Vaikea hyväksyä keliakia -> ahmimishäiriö

[Moniongelmainen]

Minulla on ollut nelisen vuotta vaikea masennus, johon saan kyllä hoitoa ja käyn kuntoutuksessa.

Olen aina ollut tunnesyöjä ja masennus on sitä pahentanut, saan herkuttelusta hetkellistä lohtua.

Vuosi sitten minulla todettiin keliakia, ilman oireita, halusin vain tarkistaa asian kun on niin vahva sukurasite. Koska asia oli minulle todella tuttu, ajattelin että asia on helppo hyväksyä. Tutkimuksista lopulliseen diagnoosiin meni vajaa vuosi, jonka aikana söin "viimeisiä aterioita" kuin viimeistä päivää. Aina kun näin jotain (lähinnä siis makeita herkkuja) oli minun pakko syödä, koska ajattelin etten enää myöhemmin voisi edes maistaa.

Gluteenittomaan ruokavalioon siirtyminen on periaatteessa ollut helppoa, kun se on niin tuttua. Mutta minun on ollut todella vaikea hyväksyä, että on niin paljon ruokia ja herkkuja joihin en voi enää koskea. Ulkona liikkuminen on vaikeaa, kun monissa paikoissa se ainoa pikainen gluteeniton välipala on joku kakku tai suklaapatukka. Jopa salaatit saattavat sisältää jäämiä vehnästä!

Nykyisin ahmin siis harmitukseen jos en vaikka jossain kylässä saanut mitään tarjottavaa ja kuola valuen katson muiden syömisiä. Palkitsen siis itseni jollain hyvällä. Suurin osa valmiista gluteenittomista leivistä on hirveitä, enkä masennukseni vuoksi jaksa paljoakaa panostaa itse leipomiseen.

Kun minulla on nälkä, näen vain muun perheen normi ruoat joita en saa syödä ja ahdistus iskee -> karkkiostoksille, kaikki ahmitaan kerralla. Jos meillä on jotain minulle sopivaa herkkua, saatan öisinkin herätä ahmimaan niitä. Piilottelen karkkipapereita ja vähättelen (välillä jopa valehtelen miehelle) ostamieni herkkujen määrää ka useinmiten herkuttelen muilta salassa.

Ei minulla läheskään aina edes tee mieli herkkuja, vaan se on välillä ihan pakonomaista, siitä saa vaan jotain selittämätöntä lohtua.

Ylipainoa minulla on 20-25kg ja paisun vaan koko ajan. Inhoan itseäni ja kroppaani ja haluaisin tähän asiaan parannusta. Mistä lähteä ratkomaan tätä ongelmaa? Ravitsemusterapeutti? Syömishäiriö-klinikka? Psykoterapia?

Ihanaa, jos joku jaksoi lukea ja antaa mielipiteensä, (vertais)-tukea, kannustusta, mitä tahansa...

 

[vertaista]

mulla kävi samoin keliakiadiagnoosin saatuani. yritin korvata kaiken "menettämäni" mättämällä herkkuja jotka mulle sopii. onhan niitä. on vaan jäänyt toi tavallinen ruoka melkolailla pois. tähän kun lisää sen tosiasian että nyt suolinukan parannuttua se sapuska imeytyykin "vähän" paremmin, on lopputulos sen näköinen. nimim rantakuntoon2020-projekti.... mullakin vuosi diagnoosista, naama kukki i(kiitos pähkinöiden, juustojen, suklaan...) ja garderobi koostuu teltoista. juu en kaipaa lakua, voin mainiosti korvata sen em herkuilla.. tsemppiä sinullekin.

 

[Hankalakinkai]

Tuollainen kierre kuulostaa kyllä ahdistavalta. Kun ilmeisesti saat hoitoa jo masennukseen niin onko se niin että käyt terapiassa vai miten? Mietin,että sieltäkin voisi kysyä tuohon apua,että miten sitä lähtee purkamaan. Eihän tuo siis ihan "normaali" ole. Siinä mielessä voisi jopa se syömishäiriö-klinikka olla hyvä osoite.

Kovasti tsemppiä jatkoon ja toivottavasti pääset eroon ahmimisesta sekä masennuksesta.

 

[Moniongelmainen]

Juurikin tuo, että koitan korvata kaikki "menettämäni" ruoat kaikilla herkuilla mitä vain voin syödä. :/

Sisäinen keittiöpsykologini sanoo, että lapsuuteni köyhyys ja välillä varsinainen nälän näkeminen (ja muutenkin huono suhde vanhempieni) on myös osasyynä tähän.

Kärsin myös seksuaalisesta haluttomuudesta (varmasti masennuksen, lääkityksen ja aiempien huonojen kokemuksien vuoksi) eikä asiaa helpota yhtään se, että miestä tekee koko ajan mieli. Nyt mulla tuli mieleen, että mässäilenkö alitajuntaisesti tarkoituksellisesti, jotta lihoisin ja mies lopettaisi seksin vonkaamiseen kun olen tarpeeksi läski ja vastenmielinen?

Kiitos tsempeistä ja vertaistuesta. Oletko "vertaista" ajatellut tekeväsi mitään asian eteen, että saisit ruokavalion kuntoon ja terveellisemmäksi? Tsemppiä myös sinne