vaikea vauva.... vinkkejä tarvitaan......

["vieras"]

Eli vauva on nyt 14-viikkoa ja niin uhma että en jaksa enään.
Alotan vaikka että tytöllä oli tosi pahat vatsavaivat koliikki eli valvotti ekat 3kk nyt vatsa on vähän parempi mutta kova tyttö pieremään ja herää siihen ku vatsas kuplii. Kaikki muut keinot on kokeiltu paitsi vyöhyketerapia eli sinne seuraavaks. No vatsan takia vauva ei nuku päivällä kun max 45 min mutta yleensä vähemmän. Vaunuissa sama juttu mutta vaunut ei saa pysähtyä tai ei saa mennä esim kauppaa eli minnekkää sisää. Sitte ku herää vaunuissa alkaa älytön raivo ja sitä jatkuu niin pitkään että sylii pääsee. Eli en voi lähteä minnekkään tai tuska hiessä rauhotan vauvaa ja yritän työntää vaunuja. Pukeminen on oma show huutoa ja itkua. Kotona vauva viihtyy hetken sitterissä tai touhumatolla mutta kun yrittää kääntyä ympäri eikä onnistu niin vetäsee uudet raivarit eli huutaa pääpunasena ja potkii ja hakkaa. Tyttö siis viihtyy parhaiten sylissä mutta ongelma on se että ei saa istua vaan pitää kävellä jos istuu tulee raivot. Ja kaiken lisäks tyttö on tissitakiainen. Ei nukahda ilman tissiä. Haluis vaan olla tissi suussa. Tuttia ei syö ja lopetti pullostakin syönnin. Onneks nyt yöt on alkanu mennä paremmin ja öisin tyttö nukkuu ja nukahtaa uudestaa nopeasti jos herää mutta siis ainoastaan tissillä. Sairaalassa tyttö on tutkittu eikä mitään vikaa löytyny joten olen neuvoton. Kaikkialla vaa sanotaan että ajan kanssa kaikki helpottuu. Mutta on ehk itsekästä sanoa näin mutta mun päähajoo tähän tilanteeseen.

 

["vieras"]

Kokeile kantoliinassa kantamista, jos et ole vielä kokeillut.

 

[no öö]

Naurettava kommenttikin.
Olsiko nyt vaan niin, et pikkumami ei ihan tienny mihin ryhtyi, kun reitensä aukaisi?
Tervetuloa vaan lapsiperhearkeen

 

["Vieras"]

Tiedän tunteen! Esikoinen oli juuri tuollainen vauva. Ekan 6kk huusi, huusi ja huusi, nukkui välillä 15-30min ja jatkoi huutamista. Muistan kun ajattelin sillon, että tätä tää meidän elämä nyt sit on, ei enää koskaan rauhallista saunomista tai pitän kaavan mukaan ruoanlaittoa. Enkä kyllä hirveesti kokenu äidilliseen tunteita vauvaa kohtaan.
Puolivuotisneuvolassa muistan kun sanoin että nyt ekan kerran ymmärrän kun jotkut sanoo, että vauva aika on ihanaa ....siitä jonnekin 2v ekan uhmaan saakkaa helpompaa, mut haasteellinen tyttö ollut koko elämänsä, nyt 15v. Rakas raskas lapsi! Onneksi nuoremmat on sit olleet ihan toista maata!
Voimia!!

 

["vieraana"]

Sisälsikö noi kaikki keinot sen, että olisitte selvitelleet ruokavaliosta vatsavaivojen aiheuttajaa?

 

["vieras ap"]

Joo liinat ja reput kokeiltu aiheutti vaan itkua lisää joo oon kokeillu ihan maidotonta, jättäny voimakkaat ruoat pois ja mitää kaalii ja herneit en edes syö. Ja ei ollu mitää vaikutusta.
Kiitos ku kutsut mua pikkumamiks sentään vähän piristyn kun tota en olekkaa kuullut. Voi idiootti jos luulet että tarkotan että vauvalla on uhmaikä menos. Jopa siel sairaalas lastenlääkärikin sano että tällä tytöllä on jo nyt kunnon uhma että mistä lie perineen. Taitaa sua nyt harmittaa että toiset sentää saa ja eräät eivät.

