olenko ihan hullu?

[mietinpä vain.]

Hei vain!

Kertokaapa vähän mielipiteitä ja ajattelemisen aihetta, kiitos.
Eli erosin avoliitista about vuosi sitte ja ero on ollut todella vaikea, toinen osapuoli ei voinut hyväksyä eroa ja tämän johdosta olen jopa saanut pelätä ja lähestymiskieltokin oli hetken aikaa päällä. Meillä on kaksi alle koulu ikäistä lasta, lapset ovat olleet koko ajan viikko - viikko systeemillä, toinen osapuoli ei suostunut muuhun vaihtoehtoon.
Eli tässä taustaa lyhykäisyydessään, yhdessä oltiin n. 10 vuotta.
Nyt välimme ovat ehkä taas hiukan lämmenneet tai ainakin voimme liikkua yhdessä ja nyt olenkin alkanut pohtimaan, voisiko yhteiseloa vielä koittaa. Tämä toinen osapuoli on enemmän kuin halukas jatkamaan, tahtoo lisää lapsia, naimisiiin, laajentaa kotia yms.
Minulla vain on takaraivossa tunne että kaikki menee taas pilalle, mutta toisaalta tuntuu että ero on saanut hänet ajattelemaan asioita uudella tavalla. Mitä siis tehdä, koittaa jatkaa vai koittaa päästä eroon?

 

[wwef]

Mä en ottaisi takaisin kumppania, jota olen joutunut pelkäämään joskus. Ne samat syyt miksi erositte tulisivat luultavasti pintaan ennemmin tai myöhemmin taas, ja toinen ero on aina ensimmäistä vaikeampi.

 

["minä"]

aina paras lapsille jos voisitte jatkaa, riippuen tietysti eronne syistä ja esim. onko mies ollut väkivaltainen. jos on ni sit ei kannata.

 

[nöppäri]

Riippuu myös paljolti edellisen eron syistä ja siitä saatteko mahdollisesti asiat sovittua. Pelko on voimakas tunne, haluatko vielä joskus pelätä ko ihmistä.

Vähintään nyt ainakin hitaasti, toodella hitaasti päästät asiat etenemään, silloin sinulla vielä on helpompaa perääntyä jos siltä alkaa tuntumaan.

 

["ccc"]

miksi erositte?

Miksi hait lähestymiskieltoa ja miksi pelkäsit? Jos hän uhkasi sinua väkivallalla juokse ja nopeesti karkuun.

Mutta jos hän ei täysin käsittänyt että haluat erota ja sinä ylireagoit ja hait sen takia lähestymiskieltoa niin sitten voi ehkä ainakin miettiä miksi alunperin edes erosi.
Jos tähän ei siis liittynyt pienintäkään väkivallan uhkaa.

 

[Micosa]

[QUOTE="minä";23364504]aina paras lapsille jos voisitte jatkaa, riippuen tietysti eronne syistä ja esim. onko mies ollut väkivaltainen. jos on ni sit ei kannata.[/QUOTE]



Ei ole aina paras lapsille jos vanhemmat jatkavat yhteiseloa.

 

[mietinpä vain]

Eron syynä ei ollu väkivalta.

 

[no ei]

Kun on lapsiakin niin mun mielestä silloin kun erotaan niin oikeasti erotaan eikä mennä edestakaisin. Lapsille tuollainen on tosi rasittavaa ja vaikeaa, kun vanhemmat tekee yhtenä päivänä yhtä ja toisena toista. Parempi reilu ero ja siinä päätöksessä pysytään.

Itse en palaisi enää samaan parisuhteeseen, jos eroisin ja pelissä mukana lapsia. Pysyisin erossa ja jos kuvioihin tulisi uusi mies niin en saman katon alle muuttaisi vuosiin.

Harvoin se suhde onnistuu uudelleen yrittämälläkään, kituutetaan vain sitten kauemmin kun ei haluta myöntää epäonnistumista ja kaikki kärsii. Näitä pareja on munkin lähipiirissä. Ollaan jo erottu kerran pari ja sitten kituutetaan vuosia suhteessa, joka ei tyydytä enää ketään, mutta kun ei enää edes kehdata erota ja ollaan tultu liian riippuvaiseksikin toisesta. Joko taloudellisesti, kodinhoitajana, lasten kaitsijana tai henkisesti roikutaan kiinni toisessa ihmisessä.

 

[päätön]

on se kumma kun jotkut ei kerrasta opi..

 

[mietinpä vain]

Kiitos komenteista, kyllähän te ootte samoilla linjoilla mitä sisipänikin sanoo, mutta kun välillä nousee ajatus mieleen että olisiko lasten sittenkin parempi jos ei tarvisi "reissta" edes takasin, mutta sisimmässän tiedän kyllä vastauksen siihenkin.
Elämä ei todellakaan ole aina helppoa.