Vaikeat työvuorot...

Tilanne siis tämä: Mä palaan nyt töihin,lapsi 11kk. Harvoin ollut missään hoidossa,kahdesti yökylässä. Isänsä kanssa ollut kyllä paljonkin kahdestaan kotona. Mutta..mun työ pitää mut poissa lapsen luolta 2 vuorokautta ja sen jälkeen oon 4-5vuorokautta vapaalla. Olisi sen ajan päivät hoidossa mummolassa(paljon ollut mummo meidän elämässä mukana) ja illat ja yön isänsä kanssa kotona.

Mua vaan niin hirvittää jättää toi pikkuinen hoitoon. Ja vielä noin "pitkäksi" ajaksi kerrallaan. On nyt muutaman kuukauden mummoilla hoidossa,sit menee perhepäivähoitoon.

Panikoinko turhaan? Onko kellään kokemusta? Paniikki lähinnä siitä miten lapsi pärjää ilman minua... :ashamed: Ollaan oltu tämä 11kk tiiviisti yhdessä. Oonko ihan hupsu kun menen tuollaiseen työhön vai pitäiskö miettiä jotain muuta??

 

Suosittelen kyllä lämpimästi siirtämään työhön lähtöä, jos vain suinkin mahdollista. Kyllä 11-kuinen on vielä turhan pieni jo yksin töihinlähtöön, mut että viel parin päivän eroon äitistä. Se varmasti on liikaa pienelle.

 

Meillä tyttö oli 10 kk kun meni hoitoon eikä mitään ongelmaa ollut. Isänsä on edelleen välillä montakin päivää pois, ja vallan mainiosti viihtyy mun kanssa kotona kaksinkin. En näe mitään ongelmaa!

 

Kiitos molemmille vastauksista,lisää kommentteja saa laittaa. Kiva saada kommenttia puolesta ja vastaan!

Välillä ajattelen että kaikki menee hyvin,välillä iskee epätoivo ja oon paniikissa kun joudutaan olemaan lapsen kanssa noin kauan erossa. Ainut hyvä puoli tuossa on se että vapaa päiviä on runsaasti jolloin jää paljon aikaa touhuta lapsen kanssa.

Toinen työpaikka vaihtoehto ois se että meen 3vuorotyöhön. Silloin oisin joka päivä kotona mutta esim. iltavuoron jälkeen lapsi ois jo yöunilla kun tuun koiin. Ja vapaapäiviä ois huomattavasti vähemmän,samoin yövuoroja tulisi olemaan ainakin 1/vko.

 

Saako udella mitä työtä alkuperäinen kirjoittaja tekee?

 

\

Saako udella mitä työtä alkuperäinen kirjoittaja tekee?

Sairaanhoitaja olen..

 

Vaikee sanoa... Töihin on joskus mentävä, mutta, jos voit siirtää ajankohtaa, niin sinuna siirtäisin.
Mua nimittäin hirvittää nyt jättää 1v9kk 2 yöksi, kun menen koulutukseen. Itse olen ajatellut noudattaa simmoista periaatetta, että yö/ikävuosi erossa. Tähän mennessä oltu muistaakseni 2 yötä erossa viimeisen vuoden aikana. Isä on kyllä hyvä, mutta jotenkin mun vaisto vaan sanoo että pienen lapsen suhde äitiinsä on aika korvaamaton, varsinkin, jos on imettänyt pitkään.
Lapsen ollessa 1v.3,5kk menin töihin, jolloin iltavuorosta palatessani oli hän jo nukahtanut. Minulle oli hyvin tärkeää ja lapselle myös, että näimme heti seuraavana aamuna taas!

 

2 vuorokautta ei ole mielestäni kovin "traagista"...
Jos sitten taas olet loppuviikon lapsen kanssa (ymmärsinkö oikein?).

Oikeastaan lapsesi olisi vain 2 päivää hoidossa ja kuitenkin illalla isin kanssa ihan normaalisti. Isiä tuskin voi hoitajaksi nimittää. Ainakin meidän perheessä isi on samalla viivalla äidin kanssa ja yhtä tärkeä lapsille kuin äitikin. Äiti itse saattaa pitää itseään lapselle tärkeämpänä, mutta näin ei välttämättä lapsen mukaan ole. Jos siis isi asuu taloudessa ja on osallistunut aina lastenhoitoon. =)

Mutta kyllähän se aina alussa "kirpaisee", oli lapsi sitten 1 vuotta tai 3 vuotta... :ashamed:

 

\

2 vuorokautta ei ole mielestäni kovin "traagista"...
Jos sitten taas olet loppuviikon lapsen kanssa (ymmärsinkö oikein?).