 

[vierasmyy]

Olsiko nyt vaan niin, et pikkumami ei ihan tienny mihin ryhtyi, kun reitensä aukaisi?

Aika ilkeä kommentti.

Ap:lle, meidän vauva oli ihan samanlainen, 6 kk:n iässä alkoi helpottaa. Meilläkin siis koliikki ja muutenkin takertuvainen ja temperamenttinen kaveri. Mutta ei edelleenkään nyt 10 kk iässä ole mikään ns. helppo vauva, tänäänkin on koko päivän roikkunut minussa kiinni... jos laitan ruokaa niin vauva roikkuu mun takataskuista kiinni, äitin päällä pitäs koko aikaa saada kiipeillä ja mennä sylistä pois ja syliin takaisin; mikään ei oikein ole hyvä. Jos yritän käydä vessassa, tulee kovat raivarit ja tunkee mukaan, usein istun pytyllä lapsi sylissä Jos keskittyykin johonkin leluun, niin äiskän pitäs istua vieressä silti. Eroahdistus on nyt aika kova.

Ei muuta kuin jaksuja, ja anna lapsi välillä hoitoon jos hoitaja löytyy (ja tietty isälle). Eli ota myös omaa aikaa, se auttaa jaksamaan. Ja kantoliinaa/reppua kannattaa kokeilla, ellet ole vielä kokeillut. Meidän vauva kyllä hikos niissä niin jumalattomasti ettei viihtynyt yhtään, vaikka oli vaippasillaan liinan sisällä.

Kaverin vauva taas esim. haluaa jo 2 kk vanhana istua vaan sitterissä yksikseen, huutaa jos ottaa syliin. Siinä möllöttää yksin tyytyväisenä. Kaikki vauvat on niin erilaisia, eikä lapseton voi täysin tietää mitä arki vauvan kanssa on. Mutta siihen kasvaa pikkuhiljaa, mulle (tänä lyhyenä aikana) äitiydessä vaikeinta oli ne ekat 3 kk, sitten aloin tottumaan... vauvan tuoma iso muutos, koliikki, rytmin puute jne on isoja muutoksia entiseen.

 

[no öö]

[QUOTE="vieras ap";28521811]Joo liinat ja reput kokeiltu aiheutti vaan itkua lisää joo oon kokeillu ihan maidotonta, jättäny voimakkaat ruoat pois ja mitää kaalii ja herneit en edes syö. Ja ei ollu mitää vaikutusta.
Kiitos ku kutsut mua pikkumamiks sentään vähän piristyn kun tota en olekkaa kuullut. Voi idiootti jos luulet että tarkotan että vauvalla on uhmaikä menos. Jopa siel sairaalas lastenlääkärikin sano että tällä tytöllä on jo nyt kunnon uhma että mistä lie perineen. Taitaa sua nyt harmittaa että toiset sentää saa ja eräät eivät.[/QUOTE]

Se,etten oo yhtä avuton kuin eräät?
vai se, ettei mun lapset enää huuda?

