V
vaikeena
Vieras
Ollaan seurusteltu mieheni kanssa kohtapuoliin 6 vuotta ja meillä on yksi vuoden ikäinen lapsi! Viime ajat on ollut todella vaikeita minulle, koska minusta tuntuu, että meidän suhde on muuttunut niinsanotuksi kaveruudeksi! Mikään ei tunnu miehessäni enää minua viehättävän, paitsi tietysti se, että hän on todella hyvä ja rakastava isä lapsellemme! Melkein joka päivä tapellaan ja kinastellaan jostakin asiasta ja tuntuu, että se vaikuttaa jo kohta lapseenkin, vaikka onkin niin pieni vielä, niin varmasti voi jäädä joitakin traumoja?
Minulla oli noin kolme kk sitten pienimuotoinen suhde toisen miehen kanssa, jonka myös mieheni tuntee! Molemmat haluaisivat jotain vakavempaa toisiltaan, mutta minua taas stressaa lapsemme tulevaisuus, ehkä uskalla tehdä minkäännäköisiä päätöksiä toiseen suuntaan. Tuntuu, että on pakko olla tässä nykyisessä suhteessa vaikka kuinka pahalta tuntuu, ja ehkä myös sen lapsemme vuoksi?
Tosiaankin tuntuu pahalta, kun mikään ei oikeen onnistu mieheni kanssa....seksiä ei tee mieli ollenkaan ja asioista on ollut aina todella vaikea puhua, vaikka tiedän, että pitäisi opetella puhumaan, mutta ei vaan yksinkertaisesti viitsitä! Tuntuu välillä myös pelottavalta eroaminen ja se miten itse tulisin toimeen ilman miestäni, noin niin kun on nyt lapsikin ja elämä ihan erilaista...
Todella tuntuu, kuin en olisi onnellinen tässä suhteessa!! Elämä tietysti on muuttunut niin paljon lapsen tulon takia, että varmasti ihan normaaleita tunteita, mutta pahalta jotenkin tuntuu...onko ketään kohtalotovereita?? Minkälaisia päätöksiä olette tehneet ja miten mahdollisesti olette selvinneet!??
Minulla oli noin kolme kk sitten pienimuotoinen suhde toisen miehen kanssa, jonka myös mieheni tuntee! Molemmat haluaisivat jotain vakavempaa toisiltaan, mutta minua taas stressaa lapsemme tulevaisuus, ehkä uskalla tehdä minkäännäköisiä päätöksiä toiseen suuntaan. Tuntuu, että on pakko olla tässä nykyisessä suhteessa vaikka kuinka pahalta tuntuu, ja ehkä myös sen lapsemme vuoksi?
Tosiaankin tuntuu pahalta, kun mikään ei oikeen onnistu mieheni kanssa....seksiä ei tee mieli ollenkaan ja asioista on ollut aina todella vaikea puhua, vaikka tiedän, että pitäisi opetella puhumaan, mutta ei vaan yksinkertaisesti viitsitä! Tuntuu välillä myös pelottavalta eroaminen ja se miten itse tulisin toimeen ilman miestäni, noin niin kun on nyt lapsikin ja elämä ihan erilaista...
Todella tuntuu, kuin en olisi onnellinen tässä suhteessa!! Elämä tietysti on muuttunut niin paljon lapsen tulon takia, että varmasti ihan normaaleita tunteita, mutta pahalta jotenkin tuntuu...onko ketään kohtalotovereita?? Minkälaisia päätöksiä olette tehneet ja miten mahdollisesti olette selvinneet!??