Oikeastaan lapsesi olisi vain 2 päivää hoidossa ja kuitenkin illalla isin kanssa ihan normaalisti. Isiä tuskin voi hoitajaksi nimittää. Ainakin meidän perheessä isi on samalla viivalla äidin kanssa ja yhtä tärkeä lapsille kuin äitikin. Äiti itse saattaa pitää itseään lapselle tärkeämpänä, mutta näin ei välttämättä lapsen mukaan ole. Jos siis isi asuu taloudessa ja on osallistunut aina lastenhoitoon. =)

Mutta kyllähän se aina alussa "kirpaisee", oli lapsi sitten 1 vuotta tai 3 vuotta... :ashamed:

Ymmärsit oikein,eli olen loppuviikon sitten lapsen kanssa. Ja jos työvuorot sattuu viikonlopulle,ei hoitopäiviä siis tule koska lapsen isä on kotona. Isi on ollut todella aktiivinen isi ja paljon lapsen kanssa puuhailee päivittäin.

Kirpaisee hoitoon jättäminen silti,aluksi mummolle,sit perhepäivähoitoon..

Jospa mä sit uskaltaisin....

 

Meillä ainakin poitsu 1v 9kk on niin isin poika että kun isi on kotona ni äiti "ei kelpaa" mihinkään. Et en ymmärrä miksi ei lapsesi pärjäisi kotona isin kanssa. Alkuun totuttelee mummon hoivissa ja sitten pph:lle. Hyvin se menee. Ei muuta ku töihin vaan.

Tulee kuva siun kirjotuksista että enemmän sie kärsit asiasta kun tyttö jolle jää turvalliset ihmiset pitämään huolta kun äiti on töissä.
Ja toiseksi tekee ihan hyvää että saa olla isän kanssa kun olet itse pois. Vaikka isä puuhailee päivisin lapsen kanssa on ihan toista kun äiti on pois. Meillä ainakin ihan odottavat että äiti menee töihin ja saavat olla illat kahden.

 

\

Meillä ainakin poitsu 1v 9kk on niin isin poika että kun isi on kotona ni äiti "ei kelpaa" mihinkään. Et en ymmärrä miksi ei lapsesi pärjäisi kotona isin kanssa. Alkuun totuttelee mummon hoivissa ja sitten pph:lle. Hyvin se menee. Ei muuta ku töihin vaan.

Tulee kuva siun kirjotuksista että enemmän sie kärsit asiasta kun tyttö jolle jää turvalliset ihmiset pitämään huolta kun äiti on töissä.
Ja toiseksi tekee ihan hyvää että saa olla isän kanssa kun olet itse pois. Vaikka isä puuhailee päivisin lapsen kanssa on ihan toista kun äiti on pois. Meillä ainakin ihan odottavat että äiti menee töihin ja saavat olla illat kahden.

Juu,mä varmaan kärsin enemmän kuin lapsi (joka on siis poika,oikea isin poika iltaisin kun isi tulee töistä),myönnän sen.
Kiitos rohkaisevista kommenteista :flower:

 

Teidän perheessä kuitenkin asiat kuulostavat siltä, että se isi pärjää erittäin hyvin lapsosen kanssa... joten turvallisessa hoidossa päivällä mummolassa ja turvallisesti ilta ja yö isin kanssa :flower:

Ainahan se meitä äitejä laittaa syyllistymään... tuo työ siis... ja eteen se on kuitenkin tulossa.

Parastahan tuossa on juuri se, että sen loppuosan viikosta olet taas tiivisti lapsesi kanssa. Kuulostaa oikeasti erityisen hyvältä ratkaisulta. Tsemppiä työhön ja hoitoratkaisuihin!

Voin kertoa kokemuksesta, että jo noin 2 - 3 vuotiaalla on todella paljon vaikeampaa sopeutua uusiin hoitojärjestelyihin kuin noin pienellä. Että senkin takia oiva aika.