Siis kuka saa ja mitä? Sinä huutoa ainakin, näemmä.
Mulla on kolme lasta + mies, ja ihan selvää meille molemmille aikuisille ollu asti et vauvat pieninä vaatii minkä vaatii. Jos se ottaa noin lujille.. ei voi kuin sääliä (sitä viatonta vauvaa eniten )

 

["vieras ap"]

Kiitos positiivista viesteistä aina tietysti mahtuu ainaki yksi idiootti
Pidän itseäni hirveenä äitinä ku toivon että tyttö kasvais ja nopeasti mutta ihana kuulla että muillakin on ollut haastavia tapauksia. Olen jo miettinyt mitä teen väärin. Joo hoidossa on välillä että pääsen hierontaa tai hoitaa pakkolliset jutut. Mutta kun laitan oven kiinni niin 5 min pääst alkaa kuulemma huuto joka loppuu vasta kun mä tulen kotiin. Eli reppana voi huutaa ja itkeä pari tuntia sen takia en oikeen käy missää paitsi hieronnassa että jaksaa kantaa tyttöä. Helpottaa jo kuin saa tänne kirjottaa ja huomata että en ole ainoa jolla on hankala vauva.

 

[no öö]

Se,etten oo yhtä avuton kuin eräät?
vai se, ettei mun lapset enää huuda?

Siis kuka saa ja mitä? Sinä huutoa ainakin, näemmä.
Mulla on kolme lasta + mies, ja ihan selvää meille molemmille aikuisille ollu asti et vauvat pieninä vaatii minkä vaatii. Jos se ottaa noin lujille.. ei voi kuin sääliä (sitä viatonta vauvaa eniten )

Ilostuit kun kutsuin sua pikkumamiks, kun oikeesti ootkin xxxxxxxxxxxl-valas?
En muulla tavoin kommenttejas kyllä tajua.

Mutta koita nyt hyvä ihminen hoitaa se lapsiparka, kun oot sellasen väen vängällä tänne punnertanu. Mua NIIN säälittää sun vauva

 

[mutsimyös]

Ootko kokeillu baby björnin balance sitteriä? Kaverin koliikkivauva rauhoittui siihen hetkessä kun meillä kokeili kerran.. Äkkiä ostivat oman

 

["mammukka"]

[QUOTE="vieras ap";28521854]Kiitos positiivista viesteistä aina tietysti mahtuu ainaki yksi idiootti
Pidän itseäni hirveenä äitinä ku toivon että tyttö kasvais ja nopeasti mutta ihana kuulla että muillakin on ollut haastavia tapauksia. Olen jo miettinyt mitä teen väärin. Joo hoidossa on välillä että pääsen hierontaa tai hoitaa pakkolliset jutut. Mutta kun laitan oven kiinni niin 5 min pääst alkaa kuulemma huuto joka loppuu vasta kun mä tulen kotiin. Eli reppana voi huutaa ja itkeä pari tuntia sen takia en oikeen käy missää paitsi hieronnassa että jaksaa kantaa tyttöä. Helpottaa jo kuin saa tänne kirjottaa ja huomata että en ole ainoa jolla on hankala vauva.[/QUOTE]

mut ei tuo ole vielä mikään "vaikea" vauva. Se on ihan normaali vauva.
Saanko arvata, esikoinen kyseessä?
Niin tekis mieli kysyä, että mitä oikein odotit.. Mutta en kysy.

-viiden äiti-

 

[vierasmyy]

[QUOTE="vieras ap";28521854]Kiitos positiivista viesteistä aina tietysti mahtuu ainaki yksi idiootti
Pidän itseäni hirveenä äitinä ku toivon että tyttö kasvais ja nopeasti mutta ihana kuulla että muillakin on ollut haastavia tapauksia. Olen jo miettinyt mitä teen väärin. Joo hoidossa on välillä että pääsen hierontaa tai hoitaa pakkolliset jutut. Mutta kun laitan oven kiinni niin 5 min pääst alkaa kuulemma huuto joka loppuu vasta kun mä tulen kotiin. Eli reppana voi huutaa ja itkeä pari tuntia sen takia en oikeen käy missää paitsi hieronnassa että jaksaa kantaa tyttöä. Helpottaa jo kuin saa tänne kirjottaa ja huomata että en ole ainoa jolla on hankala vauva.[/QUOTE]

Tuo yksi on selvä provo, ei sille kannata vastata Todennäköisesti sillä ei ole ensimmäistäkään lasta itsellään.

