vaikeaa

Mieheni lupaa kerta toisensa jäkeen, kun lähtee baariin, että tulee yöksi kotiin vaan ei! jää vielä kavereiden luo ja jatkaa seuraavaan päivään ei vastaa puhelimeen, koska minä kuitenkin valitan. Olen lopen uupunut, mutta rakastan miestäni siltin! minulla on kaksi lasta ja sitten meillä on yksi yhteinen lapsi. En tiedä enää kysymyksiä ja vastauksia siihen mitä hänen kanssaan voisi tästä keskustella, koska ne asiat on puitu niin moneen kertaan jo! olen neuvoton osaako kukaan sanoa mitään järkevää ratkaisua mitä voisi tehdä muuta kun erota!

 

Oletko aivan varma ettei miehelläsi ole muita naisia/naista?
Kuulostaa vähän siltä kun ei puhelimeenkaa vastaa. En ikinä hyväksyisi että mun mies ei tulisi baari-illan jälkeen kotiin yöksi, tosin nykyinen ei kyllä yksinään käykään koskaan mutta entinen kyllä kävi. Kyllä itse olen sen verran mustasukkaista tyyppiä että hulluksihan mä tulisin kun miettisin yön että missä se mies on ja kenen kanssa. Nyt kova kovaa vastaan vaan, ei sun tarvitse hyväksyä sitä että mies on öitä poissa kotoa.

 

Hankala on tilanne.Valitettavasti vastaavat mitä tiedän on kaikki päätyneet eroon.Koska joilla se juominen on noin tärkeää,niin harvoin ne siitä tapojaan muuttaa.

 

...lapsellinen neuvo:tee sama miehellesi! Saisipahan vähän ajattelemista hänkin,joskus vaan asiat on opetettava kantapään kautta kun mikään muu eimene perille!Itse en uskoisi kaveriselityksiä enkä hyväksyisi tuollaista!

 

En usko, että hänellä on muita naisia kaverit ja viina vie on niin haiskaa että kotiin asti ei voi tulla. En toki voi olla 100% varma naisista!

 

En siis millään haluaisi erota olen yrittänyt jotain muuta ratkaisua, mutta ei ole toiminut en todella tiedä mitä tehdä jos se siihen menee niin pakkohan sitä eroa on harkita muuten alan voimaan pahoin kun ei ole muuta ajateltavaa viikonloppuisin kun missäköhän mieheni on.

 

..tulipa mieleen AA-kerhot tai jotkut muut vieroitushoidot

 

täällä istun yksin kotona ja odotan että mies tulee kotiin.. aamulla heräsin puoli yhdeksän siihen ettei mies ollutkaan vierellä. puhelimessa viesti et lähtee juomaan töiden jälkeen ja tulee sit kun tulee ja et voi mennä myöhälle. hän on töissä baarissa, portsarina tosin mut kuitenkin. en tiedä yhtään baarityöntekijää joka ei olisi ns. maanantaijuoppo eli kun on kaikki viikonloput ja keskiviikot töissä niin sitten juopotellaan viikolla.. :kieh:

ei siinä mitään toisaalta - täytyyhän heidänkin rentoutua, mutta minua eniten ärsyttää nyt se kun tämä on minun ainoa vapaapäiväni tällä viikolla ja hän tietää sen, niin olisinhan minä nyt halunnut sen hänen kanssaan viettää!!! Olenko sitten itsekäs?!?!?!? :/

No soitin hänelle ja sanoi olevansa työporukan kanssa jossain huoltamolla ja että lähdenkö heitä kuskaamaan jonnekin. No huoh!!

varmana lähden, sanoin vain että lähden vanhempieni luo, jotka asuvat eri paikkakunnalla mutta eihän se nyt tullut kuuloonkaan hänelle..

joten täällä minä nyt sitten vietän vapaapäivääni yksin ja odotan kädet ristissä että mies tulee kotiin... :ashamed: tiedän, olen idiootti.

