Voivoi, minä taas luin tämän mielipiteen aamulla ilahtuneena. Siis tähän mennessähän imetyskeskustelu on ollut sitä, että äidit ei ole uskaltaneet kertoa omia kokemuksiaan ja ajatuksiaan julkisen kivityksen pelossa. Se imetysmafian ote julkisesta keskustelusta on ollut niin luja, että siinä on ollut vain yksi oikea mielipide jota on pitänyt nöyrästi orjailla ja pyytää jo etukäteen anteeksi jos jostain asiasta nyt on eri mieltä. Ja kuitenkin, tätähän keskustelu juuri on, että kerrotaan ne omat kokemukset ja ajatukset ja se, onko päätökseen oltu tyytyväisiä. Vasta sitten päästään asian ytimeen. Tämä sama kehitys on ollut kaikissa muissakin tabuaiheissa aikanaan, ja vasta kun ihmisillä on ollut uskallusta tulla niiden omien kokemuksiensa kanssa esiin, on jonkinlaista rakentavaa keskustelua alkanut syntymään. Paheksunta ja tuomitseminen ja "onneksi minä sentään tein kaikein oikein" - asenne ei oikein edistä tätä kehitystä.
On jo aikakin, että odottajat ja synnyttäjät saavat kosketuksen myös reaalimaailmaan. Siis siihen maailmaan, jossa mitään pahaa ei tapahdu, vaikka imetys ei onnistu tai äiti ei halua imettää. Siis kerta kaikkiaan mitään pahaa ei tapahdu. Vaan päin vastoin, siitä voi seurata myös hyviä asioita.