Kuulostaa kurjalta, vaikeaa tietysti tuossa tilanteessa jättää. Mutta joskus on pakko, että itse jaksaa. Onko sulla jumppapalloa? Itse istuen pompin pallon päällä huutava vauva sylissä, kun ei enään kädet ja hartiat muuten kestäneet sitä kanniskelua ja hytkyttelyä. Monesti vauva rauhottuikin hieman siihen hytkyttelyyn..

 

["vieras ap"]

Taidat olla ylpee siitä että sulla on mies. Mä oonki tytön kans kahden ja isä ei koskaa kerenny näkemään tyttöään tai auttamaan mua kun tyttö itkee mahaansa. Koska me kaikki lähetään täältä joskus... eli yksin täällä kanniskelen ja valvon ja yritän huolehtii lapsestani. Joka on haastava tapaus. Ja yritän selvittää miten voisin auttaa tyttöäni. Sit tollanen katkera super mama tulee lataa kommenttei tänne. Annan vinkin vie miehes punkkaa ja vietää laatuaikaa siellä koska koskaan ei tiedä millon se on viiminen kerta ja sullahan on hyvä tuuri ku sun lapset on niin kilttei ja hiljaa että ne ei edes tule häiritsee teitä.

 

[Mude koo]

Meillä myös erittäin vaikea vauva-aika takana. Tuntuuko sinusta ap, että vauvan itku on kipuitkua vai tempperamenttia? Itsellä oli sellainen fiilis, että lapsee oikeasti sattuu, mutta mitään ei löytynyt.
Toisilla on vauvoja, joiden kanssa voi käydä lounaalla ystävien kanssa ulkona, toisilla taas ei. Usko pois, se hetki kun lapsi tuijottaa ekan kerran telkkaria 10min hiljaa on skumpan arvoinen! Been there.

Ja edelleen, kun lapsi on 5v nautin joka hetkestä. Ei yöherätyksiä, ollaan kotona yhdessä ja erikseen. Ihanaa!

Jaksamista! Käytä hoitajat hyväksi ja usko huomiseen! Se helpottaa kyllä

 

[no öö]

[QUOTE="vieras ap";28521897]Taidat olla ylpee siitä että sulla on mies. Mä oonki tytön kans kahden ja isä ei koskaa kerenny näkemään tyttöään tai auttamaan mua kun tyttö itkee mahaansa. Koska me kaikki lähetään täältä joskus... eli yksin täällä kanniskelen ja valvon ja yritän huolehtii lapsestani. Joka on haastava tapaus. Ja yritän selvittää miten voisin auttaa tyttöäni. Sit tollanen katkera super mama tulee lataa kommenttei tänne. Annan vinkin vie miehes punkkaa ja vietää laatuaikaa siellä koska koskaan ei tiedä millon se on viiminen kerta ja sullahan on hyvä tuuri ku sun lapset on niin kilttei ja hiljaa että ne ei edes tule häiritsee teitä.[/QUOTE]

mitään KILTTEJÄ tai TUHMIA. Tää on varmaan se olennaisin, joka sun pitää ymmärtää. Ois pitänyt jo, ennenkuin synnytit ensimmäistäkään!

Toinen pointti, joka joko itkettää tai naurattaa, ihan miten sen nyt ottaa.. Sä uhoilet "niistä jotka SAA" ja sitten paljastut pikkuvauvan yh-äidiks. VOi Luoja sentään nyt ainakin. Siis ootko sä jotain olematonta itsetuntoa paikkaillu antamalla kenen tahansa astua ittes (hei MÄ sentään SAAN!) ja siitä surullisena seurauksena isätön lapsi, jota et edes osaa hoitaa/et omien sanojes mukaan kestä.

Joo, mulla on mies. Mut meidän lapset ei todellakaan ole olleet aina "kilttejä ja hiljaa" - se kun ei ole edes mikään lapsen perusolettamus!