mitä tällaisessa tilanteessakin voi nyt tehdä.. Miten saisin hänet ymmärtämään oman kantani ja että miltä minusta tuntuu??? tiedän että kun hän tulee joskus kotiin niin silloin räjähtää!!! \|O \|O

 

\

täällä istun yksin kotona ja odotan että mies tulee kotiin.. aamulla heräsin puoli yhdeksän siihen ettei mies ollutkaan vierellä. puhelimessa viesti et lähtee juomaan töiden jälkeen ja tulee sit kun tulee ja et voi mennä myöhälle. hän on töissä baarissa, portsarina tosin mut kuitenkin. en tiedä yhtään baarityöntekijää joka ei olisi ns. maanantaijuoppo eli kun on kaikki viikonloput ja keskiviikot töissä niin sitten juopotellaan viikolla.. :kieh:

ei siinä mitään toisaalta - täytyyhän heidänkin rentoutua, mutta minua eniten ärsyttää nyt se kun tämä on minun ainoa vapaapäiväni tällä viikolla ja hän tietää sen, niin olisinhan minä nyt halunnut sen hänen kanssaan viettää!!! Olenko sitten itsekäs?!?!?!? :/

No soitin hänelle ja sanoi olevansa työporukan kanssa jossain huoltamolla ja että lähdenkö heitä kuskaamaan jonnekin. No huoh!!

varmana lähden, sanoin vain että lähden vanhempieni luo, jotka asuvat eri paikkakunnalla mutta eihän se nyt tullut kuuloonkaan hänelle..

joten täällä minä nyt sitten vietän vapaapäivääni yksin ja odotan kädet ristissä että mies tulee kotiin... :ashamed: tiedän, olen idiootti.

mitä tällaisessa tilanteessakin voi nyt tehdä.. Miten saisin hänet ymmärtämään oman kantani ja että miltä minusta tuntuu??? tiedän että kun hän tulee joskus kotiin niin silloin räjähtää!!! \|O \|O

Siis jätkä luuhaa missä sattuu ja sitten pakottaa oleen sut yksin kotona
Mä kait ainakaan en olis ees sanonu, et mihin meen ja millon tuun. Olisin vaan lähteny. Sama oikeus sullakin on olla jossain, jos ukkoskin on...
...mut onneks ei oo itellä samanlaisia ongelmia...

 

haluatteko tosiaan kitkutella noissa liitoissanne? Ettekö mielstänne ansaitse parempaa? Pitääkö rakkautta kerjätä?????

Liikaa aikaa olette tuhlanneet, nyt itsekunnioitus takaisin, ja lähtekää ja varmasti löydätte parempaa. kaikki miehet eivät ole kaveriporukassa viihtyviä alkon suurkuluttajia (vai oletteko n. 25-v?).Kyllä löpytyy miehiä, jotka arvostavata naisensa kanssa oloa.

 

Kuulostaa tutulta. Meillä oli samanlaista jossain vaiheessa. Jotenkin ajan myötä latauduin sellaiseen tilaan, etten enää välittänyt. Minua vaan lakkasi kiinnostamasta. En soitellut perään, enkä ilmoitellut omista menemisistäni. En soittanut edes silloin seuraavana päivänä.

Ja jotenkin, kuin ihmeen kaupalla miestä alkoi kiinnostaa minun ja lapsen tekemiset ja menemiset. Sanoin, että niin kauan kun teet noin, minäkään en ole tilivelvollinen omista menoistani. Tilanne korjaantui. Nykyisin mies tulee aina ajoissa kotiin, eikä edes käy turhan usein juhlimassa. Mutta välillä joudun etsimään itsestäni sitä vilpitöntä rakkautta ja luottamusta, jota tunsin ennen kun kaikki tämä tapahtui. Ennen kaikkea kunnioitus toista kohtaan on kärsinyt.

