kannustavasta tarinasta. Kylläpä te saitte tosi monta vuotta vauvaanne odottaa...

Kt73, moi taas! Mietin tuota kun sulle on sanottu että luomumahiksia olisi mutta inssiä ei kannata yrittää. Inssihän voidaan tehdä luomukiertoon, ja onhan se tehokkaampi kuin luomuryrittäminen, miksi ihmeessä sitä ei voisi sulla kokeilla vaikka vielä neljä kertaa? Mulla on vähän sama tilanne, luomukierto toimii täysin moitteettomasti, mutta vaste ivf-lääkitykseen on täysin sattumanvaraista. Meillä taas ongelmana on se että siittiöt ovat niin huonossa jamassa että niillä ei luomuhedelmöittymistä tapahdu (eli ivf ei ole mahdollinen, tarvitaan icsi). Ja mun munasarjat taas ei näitä icsi-hoitoja oikein kestä. Mies ei ole suostuvainen insseihin lahjasiittiöillä, joten meilläkin harkitaan noita lahja-alkioita. Kun ei me varmaan uskallettaisi kokeilla lahja-munasoluja ja omia siittiöitä kun niissä voi olla jotain häikkää mitä ei nähdä.

Lotta77, millainen sun tilanne nyt on? Muistan että talvella luin jotain sun kirjoituksia ja jäit mieleen. Vaikutat ihanalta ihmiseltä!