Hitto soikoon, soita neuvolaan ja pyydä apua. Ihan aikuisten oikeesti

 

[en oo kirjautunut]

nimim. "no öö":tä. AP kuullostaa todella huolestuttavalta juttuineen (

 

[feger]

Mulla on molemmat lapset olleet ihan kiinni minussa vauvana. Tyttö varsinkin, hän ei viihtynyt tasan pätkääkään misssään muualla kun sylissä.
Nykyään hän on 5-v. eikä millää malttaisi tulla käymään sylissä (paitsi väärään aikaan vieläkin, esim. silloin, kun meillä on vieraita tms. että on hankala keskittyä kahvipöydässä jne)

 

["huh huh"]

[QUOTE="vieras ap";28521897]Taidat olla ylpee siitä että sulla on mies. Mä oonki tytön kans kahden ja isä ei koskaa kerenny näkemään tyttöään tai auttamaan mua kun tyttö itkee mahaansa. Koska me kaikki lähetään täältä joskus... eli yksin täällä kanniskelen ja valvon ja yritän huolehtii lapsestani. Joka on haastava tapaus. Ja yritän selvittää miten voisin auttaa tyttöäni. Sit tollanen katkera super mama tulee lataa kommenttei tänne. Annan vinkin vie miehes punkkaa ja vietää laatuaikaa siellä koska koskaan ei tiedä millon se on viiminen kerta ja sullahan on hyvä tuuri ku sun lapset on niin kilttei ja hiljaa että ne ei edes tule häiritsee teitä.[/QUOTE]

kyllä kalskahti korviin tuo, mitä kirjoitit... Että mies vaan punkaan ja se on tyytyväinen -> perhe pelastettu?
Ja tuo sun aiempi irvailu "niistä jotka saa"... Anteeksi, mutta kuinka vanha olet?
Millainen on suhteesi lapsen isään? Ja kuinka monta parisuhdetta yleensäkään taustalla?

Mä tulin kans tosi surulliseks tästä :-(

 

[:O]

Kuulostaa ihan perus vauvalle. Tollasia mun lapset on ollu, en oo ees aatellu, että olis jotenkin vaikeita. Ne on vaan vauvoja.

 

[vierasss]

nimim. "no öö":tä. AP kuullostaa todella huolestuttavalta juttuineen (

No enemmän sen jutut kuulostaa huolestuttavalta, kuin ap:n.. Mut ihan perus palstameininkiä, haukutaan muita kun ei muuta sisältöä elämässä ole, surullista.

Ap:lle en osaa muuta sanoa kuin koita jaksaa, meillä on helppo vauva ollut aina joten en siis osaa neuvoja antaa. Ja kyllähän tuo ap:n vauva kuulostaa varsin vaativalta, joo vauvat itkee jne, mutta ei jatkuvasti, siis ns normaalit vauvat.

Tällä palstalla jos ei muusta keksitä valittamisen aihetta niin sitten vaikka kirjoitusvirheistä (joita kyllä esiintyy minunkin tekstistä, mut so what) tai jostain yksittäisestä sanasta mikä tahallaan ymmärretään väärin.

 

["Vieras"]

Kuulostaa ihan normaalilta, temperamenttiselta vauvalta. 45min päiväunet on ihan jees, jotkut nukkuu vaan 5min ja senki vaan sylissä. Eikä ne lyhyet unet mistään vatsavaivoista johdu, jotkut vaan on semmosia. Ota vauva viereen nukkumaan niin sun eo tartte nousta imettämään.
Lattialla vauvat alkaa viihtyä viimestään kun oppii liikkumaan, kannattaa pitää paljon lattialla että oppis äkkiä. Vertaistuki on parasta, jos vaan lähipiirissä on vaivaperheitä niin kyläilkää, lapsikin voi viihtyä lattialla paremmin kun voi seurailla muiden touhuja.

 

[no huh huh]

No enemmän sen jutut kuulostaa huolestuttavalta, kuin ap:n.. Mut ihan perus palstameininkiä, haukutaan muita kun ei muuta sisältöä elämässä ole, surullista.

Ap:lle en osaa muuta sanoa kuin koita jaksaa, meillä on helppo vauva ollut aina joten en siis osaa neuvoja antaa. Ja kyllähän tuo ap:n vauva kuulostaa varsin vaativalta, joo vauvat itkee jne, mutta ei jatkuvasti, siis ns normaalit vauvat.

Tällä palstalla jos ei muusta keksitä valittamisen aihetta niin sitten vaikka kirjoitusvirheistä (joita kyllä esiintyy minunkin tekstistä, mut so what) tai jostain yksittäisestä sanasta mikä tahallaan ymmärretään väärin.

Lue nyt jessus sentään nuo ap:n tekstit! JA jos olet sokea, anna mä autan:

ota huomioon mitentää vauvaikäisen *yh-mamma lesoaa NIILLÄ JOTKA SAA!!
*väittää hankalaksi ihan perusvauvaa
*luokittelee vauvoja HELPOIKSI/VAIKEIKSI=HILJAINEN on helppo
*antaa olettaa miten miehen "saa pidettyä" kun sen vie punkkaan ("helppojen ja hiljaisten" lasten häiritsemättä tietty!!)

Luojalle kiitos tollanen horatsu ei kuulosta musta normaalilta. Ja Luoja varjele, ettei ikinä tule kuulostamaankaan! Amen.

 

["vieras ap"]

Tota jumppapalloo pitää kokeilla. Sitä ei viel kokeiltu. Kun musta tuntuu et mun kavereitten vauvat on niin helppoi ainaki mitä oon nähny. Useesti itkee masua ku sattuu mut sit tulee ihan raivo itkua ja viel seki ku ei nuku päivisin nii illalla sitä väsy raivo itkua. Siitä oon onnellinen et omat vanhemmat ja miehen vanhemmat on tukemas ja auttamas. Rankkaa olis jos ihan yksin olis.
Kyllä esikoinen on kyseessä sen takia vinkkejä kyselen.
Tässä ikääki ja kokoanikin on arveltu voin sanoo että lähemmäs 30 mut ei ihan viel siel ja pidän itseäni viellä pullukana koska viel on raskauskiloja muutama jäljellä mut kokoa 36 olen jo että voiton puolella ollaan.
Kyllä mun mielestä terveessä parisuhteessa noi peti puuhat on kunnossa ja jos omat peti puuhat kunnossa niin ei kateellisena puututa siihen kuka millonki haaransa availee
Ai että odotan innolla että tyttö viihtyy sitterissä vähän pitempää
Olisko kellää vinkkei viel tohon masuu. Kaikki noi tipat kokeiltu ja jumpat.

 

["rina"]

meillä auttoi että jätin kaikki maitoa sisältävät tuotteet(monissa leivissä on herajauhoa=maitoa),muutos ei näy samantien ,pariviikkoa taisi mennä ennenkuin pojan huudot rauhoittui.Imetin poikaa 1v asti 5kk iässä aloitin tuon maidottoman ruokavalion.Ekstrana sain 10kg painoa pois,ruokavaliosta kun jäi suklaat,juustot,jäätelöt yms.pois.Muista kuitenkin syödä kalsium tabletteja.Tuo kuvailusi kuullostaa siltä,että vauvallasi on mahavaivoja,syö vatsakipuun ja viihtyy vain sylissä.Vauvahierontaa kannattaa myös kokeilla kylvyn jälkeen,vyöhyketerapiaa me kokeitiin,toi avun yhdeksi illaksi kun kakkasi mahan tyhjäksi terapiassa(teki kuulemma jotain sellaista joka tyhjensi vatsan).Mut kokeile vielä tuota maidotonta ainakin sen 2 viikkoa!