Meillä tähän ei liittynyt toisia naisia tai miehiä. Miehellä oli vaan joku kriisi, että hän haluaa tehdä niin kun itse tykkää, eikä niin kuin perhee velvottaa.

 

Meillä mies ajelehtii kriisistä toiseen ja illat kavereiden kanssa venähtävät monesti aamuun. Hänkään ei vastaile puhelimeen jos soitan koska tietää että on huutoa luvassa. Yötä on ollut kavereittensa (myös naispuolisen) luona ja kun minä olen siitä suuttunut, kohauttelee vaan hartioitaan "että mitäs tuossa, jatkot oli mukavat!" Viimeksi taas tuli kotiin vasta viiden jälkeen aamulla vaikka oli arki-iltana liikkeellä. Oli jutellut parhaan ystävänsä kanssa kaksi tuntia puhelimessa. Kriisi on kova, mutta mulle ei voi/halua puhua. En usko että toisia naisia ois meilläkään kuvioissa.

Mutta nytpä päätin että enää en välitä, en soittele, enkä kaipaa. Kiellän sen itseltäni. Omaa elämääni (ja lapseni) en lähde pilaamaan sillä että murehdin toisesta kaiket päivät. Jos ei mies halua jakaa murheitaan (suostutellut olen) ja eristäytyy minusta kriisiaikoina (myös makuuhuoneessa) , siitä vaan! Meillä ei ainakaan suostuttelu ja anelu auta.

 

Mutta nytpä päätin että enää en välitä, en soittele, enkä kaipaa. Kiellän sen itseltäni. Omaa elämääni (ja lapseni) en lähde pilaamaan sillä että murehdin toisesta kaiket päivät. Jos ei mies halua jakaa murheitaan (suostutellut olen) ja eristäytyy minusta kriisiaikoina (myös makuuhuoneessa) , siitä vaan! Meillä ei ainakaan suostuttelu ja anelu auta.
[/quote]

Lopeta tuollainen kohtelu, ansaitset parempaa!!!!! Haluatko todella elää tuollaista elämää, kumpi välittää vähemmän. Uusi alku yhdessä lapsen kanssa. Ei ikuinen odottelu ja parempaan uskominen (saman kanssa) auta.

Omassa pitkässä suhteessa aloin kiinnostaa vakavammin miestä vasta kun lähdin. Oli jo liian myöhäistä. Nyt hänellä samanlainen suhde, siis ollaan mutta ei olla "vakavissan", ja yli kolmikymppisiä ovat.

 

Nyt on pakko kommentoida tätä:

Yötä on ollut kavereittensa (myös naispuolisen) luona ja kun minä olen siitä suuttunut, kohauttelee vaan hartioitaan "että mitäs tuossa, jatkot oli mukavat!"....
En usko että toisia naisia ois meilläkään kuvioissa.

Tuota tuota...Tämä teidän sinisilmäisyys menee todella pitkälle! Ei tietenkään mies, joka on öitä poissa kotoa aina ole vieraissa. MUTTA aika usein näin käy. Mies, joka siinä vieressä näyttää siltä, ettei siitä ole mihinkään, eikä kukaan huoli, voi kyllä kelvata jollekulle muullekin, ainakin hetkeksi. Ihan oikeasti, kannattaa heittää tämmöiset ukot pellolle, Minä heitin, enkä hetkeäkään ole katunut! Nyt on uusi mies, jolla ei ole mitään tällaisia elkeitä. Ei kuppaa öitä missään, muutenkin kiltti ja hellä.

 

se on jännä juttu että silti pahinta ois erota tai jotenkin sitä vaan uskottelee et kaikki vielä hyvin,vaiks jos oikein ajatellaan ni miksi helvetissä me jaksetaan ja siedetään tuollaista.Onhan perhe tärkeä ja kun vielä on yhteisiä lapsia niin haluaa pitää toisistaan kiinni oman onnenkin uhalla.Mutta siskot onhan noita miehiä ja varmasti kunnollisempiakin maapallo täynnä!! tsemppiä kaikille.