 

työtä on tehtävä niin se vaan on...jostainhan sitä rahaakin on tultava, eikös vaan. turha on aina äitejä töihin menosta syyllistää....ennen on lapset mennee jo hyvinkin varhaisessa vaiheessa hoitoon kun hoitovapaita ei ole ollut...niin eikö monessa maassa ole vieläkään ja ihan normaaleita ja onnellisia lapsia niissäkin maissa syntyy... =)

 

Meillä meni 11kk vuoropäiväkotiin ja mie lähdin käymään koulun työharjoittelun loppuun. (8vko). Sen jälkeen menin töihin ja iltavuoroissa ollessani lapsi laitettiin nukkumaan päiväkodissa ja otin hänet nukkuvana mukaan ja sitten aamulla herättiin yhdessä. Lapsen ollessa n. 1½ vuotias aloin tekemään kolmivuorotyötä ja hyvin on hoidossa mennyt. On siis noin 5 yötä/6vko hoidossa ja tietysti normaalit aamu- ja iltavuorot. Ja edelleen laitetaan hoidossa yöunille ja haen nukkuvana.

Meillä ei mitään ongelmia ole hoidon suhteen ollut vaikka sitä ennen olimme pojan kans yleensä aina kahdestaan kotona. Isä ajaa rekkaa, niin aika harvakseltaa näkee poikaa hereillä. Hyvin sopeutui hoitoon ja tykkää siellä olla. Ja isä on ihan yhtä tärkeä kuin äiti. (vaikka äiti tahtoo välistä viedä voiton)

Eli siis rohkeasti vaan töihin. Sulla sentään on lapsi mummoilla. Meillä meni suoraan 70 lapsen vuoropäiväkotiin. Ja saa olla isän kanssa kotona. Kyllähän se isäkin osaa lasta hoitaa, vai. =) Ja vaan kaks töitä ja sitten pitkät vapaat. kaikkeen tottuu ja sopeutuu ja niin ollaan mekin sopeuduttu. (Eikä meilläkään jätkä minua pahemmin näe, jos on ilta-aamu- yhdistelmä. Haen hoidosta, vien sänkyyn ja aamulla herätän, puen ja lähdetään.)

 

siis sinun mies saa olla lapsen kanssa, ei minun. Unohtui sulkeiset tuolta välistä.

 

Rohkeasti töihin vaan!
Ei nuo työvuorot niin pahoilta kuulosta. Itelläni kokemusta vuosia hoitotyöstä ja nimenomaan 3-vuorotyöstä. Kyllä sekin menetteli, kunnes vanhempi lapsista tuli eskari-ikään. Hän alkoi harmittelemaan sitä että olen usein iltaisin ja vkl:n ja öisin töissä. Niimpä sitten onnekseni pääsin säännöllisempään työhön.

 

\

\

Meillä ainakin poitsu 1v 9kk on niin isin poika että kun isi on kotona ni äiti "ei kelpaa" mihinkään. Et en ymmärrä miksi ei lapsesi pärjäisi kotona isin kanssa. Alkuun totuttelee mummon hoivissa ja sitten pph:lle. Hyvin se menee. Ei muuta ku töihin vaan.

Tulee kuva siun kirjotuksista että enemmän sie kärsit asiasta kun tyttö jolle jää turvalliset ihmiset pitämään huolta kun äiti on töissä.
Ja toiseksi tekee ihan hyvää että saa olla isän kanssa kun olet itse pois. Vaikka isä puuhailee päivisin lapsen kanssa on ihan toista kun äiti on pois. Meillä ainakin ihan odottavat että äiti menee töihin ja saavat olla illat kahden.

Juu,mä varmaan kärsin enemmän kuin lapsi (joka on siis poika,oikea isin poika iltaisin kun isi tulee töistä),myönnän sen.
Kiitos rohkaisevista kommenteista :flower:

Sorry! Mistähän sain päähäni että lapsesi on tyttö?!? :ashamed:
Tsemppiä työelämään!
Helpommin poikasi tottuu hoitoon nyt kun vasta muutaman vuoden päästä. Samoin tottuu myös äiti. Jos siirrät päätöstä eteenpäin niin en tiedä onko se myöhemminkään yhtään sen helpompaa.
Työn iloa sinulle!

 

Kiitos teille,ette uskokaan miten suuri apu vastauksista on ollut :flower:
Olen nyt jo paljon rauhallisemmalla mielellä töiden suhteen. Ja aion siis mennä töihin =)

Vieläkin saa kommentoida jos jollain on kommentoitavaa! Tuleepahan mulle edes parempi mieli Tai sit ajattelemisen aihetta jos on töihin paluun vastaisia kommentteja!

 

Älä huolehdi,hyvä että isä hoitaa ja mummin kanssa läheiset,niin pystyt tekemään töitä,vaikeeta on varmasti alussa,enemmän sinulla kuin lapsella =) Tsemppiä,kyllä se siitä :hug: